Sekalaista selostusta kissoista

Lainailen kirjastosta usein kissakirjoja, mutta niiden tarjonta ja sisältö on valitettavasti aika suppeaa. Haluaisin oppia lisää kissoista ja niiden käyttäytymisestä, mutta totuus vain on, ettei kissoista tiedetä niin paljon kuin esimerkiksi koirista ja hevosista.

Kissat ovat mielestäni ihania eläimiä. Niihin kätkeytyy jotain niin mystistä ja salattua. Niitä ei voi määräillä vaan ne tekevät juuri niin kuin ne itse haluavat. Ne ovat myös älykkäitä ja hyvin sopeutuvaisia. On jopa sanottu, että se on ainoa lemmikkieläin, joka on kesyyntynyt tulemalla itse ihmisen luokse omasta tahdostaan.

Omasta kirjahyllystäni löytyy vain yksi kissakirja, joka on Trevor Warnerin Kissojen elekirja - 100 elettä. Siinä on kohtalaisen vähän tekstiä, mutta sitäkin enemmän upeita kuvia. Kyseisestä kirjasta löytyy myös hevosversio, joka on Susan McBanen kirjoittama. Muutama ote Kissojen elekirjasta:

Yllätävää kyllä, kissat harvemmin naukuvat toisilleen. Naukuminen on säästetty lähes yksinomaan kissalta ihmiselle suunattuun viestintään, ja se tarkoittaa "Minä olen tässä. Tässä minä olen. Katso, täällä alhaalla!" Siksi naukumista kuulee tyypillisesti enemmän ruokatölkin avaamisen jälkeen kuin sitä ennen, koska kissa haluaa varmistaa, että ruoka tarjoillaan oikeaan osoitteeseen. Naukumisella pyydetään ensisijaisesti ruokaa tai sisäänpääsyä, toisinaan se tarkoittaa "heippa".

 Maatiaskissalla tarkoitetaan kissatyyppiä, joka on muodostunut kissojen lisääntyessä vapaasti keskenään ihmisen siihen puuttumatta. Eri maiden maatiaiskissat ovat erilaisia, mikä johtuu kissapopulaatioiden sopeutumisesta paikalliseen ilmastoon ja muihin ympäristöoloihin.

Munchkin

Vaikka maatiaiskissat ovat edelleen suosituimpia kissoja, ihminen on silti onnistunut jalostamaan rotuja, jotka ovat täysin vastaan ainakin omaa kauneuskäsitystäni kissasta. Olin järkyttynyt, kun kuulin tästä lyhytjalkaisesta munchkin -rodusta. Mikä pahinta, kissa ei pysty lyhyiden jalkojen takia kiipeilemään tai hyppimään normaalilla tavalla. Myös persialaiset ovat hieman kyseenalaisia, koska kissalle on jalostetttu niin lyhyt kuono, että se vaikeuttaa sen hengittämistä. Sen lisäksi, että kissojen ulkomuotoa muokataan myös niiden luonnetta. En ymmärrä, miksi kissasta yritetään tehdä koiramainen tai se vielä mainitaan hyvänä juttuna; "muistuttaa enemmän koiraa kuin kissaa". Saa sellaisen kuva, ettei kissa voisi olla kiintynyt ihmiseen tai olla hyvä ystävä. Joka tapauksessa minä ainakin hankin kissan juuri sen takia, koska se on kissa. Toisaalta ehkä joku haluaisikin koiran, mutta ei voi syystä tai toisesta sitä hankkia ja päätyy sitten koiramaiseen kissaan.


Viimeisin lainaukseni kirjastosta on Roger Taborin Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta kirjasta paistaa ikävästi läpi Rogerin asenne sisäkissoja kohtaan. Saa sellaisen kuvan, että sisäkissat olisivat aina stressaantuneita ja epäaktiivisia, mitä ne toki ovat ellei niille anneta virikkeitä.  Toisaalta, mikä on sisäkissan määritelmä? Onko se kissa, joka ei pääse koskaan ulos? Vai onko se kissa, joka pääsee ulos valjaissa?

Alusta asti oli selvää, että, jos meille kissa hankittaisiin siitä tulisi sisäkissa, jota kuljettaisin valjaissa ulkona. Tähän suhtauduttiin näin maalla aika kielteisesti. Mielestäni olisi kuitenkin ollut vastuutonta pitää kissaa irti, koska vain kahdenkymmenen metrin päässä kotoani on vilkaasti liikennöity valtatie, joka on koitunut kymmenien kissojen kohtaloksi.

Sirulle hankittiin kiipeilyteline ja leluja (tein niitä myös itse). Kävellytin Sirua päivittäin, mutta pian huomasin, ettei se enää riittänytkään ulkoilun makuun päässeelle kissalle. Aloin jo miettiä, että olikohan koskaan järkeä edes käyttää sitä ulos, mutta nyt oli jo liian myöhäistä, koska Siru oli jo saanut ulkoilla ja se osasi kaivata ja vaatia sitä.
 
Jossain vaiheessa keksin sitten laittaa Sirun ulos narulla kiinni tolppaan. Aluksi minua ahdisti jättää se ulos yksinään ja kävin katsomassa sitä viiden minuutin välein. Lopulta ostimme noin 4-5 metriä pitkän narun ja sidoimme sen talon edessä olevaan valopylväseen. Paikka vakiintui ja Siru oppi rajat.

Nykyisin Siru saa olla ulkona silloin, kun se haluaa ollessamme kotona. Sille ei kuitenkaan riitä pelkkä valopylvään ympäristö, joten kävellytän sitä lähes päivittäin. Kesäisin Siru on käytännössä koko päivän ulkona. Talvisin ja koulun alettua aamulla noin tunnin ja, kun tulemme koulusta. Näillä pakkasilla Siru ei halua oikeastaan ollenkaan ulos - edes kävelylle. Sopii siis kysyä, mikä Sirun määritelmä on? Onko sisä- vai ulkokissa vai kenties jotain ihan muuta?