Kaviokuvia

Tammikuu 2014

Ensimmäisenä jalan ja ihon kuulumiset. Jalka voi hyvin. Se on parantanut täysin ja Ukolla riittäisi energiaa vaikka muille jakaa. Ihon suhteen ei ole tapahtunut edistystä. Se oireilee edelleen kovasti eikä väkirehujen pois jättäminen ja pelkän kuivaheinän syöttäminen ole auttanut. Olemme ottaneet Ukosta verinäytteet ja toimittaneet ne klinikalle, mutta vasta osa tuloksista on tullut. Palaan siis asiaan kunhan saamme loputkin. Toivon niin kovasti, että syy löytyisi. Harja kutisee eikä Ukko pidä pattien käsittelystä. Selkäänkään ei tohdi mennä, koska se on täynnä paukamia. Siksi Ukko on varmaan ollut niin pahantuulinen selkäännousutilanteessa viime aikoina, koska karvan taittuminen tuntuu varmasti todella epämiellyttävältä pateissa. Nyt vain kaikilla sormet ja varpaat pystyyn!

Viime viikon torstaina (16.1.) Ukolla oli kengitys. Viime kengityksestä oli jo lähes kymmenen viikkoa, mutta kaviot eivät näyttäneet vieläkään siltä, että ne olisivat välttämättä olleet kengityksen tarpeessa. Kengittäjän mukaan kymmenen viikkoa on Ukolle oikein hyvä kengitysväli kavion rauhallisen kasvun takia. 

Kaviot viime kengityksen jälkeen 11.11.2013:

Kaviot 15.1.2014 lähes kymmenen viikkoa viime kengityksen jälkeen:

Kaviot 16.1.2014 heti kengityksen jälkeen:

Mitä jalalle ja iholle kuuluu?

Mainitsinkin jo vuosikatsauksessa kuivaheinän kokeilusta Ukon iho-oireisiin sekä Ukon jalkavammasta, mutta ajattelin vielä selvittää asian perinpohjin. Jos nyt ensin aloitetaan siitä polttavammasta, eli Ukon jalasta. 30. päivä tallilla oli "kiva" yllätys, kun huomasimme Ukon vasemman etujalan sisäpuolen olevan turvonnut ja jalka muuten polvesta alaspäin kuuma. Haavoja ei löytynyt eikä kaviossakaan ollut mitään epäillyttävää. Kävimme maneesissa kävellyttämässä, mutta Ukko ei liikkunut kovin hyvin vaan ontui selkeästi vasenta etustaan.

Seuraavina päivinä Ukko liikkui jo paremmin ja pian ei ollut havaittavissa ontumista enää ollenkaan. Viikon levon jälkeen olemme alkaneet viime maanantaina pikkuhiljaa kävellyttämään Ukkoa. Toissapäivänä päästimme Ukon irti maneesiin ja katsoimme, miten ravi maistuu. Itse ravi vaikutti ihan puhtaalta, mutta Ukko ei ollut ollenkaan niin innostunut juoksemisesta kanssamme kuin yleensä. Välillä se otti muutamia ravipätkiä, mutta muuten se pääasiassa seurasi meitä vauhdikkaassa käynnissä.

6.1.2014 Ensimmäistä kertaa kävelyllä viikon sairasloman jälkeen.

Ukko kulki melkein koko matkan "vainukoirana". Tästä voi päätellä, ettei etunen taida enää kovin kipeä olla, kun kohdistaa sille niin paljon painoa.

Eilen lähdimme taas kävellyttämään Ukkoa maastoon ja sen jälkeen oli tarkoitus päästää se irti kentälle. En tiedä, oliko yllättävä pakkanen kerännyt hevoseen kierroksia, mutta rauhallisesta maastokävelystä ei tullut oikein mitään, kun hevonen riekkui narun päässä miten sattuu. Päätimme sitten turvallisuussyistä lähteä takaisin ja mennä ensin kentälle päästämään höyryjä, kunhan Ukko oli kävellyt jonkin aikaa nätisti menosuuntaan. Päästimme ruunan kentälle irti ja ajattelimme taas katsoa, miten se ravissa liikkuu ja kuinka mielellään. Ja Ukkohan juoksi! Kun yleensä Ukko juoksee meidän kanssamme, nyt se oli sellaisessa "yli -innostuneessa" tai kiihtyneessä tilassa, jolloin se juoksee häntätötteröllä ja sieraimet suurina päästä päähän kenttää. Ihan ranttaliksi ruuna ei kuitenkaan vetänyt -onneksi. Itseä alkoi vähän huolestuttaa, että, jos jalka on vielä kipeä, ymmärtäisikö Ukko sitä varoa höyryissään.

Ensin lumikylpy hangessa...

...ja sitten mennään!

Laukkaa!

Äkkikäännös

Ja sitten jo riittikin. Ukko rauhoittui yhtä nopeasti kuin se innostuikin.

Tosin voihan se olla, että jalka on jo kutakuinkin parantunut. Turvotus on laskenut ja lämpötilaero tasaantunut. Jonkin matkaa polven jälkeen löytyy vielä pienehkö "nestepallukka", jonka käsittelyä Ukko ei ole kuitenkaan enää aristellut. Itse asiassa eilen ennen liikutusta tätä nestepallukkaa ei ehkä löytynyt enää ollenkaan, mutta kävellytyksen ja rallittelun jälkeen se oli ilmestynyt taas jalkaan.

Vasen etunen 11.1.2014

Ukkoa on tuntunut viime aikoina turhauttavan tekemättömyys, kun se ei ole pystynyt kunnolla liikkumaan eikä tekemään aivotyötä, koska emme voi syöttää sille nameja. Miksi emme? No, tästä päästäänkin kätevästi Ukon iho-oireiluun, jonka syytä olemme lähteneet ihan uudella teholla etsimään.

Joulukuun lopulla Ukko siirtyi syömään kuivaheinää, koska iho on oireillut lähes tauotta kesästä lähtien. Viimeiset neljä viikkoa ennen joulua iho oli todella huonossa kunnossa ja harjakin kutisi. Kuivaheinä auttoikin aluksi, mutta sitten iho alkoi oireilla taas todella voimakkaasti. Muutaman päivän Ukko oli kauttaaltaan paukamien peitossa. Sellaisissa paikoissa, joissa patteja on yleensä ollut eniten (siis kaula) oli nyt patteja verrattain vähän ja siellä, missä patteja on yleensä ollut vähän tai ei ollenkaan (takaosa ja maha) oli nyt paljon patteja.

Tallinpitäjän kanssa yhdessätuumin päätimme lopettaa toistaiseksi kaiken ylimääräisen syöttämisen. Ukko siis saa tammikuun loppuun asti vain kuivaheinää ja vettä. Jos iho-oireilu loppuu, tiedämme, että se johtuu joko kaurasta, kivennäisestä, öljystä (epätodennäköinen, koska Ukon iho oireili jo ennen öljyn syöttämisen aloittamista),  porkkanasta/omenoista tai säilöheinästä. Alamme pikkuhiljaa lisätä rehuja Ukon ruokintaan yksi kerrallaan, jolloin selviää, mille Ukko on allerginen. Jos iho-oireilu nyt edes johtuu allergiasta. Siksi otammekin Ukosta verinäytteet ja viemme ne klinikalle tutkittavaksi. Ne kertovat aika paljon.