keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kesäkengässä

Maanantaina Ukolla oli kengitys, ja ruuna sai kesäkengät alleen. Viime kengityksestä ei ollutkaan kuin vasta kuusi viikkoa, mutta kaviot, varsinkin oikea etunen, levisivät jo siihen malliin, että oli parempi kengittää ennen kuin alkavat lohkeilla. Eli pientä takapakkia on tullut kavioiden suhteen, kun mielestäni ne olivat jo jossain vaiheessa talvea varsin hyvässä kunnossa.

Ukkoa on kengittänyt nyt puolen vuoden ajan CE-F -kengittäjä, joten ehkä olisi aika katsoa kuvia matkan varrelta.

Lähtötilanne:



Marraskuu, kaviot ensimmäisen kengityksen jälkeen:

 




Kaviot nyt:

Ukolle vaihdettiin etusiin kahdella käänteellä olevat kengät.






Ajattelin vielä kertoa, että kävin lauantaina maastossa ilman satulaa eikä se ollut sen kummempaa kuin satulan kanssa, eli pysyin hyvin kyydissä reippaammassakin vauhdissa. Juuri, kun pääsin viime kirjoituksessani sanomaan, etten ole toistaiseksi uskaltanut mennä maastoon ilman satulaa. ;) Valitetettavasti minulle ei ole tästä todistusaineistoa. Kamera oli kyllä mukana, mutta siitä unohtui muistikortti kotiin. Eiköhön maastolenkkejä tule vielä tulevaisuudessakin.

Hauskaa vappua!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Harja poikki ja kavio lohkes


Nyt, kun loimituskausi on jo hyvinkin päättänyt, Ukko on onnistunut hankaamaan harjansa poikki. Jo talvella loimen kaulakappaleessa näkyi mahlajälkiä, mutta nyt ne ovat Ukon karvassa. Kyse ei ole harjan kutinasta. Ukko yrittää itse hoitaa vasemmalle puolelle viime kesänä tullutta potkuvammaa, joka siis on myös syy näihin nykyisiin ongelmiimme. Potkusta on jäänyt hermotuksen puolelle häiriöitä. 

Muuten Ukko on kyllä ollut todella hyvä viime aikoina. Hierotimme kopsukan noin viikko sitten kuusi viikkoa viime hieronnan jälkeen, mutta päädyimme siihen lopputulokseen, että kuusi viikkoa on toistaiseksi liian pitkä aika. Ukko siis hoidatetaan nyt kuukausittain.

Aiemmin Ukon päivissä on ollut todella paljon vaihtelua. Yhtenä päivänä se on saattanut olla aivan elämänsä voimissa ja seuraavana taas "kolme jalkaa haudassa". Hieroja kehotti meitä selvittämään, millaisten päivien jälkeen Ukko on yleensä huonompi. Onko se huonompi kevyemmän vai reippaamman päivän jälkeen? Auttaako siis liikunta oireisiin vai ei? 

Jos vastaus olisi ei, olisimme aika huonoilla vesillä. Olemme lisänneet Ukon liikuntaa (lyhyitä ravi- ja laukkapätkiä), ja voin ilokseni todeta, että liikunta on totisesti auttanut. 

Kaksi vanhaa herraa


Kävimme tänään illalla puolentoista tunnin maastolenkillä. Alkumatkasta tutulla reitillä Ukko oli vähän vetelä eikä niin kovin innostunut ravaamisesta, mutta, kun pääsimme hieman tuntemattomimmille reiteille, Ukko ei olisi muuta halunnutkaan tehdä kuin puksuttaa ravissa eteenpäin katsomaan uusia jännittäviä paikkoja. Tämä hevonen todella syttyy uusista reiteistä, ja se haluaisi kovasti mennä kaiken maailman pikkusivupoluille.


Meillä ei tosiaan ole tällä hetkellä sopivaa satulaa, joten siksi ratsastamme ilman sitä myös maastossa. Tai pikemminkin Satu ratsastaa. Minä arkajalkana en ole toistaiseksi uskaltanut lähteä pidemmille maastolenkeille ilman satulaa. Täytyy ensin kerätä vähän itsevarmuutta tasapainon suhteen.

Nousemme yleensä hiekkamontun pohjalta takaisin tielle laukalla.

Ja laukkapohkeet! Tällä kertaa laukka ei kuitenkaan irronnut. 

Ukko muutenkin meinasi liirata väärään suuntaan. Ehkä kameran räpse jänskätti.



Ja sitten vähän tuntemattomemmilla maastoreitillä, jolla olemme käyneet viimeksi viime kesänä.

Ja Ukko ei malttaisi kävellä. Kaiken lisäksi ravia vielä alamäkeen, hyi!

"Pyrsoo!"

Lopulta löysimme kotiin johtavalle tielle. Kauniit maisemat!

Maanantaina on sitten puolestaan kengitys -tällä kertaa jo kuuden viikon jälkeen. Ukolla meinaa taas levitä ainakin osa kavioista todella voimakkaasti ja sen seurauksena lohkeilla. 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hallo Leute!

Olen palannut! Itse asiassa olin kotona jo tiistaina, mutta loppuviikko on ollut niin kiireistä koulun ja talleilun takia, etten mitenkään ole ehtinyt päivittämään. Nyt on kuitenkin luvassa pienimuotoinen kuvapläjäys Saksan Schwäbiche Alb -Geopark-alueelta. Pääsääntöisesti aikaa tuli vietettyä Aalenissa, jossa siis asuin isäntäperheessäni, mutta retkiä teimme isommalla alueella.

Aalen

Tippu-/kalkkikiviluolan katto


Tippukiviluolasta löytyneen luolakarhun luuranko.

Kiipeämässä pöytävuorelle.

Ja tässä syy, miksi vuorea kutsutaan pöytävuoreksi -se on päältä aivan tasainen!

Maisemaa vuorelta.


Tubingenin läpi kulkeva joki.

Tubingen

Patikointireissulta. Aalenissa oli jo aivan vihreää. Laidunkausi oli jo täydessä vauhdissa.

Saksassa on paljon vanhoja kaupunkeja, joita kiertää muuri. 

Kävimme myös kävelemässä muurilla.


Stuttgart-miljoonakaupungin pääkatu. En selkeästi ole tottunut isoihin kaupunkeihin -ympäristö todella stressava.

Vanha kaivos, jonka syvyyksiin ajoimme.