Kävimme tänään siis katsomassa tallipaikkaa. Lupasin kirjoittaa tänään tallista, mutta on niin kiire, että ajattelin näin yksinkertaisesti vain koota listaksi tallin miinukset ja plussat. :)
+ Maneesi; ratsastus ei ole säästä riippuvainen. Varsinkin nyt, kun alkavat syksyn huonot kelit maneesi on korvaamaton.
+ Suuri kenttä
+ Hyvät maastot; vain hevosille tarkoitettu valaistu kuntopolku, hiekkamonttuja, metsäteitä ja -polkuja kilometri toisen perään.
+ Tilavat ja siistit karsinat
+ Talli on paljon lähempänä kuin nykyinen talli
+ Kokopäivätarhaus
+ Ulkoilu yksin tai kahdestaan; Ukko ei sopeudu laumaan, mutta haluamme, että, sillä olisi kuitenkin tarhakaveri.
- Pienet tarhat
Talli on muuten oikein mukava, mutta pitkä miinus tulee todella pienistä tarhoista. En ole missään nähnyt niin pieniä aitauksia. Ne ovat lähinnä jaloittelutarhoja, joissa voi kävellä ja ehkä hieman ravata.
Täällä päin tallitarjonta ei ole huimaa, joten oli mietittävä, kumpi on pienempi paha: hevonen stressaa isoa laumaa ja sitä kautta sairastelee vai postimerkkitarha. Päätimme kääntyä kokeneemman hevosihmisen puoleen, eli tätini, joka tietää oikeasti hevosista. Hän on sitä mieltä, että tallin vaihto olisi Ukolle parempi vaihtoehto. Hänen mukaansa Ukon kaltainen rauhallinen aikuinen hevonen ei pahemmin liikuskele tarhassa ja pysyy tyytyväisenä, jos se saa päivittäin liikuntaa ratsastuksen muodossa. Tallin vaihto taitaa siis olla edessä...
lauantai 29. syyskuuta 2012
Huh, mikä viikko!
Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen raskas. Olen ollut koko viikon hyvin väsynyt, joten viikonloppu tuli tarpeeseen. Kolme koetta, koulu, huonosti nukutut yöt ja Ukko ovat vieneet totisesti voimia. Ensi viikolla onneksi helpottaa, koska alkaa (koulussa) toinen jakso. Ihmettelen kyllä, miten ehdein tehdä kaiken tämän tohinan keskellä Ratsastushistoriani -postauksen. Mitä muuten piditte videosta tai ylipäätään kyseisestä postauksesta? :)
Kävimme eilen Ukon kanssa maastossa ja se oli oikein energinen. Oikeastaan tuntuu, että se on vasta nyt alkanut saamaan liikkumishalujaan takaisin kaviokuumeen jälkeen (sairasloma päättyi noin kaksi viikkoa sitten). Otimme myös vasta nyt ensimmäistä kertaa ravia, koska Ukko ei ole aiemmin ollut innokas ravaamaan. Nyt kuitenkin Ukko yritti jopa itse nostaa ravia, joten annoimme sen sitten ravata lyhyitä pätkiä.
Satu ja minä olemme huomanneet jo kaksi kuukautta sitten, että Ukko ei voi hyvin, mutta olemme yrittäneet vain kieltää asian ja ajatella: "Kyllä se sopeutuu." Asiasta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, sillä se nyt on vain totisinta totta, ettei Ukko yksinkertaisesti sopeudu isoon laumaan ja se stressaa siellä. Toinen syy tallipaikan vaihdokselle on, että nykyinen tallipaikka on niin kaukana, että matkoihin menee paljon aikaa varsinkin linja-autolla (jonain päivinä melkein tunti). Muutenhan mielellämme jäisimme nykyiseen talliin.
Voin oikeastaan sanoa, että tallipaikan vaihto on tullut todeksi vasta tällä viikolla. Selailin viime sunnuntaina tallipaikkoja ei-niin-vakavamielisesti ja yllättäen sellainen löytyi. Ihmeemmin ajattelematta tartuin kännykkään ja soitin tallin omistajalle, jolla oli paikka vapaana. Menemme tänään katsomaan tallipaikkaa. Kerron sitten illlalla, miten kävi ja millainen talli on.
Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ihmisenä. Loppujen lopuksi toimin tunteiden varassa ja tartun rivakasti hetkeen ja teen, ennen kuin on myöhäistä. Sen osoittaa viime sunnuntainen ja tilanne viime keväältä, jolloin muutimme nykyiseen talliin.
Kyllä se vain on näin, että ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä, eikä murehtia huomista. Itse heräsin huomaamaan asian, kun sain pari vuotta sitten Sadulta syntymäpäiväkortin, jossa luki: Eilinen on historiaa. Huominen on mysteeri. Tämä päivä on lahja. Heittäytykää ihmiset! :D Tietenkin joissain tilanteissa on hyvä miettiäkkin, mutta paras kuitenkin on vain mennä elämän virran vietäväksi, sillä asioiden on AINA tapana järjestyä. :)
Kävimme eilen Ukon kanssa maastossa ja se oli oikein energinen. Oikeastaan tuntuu, että se on vasta nyt alkanut saamaan liikkumishalujaan takaisin kaviokuumeen jälkeen (sairasloma päättyi noin kaksi viikkoa sitten). Otimme myös vasta nyt ensimmäistä kertaa ravia, koska Ukko ei ole aiemmin ollut innokas ravaamaan. Nyt kuitenkin Ukko yritti jopa itse nostaa ravia, joten annoimme sen sitten ravata lyhyitä pätkiä.
Satu ja minä olemme huomanneet jo kaksi kuukautta sitten, että Ukko ei voi hyvin, mutta olemme yrittäneet vain kieltää asian ja ajatella: "Kyllä se sopeutuu." Asiasta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, sillä se nyt on vain totisinta totta, ettei Ukko yksinkertaisesti sopeudu isoon laumaan ja se stressaa siellä. Toinen syy tallipaikan vaihdokselle on, että nykyinen tallipaikka on niin kaukana, että matkoihin menee paljon aikaa varsinkin linja-autolla (jonain päivinä melkein tunti). Muutenhan mielellämme jäisimme nykyiseen talliin.
Voin oikeastaan sanoa, että tallipaikan vaihto on tullut todeksi vasta tällä viikolla. Selailin viime sunnuntaina tallipaikkoja ei-niin-vakavamielisesti ja yllättäen sellainen löytyi. Ihmeemmin ajattelematta tartuin kännykkään ja soitin tallin omistajalle, jolla oli paikka vapaana. Menemme tänään katsomaan tallipaikkaa. Kerron sitten illlalla, miten kävi ja millainen talli on.
Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ihmisenä. Loppujen lopuksi toimin tunteiden varassa ja tartun rivakasti hetkeen ja teen, ennen kuin on myöhäistä. Sen osoittaa viime sunnuntainen ja tilanne viime keväältä, jolloin muutimme nykyiseen talliin.
Kyllä se vain on näin, että ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä, eikä murehtia huomista. Itse heräsin huomaamaan asian, kun sain pari vuotta sitten Sadulta syntymäpäiväkortin, jossa luki: Eilinen on historiaa. Huominen on mysteeri. Tämä päivä on lahja. Heittäytykää ihmiset! :D Tietenkin joissain tilanteissa on hyvä miettiäkkin, mutta paras kuitenkin on vain mennä elämän virran vietäväksi, sillä asioiden on AINA tapana järjestyä. :)
"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ha silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
"Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Tiedän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
torstai 27. syyskuuta 2012
Ratsastushistoriani
Kauan odotettu (?) postaus ratsastushistoriastai on viimein täällä! :D Video on ollut youtubessa jo eilisestä lähtien, mutta en vielä laittanut sitä tänne, koska halusin, että videon yhteydessä olisi myös selostus.
Aloitin säännöllisen ratsastamisen huhtikuussa 2008. Sitä ennen olin ollut muutamia kertoja hevosen selässä. Parhaiten on varmaankin jäänyt mieleen naapurin shetllaninponi Napponen, jolla ratsastin varuusteetta pyöräilykypärä päässä. :D
Syksyllä 2007 Satu aloitti äitinsä yllättämänä alkeistunnit Ratsutila Jarminilla. En ollut koskaan mitenkään ihmeemmin kiinnostunut hevosista, mutta päätin kuitenkin kulkea mukana katsomassa tunteja. Jo muutaman katselukerran jälkeen halusin itsekin ratsaille, mutta kurssilla ei valitettavasti ollut enää tilaa. Seuraava alkeiskurssi alkasi huhtikuussa 2008, jonne ilmoittauduin viipymättä. Kuljin koko talven katsomassa Sadun tunteja ja opin paljon ratsastuksesta teoriassa ja tietenkin hoitamaan hevosia. Muistan, miten kylmä maneesissa oli pakkasilla katsoa, kun toiset ratsastivat. Alusta asti hevosen hoito oli minulle tärkeä osa koko harrastusta, joten harmistuin, jos en saanut itse hoitaa hevosta kuntoon.
Alkeistunnin jälkeen siirryin vakiotunnille perjantaille Sadun kanssa samalle tunnille. Harjoittelimme laukkaamista ja pikkuhiljaa myös hyppäämisestä. Ensimmäinen laukka nousi Tiltukalla. Hyppäsin sillä myös ensimmäisen esteeni, jos sitä nyt hypyksi voisi sanoa. Tiltu nimittäin vain harppasi esteen yli, mistä olin hyvin pettynyt. Tiltusta tuli kuitenkin vasta paljon myöhemmin suosikkini, vaikka koin sen kanssa uudet jutut.
Pirpana-Sipi, eli Pirre oli alkuaikojen luottoratsu. Osallistuin sillä useisiin estekisoihin; ensimmäisiin keväällä 2009. Tykkäsin hypätä sillä, koska se hyppäsi pienetkin esteet isosti pienen kokonsa takia. Pirre kuitenkin lähti eläkepäiville syksyllä 2009 ja se myöhemmin lopetettiin sydänvikojen vuoksi.
Kesällä 2009 kuvioihin astui 170cm korkea Trakehner Liisa; elämäni hevonen. Aluksi en meinannut edes uskaltaa ratsastaa sillä suuren kokonsa takia ja meinasin jo vaihtaa hevosta, mutta onneksi en sitä tehnyt. En olisi koskaan saanut tuntea noin ihanaa hevosta. Liisa oli minulle hyvin tärkeä ja meillä natsasi yhteen alusta lähtien. Kuitenkin jotain meni pieleen...
Osallistuin Liisalla estekisoihin syksyllä 2009. Harjoittelimme kilpailuihin ahkerasti tunnilla. Kisat olisivat
ensimmäiset, joissa kaikki tunniltamme laukkaisivat koko radan.
Kisapäivä lopulta tuli ja minua jännitti kamalasti. Verkassa hypyt kuitenkin sujuivat paremmin, kuin koskaan aiemmin millään tunnilla. Olin todella varma ja itseluottamusta lisäsi kommentti: "Siinä menee voittaja!"
Päästyäni kisaradelle tunsin oloni todella heiveröiseksi. Painuin kasaan jännityksestä ja, kun vihellys kuului lähdi laukalla ensimmäiselle esteelle. Jo ensimmäisellä esteellä mieleni valtasi kummallinen tunne, enkä edes osaa selittää sitä. Käänsin toiselle esteelle, mutta Liisa pelkäsi kukka-asetelmia ja ohitti esteen jo kaukaa. Liisa juoksi esteen toiselle puolelle ja heilui puolelta toiselle; ei tuntunut tietävän kumpaan suuntaan lähteä. Näin edessäni kaksi ihmistä, joilla toisella oli kamera. Sain suustani vain yhden hiljaisen sanan: "Auttakaa!" ja sitten tömähdin maahaan. Tippuminen ei edes sattunut. Olin vain sokissa. Kymmenet katseet yleisössä, jotka katsoivat vain minua. Näin vain edessäni irti hölkkäävän hevosen. En tajunnut mitään, kävelin vain pois kentältä.
Kentän ulkopuolella olin pettynyt, surullinen ja vihainen. Minulle ehdotettiin, että kävisin vielä verkassa hyppäämässä, ettei jäisi huono mieli, mutta minä en halunnut ollenkaan Liisan selkään! Suostuin lopulta kävelemään kyydissä hetken aikaa ja tulin sitten pois selästä.
En ratsastanut Liisalla pitkään aikaan ja, kun yllättäen sain tietää, että se lähtee eläkepäiville, silmäni aukenivat ja huomasin, että rakastamani hevonen oli lähdössä pois enkä edes viettänyt viimeisiä aikoijamme täysillä. Sain kuitenkin mennä Liisalla viimeisen kerran, mutta sekään ei mennyt aivan putkeen. Liisa alkoi nimittäin heti alkutunnista ontumaan ja viimeinen ratsastuskerta jäi käyttämättä.
Liisan lähtö osui minuun ja kovaa. Vasta oikeastaan sen jälkeen sain niskaani kauhean pelon koko ratsastuksesta. Erityisesti esteisiin. En edes ymmärrä, miksi jatkoin harrastusta ja, miten kukaan ei huomannut mitään.
Pikkuhiljaa olen päässyt yli peloistani, mutta en ole koskaan palannut siihen pisteeseen, jossa olin ennen estekilpailuepisodia. Ehkä ratkaiseva tekijä pelkojrn kokonaisvaltaiseen ylipääsemiseen olisi ollut se, että olisin saanut ratsastaa Liisalla, mutta se ei onnistu enää. Liisa lopetettiin 26.8.2010.
Ja sitten päästänkin teidät katsomaan viomateriaalia vuosien varrelta. Ratsastushistoriani ei ole välttämättä kaikista tavanomaisin, mutta näillä eväillä mennään. :) Ja älkää suinkaan ymmärtäkö, etteikö minulla olisi ollut myös hyviä hetkiä tuon syksyn 2009 jälkeen.
Aloitin säännöllisen ratsastamisen huhtikuussa 2008. Sitä ennen olin ollut muutamia kertoja hevosen selässä. Parhaiten on varmaankin jäänyt mieleen naapurin shetllaninponi Napponen, jolla ratsastin varuusteetta pyöräilykypärä päässä. :D
Syksyllä 2007 Satu aloitti äitinsä yllättämänä alkeistunnit Ratsutila Jarminilla. En ollut koskaan mitenkään ihmeemmin kiinnostunut hevosista, mutta päätin kuitenkin kulkea mukana katsomassa tunteja. Jo muutaman katselukerran jälkeen halusin itsekin ratsaille, mutta kurssilla ei valitettavasti ollut enää tilaa. Seuraava alkeiskurssi alkasi huhtikuussa 2008, jonne ilmoittauduin viipymättä. Kuljin koko talven katsomassa Sadun tunteja ja opin paljon ratsastuksesta teoriassa ja tietenkin hoitamaan hevosia. Muistan, miten kylmä maneesissa oli pakkasilla katsoa, kun toiset ratsastivat. Alusta asti hevosen hoito oli minulle tärkeä osa koko harrastusta, joten harmistuin, jos en saanut itse hoitaa hevosta kuntoon.
Alkeistunnin jälkeen siirryin vakiotunnille perjantaille Sadun kanssa samalle tunnille. Harjoittelimme laukkaamista ja pikkuhiljaa myös hyppäämisestä. Ensimmäinen laukka nousi Tiltukalla. Hyppäsin sillä myös ensimmäisen esteeni, jos sitä nyt hypyksi voisi sanoa. Tiltu nimittäin vain harppasi esteen yli, mistä olin hyvin pettynyt. Tiltusta tuli kuitenkin vasta paljon myöhemmin suosikkini, vaikka koin sen kanssa uudet jutut.
Pirpana-Sipi, eli Pirre oli alkuaikojen luottoratsu. Osallistuin sillä useisiin estekisoihin; ensimmäisiin keväällä 2009. Tykkäsin hypätä sillä, koska se hyppäsi pienetkin esteet isosti pienen kokonsa takia. Pirre kuitenkin lähti eläkepäiville syksyllä 2009 ja se myöhemmin lopetettiin sydänvikojen vuoksi.
Kesällä 2009 kuvioihin astui 170cm korkea Trakehner Liisa; elämäni hevonen. Aluksi en meinannut edes uskaltaa ratsastaa sillä suuren kokonsa takia ja meinasin jo vaihtaa hevosta, mutta onneksi en sitä tehnyt. En olisi koskaan saanut tuntea noin ihanaa hevosta. Liisa oli minulle hyvin tärkeä ja meillä natsasi yhteen alusta lähtien. Kuitenkin jotain meni pieleen...
Kisapäivä lopulta tuli ja minua jännitti kamalasti. Verkassa hypyt kuitenkin sujuivat paremmin, kuin koskaan aiemmin millään tunnilla. Olin todella varma ja itseluottamusta lisäsi kommentti: "Siinä menee voittaja!"
Päästyäni kisaradelle tunsin oloni todella heiveröiseksi. Painuin kasaan jännityksestä ja, kun vihellys kuului lähdi laukalla ensimmäiselle esteelle. Jo ensimmäisellä esteellä mieleni valtasi kummallinen tunne, enkä edes osaa selittää sitä. Käänsin toiselle esteelle, mutta Liisa pelkäsi kukka-asetelmia ja ohitti esteen jo kaukaa. Liisa juoksi esteen toiselle puolelle ja heilui puolelta toiselle; ei tuntunut tietävän kumpaan suuntaan lähteä. Näin edessäni kaksi ihmistä, joilla toisella oli kamera. Sain suustani vain yhden hiljaisen sanan: "Auttakaa!" ja sitten tömähdin maahaan. Tippuminen ei edes sattunut. Olin vain sokissa. Kymmenet katseet yleisössä, jotka katsoivat vain minua. Näin vain edessäni irti hölkkäävän hevosen. En tajunnut mitään, kävelin vain pois kentältä.
 |
| Hyvästi rakas! ♥ |
Kentän ulkopuolella olin pettynyt, surullinen ja vihainen. Minulle ehdotettiin, että kävisin vielä verkassa hyppäämässä, ettei jäisi huono mieli, mutta minä en halunnut ollenkaan Liisan selkään! Suostuin lopulta kävelemään kyydissä hetken aikaa ja tulin sitten pois selästä.
En ratsastanut Liisalla pitkään aikaan ja, kun yllättäen sain tietää, että se lähtee eläkepäiville, silmäni aukenivat ja huomasin, että rakastamani hevonen oli lähdössä pois enkä edes viettänyt viimeisiä aikoijamme täysillä. Sain kuitenkin mennä Liisalla viimeisen kerran, mutta sekään ei mennyt aivan putkeen. Liisa alkoi nimittäin heti alkutunnista ontumaan ja viimeinen ratsastuskerta jäi käyttämättä.
Liisan lähtö osui minuun ja kovaa. Vasta oikeastaan sen jälkeen sain niskaani kauhean pelon koko ratsastuksesta. Erityisesti esteisiin. En edes ymmärrä, miksi jatkoin harrastusta ja, miten kukaan ei huomannut mitään.
Pikkuhiljaa olen päässyt yli peloistani, mutta en ole koskaan palannut siihen pisteeseen, jossa olin ennen estekilpailuepisodia. Ehkä ratkaiseva tekijä pelkojrn kokonaisvaltaiseen ylipääsemiseen olisi ollut se, että olisin saanut ratsastaa Liisalla, mutta se ei onnistu enää. Liisa lopetettiin 26.8.2010.
Ja sitten päästänkin teidät katsomaan viomateriaalia vuosien varrelta. Ratsastushistoriani ei ole välttämättä kaikista tavanomaisin, mutta näillä eväillä mennään. :) Ja älkää suinkaan ymmärtäkö, etteikö minulla olisi ollut myös hyviä hetkiä tuon syksyn 2009 jälkeen.
lauantai 22. syyskuuta 2012
Vuorokaudessa on liian vähän tunteja
Se on varmasti tuttu tunne muillekin kuin minulle. Aikaa kuluu ehdottomasti eniten nukkumiseen ja kouluun, eli n. 15 tuntia vuorokaudesta. Loppuun aikaan pitäisi saada tungettua esim. kissa, hevonen ja kotityöt. Bloggailulle jäävää aikaa ei ole kovin paljon, sillä elämässäni on paljon muitakin minulle tärkeitä ja mieluisia asioita.
Kiireestä huolimatta olen mielestäni hoitanut blogia ihan kiitettävästi. Minulla on nytkin valmistumassa erikoispostaus "ratsastushistoriastani". Postauksen julkaisemiseen menee kuitenkin aikansa, sillä video vanhoista ratsastuspätkistä ja kuvista on vielä tekeillä. Ja muistakaa, että postausehdotuksia otetaan mielellään vastaan. :)
Ukon suunnalla ei ole tapahtunut takapakkia. Liikutuksen oloituksesta huolimatta jaloissa ei ole tuntunut pulssia ja ne ovat olleet ihan viileät. Aloitimme ratsastamisen viime sunnuntaina ja olemme tähän saakka vain kävelleet. Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikolla jo ravailu, mutta juttelemme asiasta vielä kokeneemman hevosihmisen kanssa, eli varmaankin tallinpitäjän.
Olen miettinyt jo pidemmän aikaan sitä, että sopeutuukohan Ukko sittenkään isoon laumaan. Epäilyjäni on tukenut Ukon sairastuminen kaviokuumeeseen, joka voi siis johtua stressistä. Ukkohan saattaa stressata isoa laumaa, koska se on tottunut elämään koko ikänsä yksin tai toisen hevosen kanssa. Laumassa elämä on huomattavasti "vauhdikkaampaa" eikä Ukko osaa pitää ollenkaan puoliaan; se on lauman arvojärjestyksessä aivan alimpana.
Toivon koko sydämmestäni, että Ukon kaviokuume johtui aivan muista syistä, sillä nykyinen talli on kaikin puolin niin ihanteellinen. :) Ukon omistajat kylläkin pitävät hyvin epätodennäköisenä, että kaviokuumeen olisi aiheuttanut ruokavalio. Jospa asiat tästä järjestyisivät, ainakin niiden on tapana tehdä niin...
Kiireestä huolimatta olen mielestäni hoitanut blogia ihan kiitettävästi. Minulla on nytkin valmistumassa erikoispostaus "ratsastushistoriastani". Postauksen julkaisemiseen menee kuitenkin aikansa, sillä video vanhoista ratsastuspätkistä ja kuvista on vielä tekeillä. Ja muistakaa, että postausehdotuksia otetaan mielellään vastaan. :)
Ukon suunnalla ei ole tapahtunut takapakkia. Liikutuksen oloituksesta huolimatta jaloissa ei ole tuntunut pulssia ja ne ovat olleet ihan viileät. Aloitimme ratsastamisen viime sunnuntaina ja olemme tähän saakka vain kävelleet. Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikolla jo ravailu, mutta juttelemme asiasta vielä kokeneemman hevosihmisen kanssa, eli varmaankin tallinpitäjän.
Olen miettinyt jo pidemmän aikaan sitä, että sopeutuukohan Ukko sittenkään isoon laumaan. Epäilyjäni on tukenut Ukon sairastuminen kaviokuumeeseen, joka voi siis johtua stressistä. Ukkohan saattaa stressata isoa laumaa, koska se on tottunut elämään koko ikänsä yksin tai toisen hevosen kanssa. Laumassa elämä on huomattavasti "vauhdikkaampaa" eikä Ukko osaa pitää ollenkaan puoliaan; se on lauman arvojärjestyksessä aivan alimpana.
Toivon koko sydämmestäni, että Ukon kaviokuume johtui aivan muista syistä, sillä nykyinen talli on kaikin puolin niin ihanteellinen. :) Ukon omistajat kylläkin pitävät hyvin epätodennäköisenä, että kaviokuumeen olisi aiheuttanut ruokavalio. Jospa asiat tästä järjestyisivät, ainakin niiden on tapana tehdä niin...
perjantai 21. syyskuuta 2012
Ukon rutiinihoito
Videolla siis on nähtävissä, kuinka hoidamme Ukon joka päivä. Vain kavioiden putsaus puuttuu videolta.
Huomio! Muistakaapa toiminnot postausten lopussa, kiitos. :)
Huomio! Muistakaapa toiminnot postausten lopussa, kiitos. :)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Haaste
Sain haasteen Siiriltä, mutta itse en haasta ketään. :)
"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 5. These lucky bloggers must then be told. 6. There's no tag backs.
Jos totta puhutaan, niin en ole aivan varma ymmärsinkö ihan kaikkea tuosta haasteesta. En ole kovin hyvä englannissa. Huomauttakaa ihmeessä, jos jotain jäi ohjeista noudattamatta. :)
1. Olen joutunut tappamaan kaksi lintua; toisen lapiolla ja toisen kirveellä. Tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, etten uskaltanut heti tappaa kituvaa eläintä eikä toisen linnun kohdalla kirves osunut heti oikeaan kohtaan.
2. Laulan aina, kun käyn Sirun kanssa kävelyllä.
3. Arvostan jokaista elävää olentoa varmasti enemmän kuin keskimäärin. Saan esim. huonon omatunnon, jos tapan sisälle eksyneen hämähäkin vain, koska en jaksasisi viedä sitä ulos.
4. Piilounelmani olisi valistaa ihmisiä ympäristönsuojelusta niissä maissa, jossa ympäristöstä ei huolehdita läheskään yhtä hyvin kuin Suomessa.
5. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun amerikkalaisissa elokuvissa ihmiset jättävät aina ruokaa lautaselle. Miksi sitä ruokaa täytyy ottaa niin paljon?
6. Kaupan "parasta ennen" -päiväyksen ylittäneet elintarvikkeet voisi lahjoittaa leipäjonojen ihmisille, koska ruuat eivät suinkaan ole vielä menneet pilalle.
7. En pidä lainkaan kiroilusta. Varsinkin vittu -kirosanan lykkääminen joka paikkaan on mielestäni vastenmielistä.
8. Puhun ruotsia, englantia, espanjaa ja saksaa.
9. Suomen kieli mielestäni on kaunis kieli. :)
10. Emme osta perjaatteen vuoksi enää Norjan lohta, koska sen suurin tuottaja kasvattaa osan lohistaan Chilessä. Vastuuttoman kasvatuksen vuoksi siellä on vakavia ympäristöongelmia. Lohille syötetään sairauksien ehkäisemiseksi antibiottia paljon yli suositusten ja ne saavat heinää, jonka väriaineet muuttavat lihan kauniin vaaleanpunaiseksi. Yrityksen omistaja on niin raha-ahne, että hänellä on Kyproksen kansalaisuus, ettei hänen tarvitsisi maksaa niin suurta veroa.
11. Soittelen pianolla korvakuulolta Disneyn biisejä.
Kysymykset:
1. Mikä tekee sinut iloisetksi? - Ukko, Siru, ystävät, perhe, hyvä ruoka
2. Lempileffojen top 3?: - Saksikäsi Edward, Mulan - The Warrior Princess, Titanic
3. Lempiartisti? - Fran Perea?
4. Millaisista vaatteista pidät? - Värikkäistä, persoonallisista ja hyvin istuvista vaatteista.
5. Suloisin asia maailmassa? - Siru :3
6. Hirvein asia maailmassa? - Ei pysty nostamaan esille yhtä asiaa.
7. Suurin toiveesi juuri nyt? - Että Ukko paranee.
8. Oletko matkustanut paljon? Jos olet niin, missä olet käynyt? - Pienenpänä matkusteltiin paljon perheen kanssa. Olen käynyt esim. Turkissa, Kyprosella ja Ranskassa.
9. Miten saat uusia kavereita/ystäviä? - En nähtävästi kovin helposti, sillä kaveripiirini koostuu jo eskarissa tai jopa hoidossa tapaamistani henkilöistä.
10. Millainen olo on nyt? - Hyvä, vaikka pitäisi vielä tehdä monta asiaa tälle illalle ja se hieman ahdistaa.
11. Paljonko kello on? - 19:25
"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 5. These lucky bloggers must then be told. 6. There's no tag backs.
Jos totta puhutaan, niin en ole aivan varma ymmärsinkö ihan kaikkea tuosta haasteesta. En ole kovin hyvä englannissa. Huomauttakaa ihmeessä, jos jotain jäi ohjeista noudattamatta. :)
1. Olen joutunut tappamaan kaksi lintua; toisen lapiolla ja toisen kirveellä. Tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, etten uskaltanut heti tappaa kituvaa eläintä eikä toisen linnun kohdalla kirves osunut heti oikeaan kohtaan.
2. Laulan aina, kun käyn Sirun kanssa kävelyllä.
3. Arvostan jokaista elävää olentoa varmasti enemmän kuin keskimäärin. Saan esim. huonon omatunnon, jos tapan sisälle eksyneen hämähäkin vain, koska en jaksasisi viedä sitä ulos.
4. Piilounelmani olisi valistaa ihmisiä ympäristönsuojelusta niissä maissa, jossa ympäristöstä ei huolehdita läheskään yhtä hyvin kuin Suomessa.
5. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun amerikkalaisissa elokuvissa ihmiset jättävät aina ruokaa lautaselle. Miksi sitä ruokaa täytyy ottaa niin paljon?
6. Kaupan "parasta ennen" -päiväyksen ylittäneet elintarvikkeet voisi lahjoittaa leipäjonojen ihmisille, koska ruuat eivät suinkaan ole vielä menneet pilalle.
7. En pidä lainkaan kiroilusta. Varsinkin vittu -kirosanan lykkääminen joka paikkaan on mielestäni vastenmielistä.
8. Puhun ruotsia, englantia, espanjaa ja saksaa.
9. Suomen kieli mielestäni on kaunis kieli. :)
10. Emme osta perjaatteen vuoksi enää Norjan lohta, koska sen suurin tuottaja kasvattaa osan lohistaan Chilessä. Vastuuttoman kasvatuksen vuoksi siellä on vakavia ympäristöongelmia. Lohille syötetään sairauksien ehkäisemiseksi antibiottia paljon yli suositusten ja ne saavat heinää, jonka väriaineet muuttavat lihan kauniin vaaleanpunaiseksi. Yrityksen omistaja on niin raha-ahne, että hänellä on Kyproksen kansalaisuus, ettei hänen tarvitsisi maksaa niin suurta veroa.
11. Soittelen pianolla korvakuulolta Disneyn biisejä.
Kysymykset:
1. Mikä tekee sinut iloisetksi? - Ukko, Siru, ystävät, perhe, hyvä ruoka
2. Lempileffojen top 3?: - Saksikäsi Edward, Mulan - The Warrior Princess, Titanic
3. Lempiartisti? - Fran Perea?
4. Millaisista vaatteista pidät? - Värikkäistä, persoonallisista ja hyvin istuvista vaatteista.
5. Suloisin asia maailmassa? - Siru :3
6. Hirvein asia maailmassa? - Ei pysty nostamaan esille yhtä asiaa.
7. Suurin toiveesi juuri nyt? - Että Ukko paranee.
8. Oletko matkustanut paljon? Jos olet niin, missä olet käynyt? - Pienenpänä matkusteltiin paljon perheen kanssa. Olen käynyt esim. Turkissa, Kyprosella ja Ranskassa.
9. Miten saat uusia kavereita/ystäviä? - En nähtävästi kovin helposti, sillä kaveripiirini koostuu jo eskarissa tai jopa hoidossa tapaamistani henkilöistä.
10. Millainen olo on nyt? - Hyvä, vaikka pitäisi vielä tehdä monta asiaa tälle illalle ja se hieman ahdistaa.
11. Paljonko kello on? - 19:25
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
perjantai 14. syyskuuta 2012
39,2 °C
Haluan pahoitella nyt heti kärkeen verkkaista postailuani. Siihen on kuitenkin syy! Olen ollut tiistaista lähtien kovassa kuumeessa ja eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. En ole todellakaan jaksanut nuokkua tietokoneella vaan aika on mennyt lepäillessä. En ole saanut oikeen nukuttua, kun lääkkeestä huolimatta kuume on lähennellyt neljääkymmentä.
Sairastumiseni aikana ei ole mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikkona tuli kylläkin täyteen kaksi viikkoa, eli Ukon sairasloma on käytännössä päättynyt. Eläinlääkärin mukaan normaaliin liikuntaan ja ruokintaan voi alkaa siirtyä asteittain, kun jaloissa ei tunnu enää pulssia. No, sitähän ei ole tuntunut sitten parin viikon takaisen viikonlopun jälkeen, joten uskalletaan liikutus aloittaa. Ruokintaa ei kuitenkaan aivan vielä aloiteta.
Liikutus aloitetaan niin, että ensin vain kävellään. Lisätään pikkuhiljaa ravia mukaan ja lopulta laukkaa. Sitten aletaankin jo olla aika normaalissa liikutusrytmissä. Sen saavuttamiseen varmaan menee arvioni mukaan noin neljä viikkoa, mutta hevosen ehdoillahan tässä mennään. Sadun oli tarkoitus eilen vähän köpötellä kentälä, mutta rankkasade ylllätti, joten jäi sitten väliin. Satukin on kovassa flunssassa, joten en tiedä, onko oikein kummastakaan nyt ratsastamaan Ukolla. Viimeistään viikonlopun jälkeen olisi jo hyvä päästä selkään, koska eläinlääkärin mukaan liikunta on hyväksi paranemista ajatellen.
Viikonloppuna vietän syntymäpäiviäni. Siiri ja Satu tulevat lauantaina yöksi ja sunnuntaina käy muutama sukulainen kahvilla. Lauantaina on tarkoitus käydä perheen voimin ostoksilla ja syömässä. Tänään ei ole koulua, koska on taksvärkkipäivä! :D Tein juuri kakun ja kohta olisi tarkoitus aloittaa siivoaminen.
Pyysin vanhemmilta kuolaimettomia syntymäpäivälahjaksi, mutta lopulta sovimme, että saan ne vasta joululahjaksi. Ensin hoidetaan hevonen kunnolla kuntoon ennen, kuin aletaan haalia lisää tavaraa. :)
Sairastumiseni aikana ei ole mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikkona tuli kylläkin täyteen kaksi viikkoa, eli Ukon sairasloma on käytännössä päättynyt. Eläinlääkärin mukaan normaaliin liikuntaan ja ruokintaan voi alkaa siirtyä asteittain, kun jaloissa ei tunnu enää pulssia. No, sitähän ei ole tuntunut sitten parin viikon takaisen viikonlopun jälkeen, joten uskalletaan liikutus aloittaa. Ruokintaa ei kuitenkaan aivan vielä aloiteta.
Liikutus aloitetaan niin, että ensin vain kävellään. Lisätään pikkuhiljaa ravia mukaan ja lopulta laukkaa. Sitten aletaankin jo olla aika normaalissa liikutusrytmissä. Sen saavuttamiseen varmaan menee arvioni mukaan noin neljä viikkoa, mutta hevosen ehdoillahan tässä mennään. Sadun oli tarkoitus eilen vähän köpötellä kentälä, mutta rankkasade ylllätti, joten jäi sitten väliin. Satukin on kovassa flunssassa, joten en tiedä, onko oikein kummastakaan nyt ratsastamaan Ukolla. Viimeistään viikonlopun jälkeen olisi jo hyvä päästä selkään, koska eläinlääkärin mukaan liikunta on hyväksi paranemista ajatellen.
Viikonloppuna vietän syntymäpäiviäni. Siiri ja Satu tulevat lauantaina yöksi ja sunnuntaina käy muutama sukulainen kahvilla. Lauantaina on tarkoitus käydä perheen voimin ostoksilla ja syömässä. Tänään ei ole koulua, koska on taksvärkkipäivä! :D Tein juuri kakun ja kohta olisi tarkoitus aloittaa siivoaminen.
Pyysin vanhemmilta kuolaimettomia syntymäpäivälahjaksi, mutta lopulta sovimme, että saan ne vasta joululahjaksi. Ensin hoidetaan hevonen kunnolla kuntoon ennen, kuin aletaan haalia lisää tavaraa. :)
lauantai 8. syyskuuta 2012
Rungoton satula
Viime postauksen aiheesta ajattelin nyt jatkaa hitusen. Tilannehan on nyt se, että haluan siirtyä kuolaimettomuteen (pyydän vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi kuolaimettomat suitset :D). Seuraava asia olisi varmaankin kengättömyys. Satulasta en kuitenkaan haluaisi luopua, koska Ukon selässä istuminen ilman satulaa on suorastaan kauheaa. Tuskin Ukollekaan olisi kovin mieluisaa kannatella pomppivaa ratsastajaa selässään.
Voiko satula olla ylipäätään miellyttävä hevoselle? Kumpi on parempi vaihtoehto; rungollinen vai rungoton ja miksi? Onko kenelläkään kokemusta rungottomista satuloista tai ihan oikeaa tietoa? Olen saanut niistä vähän ristiriitaisen kuvan. Jossain luki, että "rungoton satula antaa hevoselle parhaan mukavuuden ratsastaessa jakaen painon huolellisesti mahdollisimman laajalle alueelle jättäen kuitenkin selkärangalle tilaa toimia normaalisti". Sitten taas olen lukenut jostain, että, "vaikka rungottomat satulat ovat kehittyneet paljon ne eivät jaa painoa yhtä hyvin kuin rungolliset satulat".
Joka tapauksessa ei ole todellakaan vielä tarkoitus ostaa rungotonta satulaa. Ostimme heinäkuussa uuden rungollisen satulan, joten, jos rungoton satula hankitaan, se hankitaan vasta, kun on muutenkin satulan vaihto edessä.
Ukolla oli eilen kengitys. Vaikka tykytystä ei ole enää tuntunut, huomasi kyllä, että Ukko on vielä kipeä. Se vaihteli painoa jalalta toiselle ja oli kengittäessä muutenkin levoton ja normaalia "haastavampi". Varmasti myös kutisevilla polttiaisten puremilla oli osuutta asiaan.
Kengityksen aikana oli kerrankin aikaa tehdä muitakin hommia. Puhdistin karsinat, kylläkin vain puolet, koska kottikärryni varastettiin keskenkaiken. ;) Satu huolsi Ukon suitset ja lopuksi me vielä puhdistimme Ukon hoitovälineet. Oli aivan ihanaa puuhaastella tallilla kiireettömästi., että ehdimme juuri ja juuri hoitaa ja liikuttaa Ukon. Aikaa ei jää muulle, koska haluamme hoitaa Ukon huolellisesti.
Odotan kauhun sekaisin tuntein, kun alamme käyttämään etusissa pinteleitä eläinlääkärin suosituksen mukaisesti. Ukolla on kuulemma kokkapolvet, joten pintelit tukisivat polvia eivätkä ne rasittuisi niin paljon. Pinteleiden kerimiseen ja neopreenihuovan ja jalkojen pesemiseen (jos hikoilevat pinteleiden alla) menee oma aikansa. Eihän tässä muuten mitää ongelmaa olisi, mutta venyttelemme Ukon aina ratsastuksen jälkeen ja siihen menee aikaa. Eläinlääkäri myös sanoi, että jalkavammojen ehkäisemiseksi jalkoja olisi hyvä kylmäillä. Tässä vaiheessa meidän oli valittava venyttelyn ja kylmäämisen välillä. Valitsemme venyttelyn, koska se on saanut Ukossa aikaan sen verran positiivisia muutoksia. Ajatelkaa, Ukko rapsutti eilen itse hampaillaan omaa häntäänsä! :D Kylmäilyä tulemme varmaan tekemään vain estetuntien yhdeydessä.
Voiko satula olla ylipäätään miellyttävä hevoselle? Kumpi on parempi vaihtoehto; rungollinen vai rungoton ja miksi? Onko kenelläkään kokemusta rungottomista satuloista tai ihan oikeaa tietoa? Olen saanut niistä vähän ristiriitaisen kuvan. Jossain luki, että "rungoton satula antaa hevoselle parhaan mukavuuden ratsastaessa jakaen painon huolellisesti mahdollisimman laajalle alueelle jättäen kuitenkin selkärangalle tilaa toimia normaalisti". Sitten taas olen lukenut jostain, että, "vaikka rungottomat satulat ovat kehittyneet paljon ne eivät jaa painoa yhtä hyvin kuin rungolliset satulat".
 |
Joka tapauksessa ei ole todellakaan vielä tarkoitus ostaa rungotonta satulaa. Ostimme heinäkuussa uuden rungollisen satulan, joten, jos rungoton satula hankitaan, se hankitaan vasta, kun on muutenkin satulan vaihto edessä.
Ukolla oli eilen kengitys. Vaikka tykytystä ei ole enää tuntunut, huomasi kyllä, että Ukko on vielä kipeä. Se vaihteli painoa jalalta toiselle ja oli kengittäessä muutenkin levoton ja normaalia "haastavampi". Varmasti myös kutisevilla polttiaisten puremilla oli osuutta asiaan.
Kengityksen aikana oli kerrankin aikaa tehdä muitakin hommia. Puhdistin karsinat, kylläkin vain puolet, koska kottikärryni varastettiin keskenkaiken. ;) Satu huolsi Ukon suitset ja lopuksi me vielä puhdistimme Ukon hoitovälineet. Oli aivan ihanaa puuhaastella tallilla kiireettömästi., että ehdimme juuri ja juuri hoitaa ja liikuttaa Ukon. Aikaa ei jää muulle, koska haluamme hoitaa Ukon huolellisesti.
Odotan kauhun sekaisin tuntein, kun alamme käyttämään etusissa pinteleitä eläinlääkärin suosituksen mukaisesti. Ukolla on kuulemma kokkapolvet, joten pintelit tukisivat polvia eivätkä ne rasittuisi niin paljon. Pinteleiden kerimiseen ja neopreenihuovan ja jalkojen pesemiseen (jos hikoilevat pinteleiden alla) menee oma aikansa. Eihän tässä muuten mitää ongelmaa olisi, mutta venyttelemme Ukon aina ratsastuksen jälkeen ja siihen menee aikaa. Eläinlääkäri myös sanoi, että jalkavammojen ehkäisemiseksi jalkoja olisi hyvä kylmäillä. Tässä vaiheessa meidän oli valittava venyttelyn ja kylmäämisen välillä. Valitsemme venyttelyn, koska se on saanut Ukossa aikaan sen verran positiivisia muutoksia. Ajatelkaa, Ukko rapsutti eilen itse hampaillaan omaa häntäänsä! :D Kylmäilyä tulemme varmaan tekemään vain estetuntien yhdeydessä.
torstai 6. syyskuuta 2012
Pintaraapaisu ajatuksistani
Nyt on ollut paljon esillä hevosenpitoon liittyvät asiat niin minun blogissani, muissa blogeissa kuin keskustelupalstoilla. Varmaan suurin puheen- ja riidanaihe on ollut loimitus. Loimituksessa ei mielestäni ole mitään pahaa, jos sitä tehdään vain tarvittaessa. Siitä, mikä on 'tarvittaessa' voidaan olla montaa mieltä, mutta eiköhän jokainen osaa miettiä maalaisjärjellä. Monin kerroin loimituksessa ei ainakaan ole mitään järkeä. Se ei nimittäin tee hevosen olosta yhtään sen lämpimämpää kuin yhden loimen kanssa. Pikemminkin päinvastoin!
Voin kyllä sanoa ihan surutta, että suurin syy hevosten lihavuuteen on heinän liiallinen säännöstely ja ylimääräinen väkirehujen syöttäminen. Pitää kuitenkin muistaa, että hevoset ovat yksilöitä. Tämä kuuluisa sana pätee hevosten parissa joka asiassa.
Ja sitten tullaankin jo hevosten ulkoilemiseen. Keskiverto hevonen on varmasti juuri sen 12 tuntia vuorokaudesta karsinassa. Hevonen liikkuu luonnossa päivittäin kymmeniä kilometrejä. Sitä ei siis ole tarkoitettu karsinaan seisomaan tai pieniin postimerkin kokoisiin tarhoihin. Paras vaihtoehto olisi pihatto, mutta niitä on vielä aika harvassa. Mielestäni on kohtuullista vaatia näinkin liikkuvalle eläimelle edes puolet vuorokaudesta ulkoilua ja iso aitaus. Ja, mikä on iso aitaus, sitä jokainen voi miettiä. Todellisuudessa mikään aitaus ei ole kyllin iso eläimelle, joka liikkuisi päivässä jopa sen kymmenen kilometriä. Toisaalta isollakaan aitauksella ei ole mitään merkitystä, jos se ei kannusta hevosta liikkumaan siellä.
Varmaan yksi tärkeimmistä asioista hevoselle ovat toiset hevoset. Nykyisin näkee aika paljon sitä, että hevosia tarhataan yksinään. Se on mielestäni ehdottoman väärin. Hevonen on laumaeläin. Vaikka kuinka karulta se tuntuukin, lajikumppanit ovat hevoselle tärkeämpiä kuin ihminen. Hevonen pysyy terveenä ja tyytyväisenä, kun se saa syödä, nukkua päiväunia, rapsutella ja leikkiä kavereiden kanssa. Se, että saa nähdä toisen viereisessä tarhassa tai haistella aidan tai kaltereiden läpi ei riitä.
Onko mikään riittävän hyvä syy evämään hevoselta sille luonnonmukaisen elämän? "Mulla on kisahevonen, joten loimitan sen sekä ulos että sisälle, ettei sille kasvaisi talvikarva." "Mulla on tempperamenttinen kisahevonen, joten haavereiden välttämiseksi, se tarhailee yksin." Ja näitä olisi vielä pitkä lista. Kisahevosen kohdalla toimitaan ajattelematta hevosen hyvinvointia vain, koska se on KISAhevonen. Tässä vaiheessa alkaa miettimään, että, onkohan tämä kisatoiminta enää edes järkevää, jos se estää hevosta elämästä aitoa hevosen elämää. Kisahevonen on yhtälailla hevonen.
Ja kantaa ottavia kommentteja vain tulemaan. :)
Voin kyllä sanoa ihan surutta, että suurin syy hevosten lihavuuteen on heinän liiallinen säännöstely ja ylimääräinen väkirehujen syöttäminen. Pitää kuitenkin muistaa, että hevoset ovat yksilöitä. Tämä kuuluisa sana pätee hevosten parissa joka asiassa.
 |
Ja sitten tullaankin jo hevosten ulkoilemiseen. Keskiverto hevonen on varmasti juuri sen 12 tuntia vuorokaudesta karsinassa. Hevonen liikkuu luonnossa päivittäin kymmeniä kilometrejä. Sitä ei siis ole tarkoitettu karsinaan seisomaan tai pieniin postimerkin kokoisiin tarhoihin. Paras vaihtoehto olisi pihatto, mutta niitä on vielä aika harvassa. Mielestäni on kohtuullista vaatia näinkin liikkuvalle eläimelle edes puolet vuorokaudesta ulkoilua ja iso aitaus. Ja, mikä on iso aitaus, sitä jokainen voi miettiä. Todellisuudessa mikään aitaus ei ole kyllin iso eläimelle, joka liikkuisi päivässä jopa sen kymmenen kilometriä. Toisaalta isollakaan aitauksella ei ole mitään merkitystä, jos se ei kannusta hevosta liikkumaan siellä.
Varmaan yksi tärkeimmistä asioista hevoselle ovat toiset hevoset. Nykyisin näkee aika paljon sitä, että hevosia tarhataan yksinään. Se on mielestäni ehdottoman väärin. Hevonen on laumaeläin. Vaikka kuinka karulta se tuntuukin, lajikumppanit ovat hevoselle tärkeämpiä kuin ihminen. Hevonen pysyy terveenä ja tyytyväisenä, kun se saa syödä, nukkua päiväunia, rapsutella ja leikkiä kavereiden kanssa. Se, että saa nähdä toisen viereisessä tarhassa tai haistella aidan tai kaltereiden läpi ei riitä.
 |
Onko mikään riittävän hyvä syy evämään hevoselta sille luonnonmukaisen elämän? "Mulla on kisahevonen, joten loimitan sen sekä ulos että sisälle, ettei sille kasvaisi talvikarva." "Mulla on tempperamenttinen kisahevonen, joten haavereiden välttämiseksi, se tarhailee yksin." Ja näitä olisi vielä pitkä lista. Kisahevosen kohdalla toimitaan ajattelematta hevosen hyvinvointia vain, koska se on KISAhevonen. Tässä vaiheessa alkaa miettimään, että, onkohan tämä kisatoiminta enää edes järkevää, jos se estää hevosta elämästä aitoa hevosen elämää. Kisahevonen on yhtälailla hevonen.
Ja kantaa ottavia kommentteja vain tulemaan. :)
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Hiljaa hyvä tulee
Juttelin tänään tallinpitäjän kanssa Ukon tilanteesta. Itse emme osaa tunnustella jaloista tykytyksiä, sillä ensin pitäisi löytää oikea kohta. Aivan kuten ihmisilläkin, kun ranteesta kokeillaan pulssia.Tallinpitäjä nyt kuitenkin kertoi, että jaloissa ei ole tuntunut tykytystä sunnuntain jälkeen. Ukko on ollut muutenkin paljon energisempi ja liikkumahalua on ollut tarhassa mukavasti. Eilenkin koko lauma juoksenteli villisti peppua lennättäen ja höristen pitkin aitausta. Hyvä, hyvä! :D
Lääkkeen antaminen on myös sujunut ongelmitta. Ukko saanut aamuin illoin tapletin keskiviikosta lähtien. Kuuri on kymmenen päivän mittainen, joten vielä muutaman päivän Ukko joutuu popsimaan pillereitä. Tiedän monia entisiä ravureita, jotka eivät suostu pistettäväksi ja ottamaan mitään ylimääräistä suuhunsa. Ovat saaneet näistä jutuista tarpeekseen raviajoilla. Onneksi Ukko ei kuulu näihin!
Ukko on ollut nyt karsinassaan yöt. Sinne on lisätty pellettiä, mutta ei aivan eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Ukko ei ole kuitenkaan pistänyt pahakseen, vaan se on pikemminkin illalla hinkunut sisälle. Suurin syy siihen, että on viettänyt yöt sisällä on polttiaiset, jotka ovat tehneet pojalle kutisevia patteja (laitoimme niihin mehinläisvahaa sisältävää voidetta. Suosittelen!). Ukko on aika heikkohermoinen öttiäisten suhteen. Sen huomaa maastossakin, jos sitä ei ole kunnolla myrkyttänyt.
Olen helpottunut ja luotan edelleen täysin, että Ukko paranee. Tällä hetkellä paraneminen on edistynyt mukavasti ja tulevaisuus näyttää valoisalta. :)
Lääkkeen antaminen on myös sujunut ongelmitta. Ukko saanut aamuin illoin tapletin keskiviikosta lähtien. Kuuri on kymmenen päivän mittainen, joten vielä muutaman päivän Ukko joutuu popsimaan pillereitä. Tiedän monia entisiä ravureita, jotka eivät suostu pistettäväksi ja ottamaan mitään ylimääräistä suuhunsa. Ovat saaneet näistä jutuista tarpeekseen raviajoilla. Onneksi Ukko ei kuulu näihin!
Ukko on ollut nyt karsinassaan yöt. Sinne on lisätty pellettiä, mutta ei aivan eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Ukko ei ole kuitenkaan pistänyt pahakseen, vaan se on pikemminkin illalla hinkunut sisälle. Suurin syy siihen, että on viettänyt yöt sisällä on polttiaiset, jotka ovat tehneet pojalle kutisevia patteja (laitoimme niihin mehinläisvahaa sisältävää voidetta. Suosittelen!). Ukko on aika heikkohermoinen öttiäisten suhteen. Sen huomaa maastossakin, jos sitä ei ole kunnolla myrkyttänyt.
Olen helpottunut ja luotan edelleen täysin, että Ukko paranee. Tällä hetkellä paraneminen on edistynyt mukavasti ja tulevaisuus näyttää valoisalta. :)
lauantai 1. syyskuuta 2012
Syksytunnelmia
Syyskuun ensimmäinen päivä, joten syksy on nyt virallisesti tullut. Ainakin täälläpäin on koivun lehdet jo aivan keltaisina. Kohta joutuu haravoimaan! ;) Olen myös pessyt Ukon loimet talvea vasten. Toppaloimea ei onneksi tarvitse pestä, koska se on uusi ja käyttämätön. Loimen pesussa on aina oma hommansa. Ensin pitää harjata enimmät karvat pois. Sille pisteet, joka keksii fleecelle korvikkeen, johon ei jää karvat kiinni. :D Harjaamiseen jälkeen liotan loimea tynnyrissä ja käyn välillä hämmentämässä. Lopulta siirrän loimen mattotelineeseen, jossa huuhtelen sen vesiletkun avulla.
Sadeloimen siirtäminen tynnyristä mattotelineeseen kävi jo työstä! Se imaisee sisäänsä vettä ja on näin karseen painava. Harjasin sekä fleece- että sadeloimen uudemman kerran niiden kuivuttua. Sadeloimi oli hörpännyt vettä sisäänsä sen verran paljon, että kuivumiseen meni oma aikansa. Nyt Ukolla on puhtaat loimet!
Kävimme Sadun kanssa tänään katsomassa Ukkoa. Eilen emme käyneet ollenkaan ja Ukko oli illalla tarhassa juostessaan tiputtanut toisen etukengistään. Kenkä kuitenkin löytyi tänään ja tallinpitäjä aikoi naulata sen takaisin Ukon jalkaan näin väliaikaisratkaisuna. Kengittäjä on tulossa joka tapauksessa perjantaina, mutta soitettuani kengän tippumisesta hän aikoi yrittävänsä järjestää aikaa kengitykselle jo alkuviikolle.
Sadeloimen siirtäminen tynnyristä mattotelineeseen kävi jo työstä! Se imaisee sisäänsä vettä ja on näin karseen painava. Harjasin sekä fleece- että sadeloimen uudemman kerran niiden kuivuttua. Sadeloimi oli hörpännyt vettä sisäänsä sen verran paljon, että kuivumiseen meni oma aikansa. Nyt Ukolla on puhtaat loimet!
Kävimme Sadun kanssa tänään katsomassa Ukkoa. Eilen emme käyneet ollenkaan ja Ukko oli illalla tarhassa juostessaan tiputtanut toisen etukengistään. Kenkä kuitenkin löytyi tänään ja tallinpitäjä aikoi naulata sen takaisin Ukon jalkaan näin väliaikaisratkaisuna. Kengittäjä on tulossa joka tapauksessa perjantaina, mutta soitettuani kengän tippumisesta hän aikoi yrittävänsä järjestää aikaa kengitykselle jo alkuviikolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)