On hevosia, joilla ei ole koskaan mitään ja sitten, kun niille kerran jotain tulee paraneminen on hidasta tai jopa mahdontonta. Sitten on niitä hevosia, joilla on koko ajan jotain pientä häikkää. Ukko taas kuuluu omaan kategoriaansa. Sillä on kohtuuttoman usein suurempaa häikkää, josta se kuitenkin selviää yllättävän hyvin ja ennätysnopeasti. Esim. Silloin, kun Ukko sai potkun jalkaansa laumakaveriltaan eläinlääkäri uhkasi jopa neljän viikon karsinalevolla, sillä polvinivel oli ehkä murtunut. Kaksi viikkoa oli ehdoton minimi, jonka aikana se ei suurella todennäköisyydellä tulisi paranemaan. Ihme tapahtui, sillä Ukko parani ALLE kahdessa viikossa! Jo puolentoista viikon jälkeen herra kirmaili tarhassa muiden heppojen kanssa.
Ensimäinen ratsastuskerta jalkaan kohdistuneen potkun jälkeen toukokuussa. |
Olin toissavuonna nuorisoteatterissa, josta jouduin kuitenkin luopumaan Ukon takia. Päätös oli äärimmäisen vaikea ja haikailen edelleen teatterin perään, sillä nautin siitä täysin siemauksin. Tapasin siellä aivan mahtavia tyyppejä, joiden kanssa yritämme tavata säännöllisesti. Valmistelimme vuoden näytelmää, joka esitettiin keväällä ennen koulujen loppumista. Näytelmän oli murhamysteeri Todellisuuspeli, jonka juonen keksimme me itse. Näytelmän valmiiksi saamiseen meni monta kyyneltä ja naurun puuskaa. Välillä tuntui, että on niin väsynyt, ettei jaksa, mutta jostain sitä energiaa sai (kokeet päällä ja harjoituksia joka päivä). Kova työ palkittiin, kun pääsimme esittämään näytelmää yleisölle ja pitämään kunnon juhlat teatteriporukalla. Voitimme näytelmästä Tolari -palkinnnon. Esitin Todellisuuspelissä neljää eri roolia! :D