PEKKABILEET

Olen nyt parin päivän jälkeen alkanut pikkuhiljaa sisäistämään eläinlääkärin uutiset. Hymy ja nauru eivät ole kuitenkaan vaihtuneet itkuun. Olen ottanut asia yllättävän rauhallisesti ja en jostain syystä osaa olla yhtään huolissani. Luotan täysin, että Ukko paranee. Olen ihan outo tyyppi! Jos Ukolla on jotain pientä, olen heti kauhuissani, että "apua, mikähän sillä nyt on!". Ja, kun se saa hengenvaarallisen sairauden otan ihan lunkisti.

On hevosia, joilla ei ole koskaan mitään ja sitten, kun niille kerran jotain tulee paraneminen on hidasta tai jopa mahdontonta. Sitten on niitä hevosia, joilla on koko ajan jotain pientä häikkää. Ukko taas kuuluu omaan kategoriaansa. Sillä on kohtuuttoman usein suurempaa häikkää, josta se kuitenkin selviää yllättävän hyvin ja ennätysnopeasti. Esim. Silloin, kun Ukko sai potkun jalkaansa laumakaveriltaan eläinlääkäri uhkasi jopa neljän viikon karsinalevolla, sillä polvinivel oli ehkä murtunut. Kaksi viikkoa oli ehdoton minimi, jonka aikana se ei suurella todennäköisyydellä tulisi paranemaan. Ihme tapahtui, sillä Ukko parani ALLE kahdessa viikossa! Jo puolentoista viikon jälkeen herra kirmaili tarhassa muiden heppojen kanssa.

Ensimäinen ratsastuskerta jalkaan kohdistuneen potkun jälkeen toukokuussa.

Ukosta sitten muhin asioihin. En kyllä yleensä kirjoittele blogissani muista asioista, joten eiköhän poikkeus olisi korkea aika tehdä? ;) Tänään on PEKKAbileet eli vanhojen teatterilaisten tapaaminen ja on kunnon bileet tiedossa. :D Mistä tuo PEKKA -nimi tulee (tai ainakin luulen tulevan) on niin pitkä tarina, etten lähde sitä nyt selittämään ellei joku sitten halua.

Olin toissavuonna nuorisoteatterissa, josta jouduin kuitenkin luopumaan Ukon takia. Päätös oli äärimmäisen vaikea ja haikailen edelleen teatterin perään, sillä nautin siitä täysin siemauksin. Tapasin siellä aivan mahtavia tyyppejä, joiden kanssa yritämme tavata säännöllisesti. Valmistelimme vuoden näytelmää, joka esitettiin keväällä ennen koulujen loppumista. Näytelmän oli murhamysteeri Todellisuuspeli, jonka juonen keksimme me itse. Näytelmän valmiiksi saamiseen meni monta kyyneltä ja naurun puuskaa. Välillä tuntui, että on niin väsynyt, ettei jaksa, mutta jostain sitä energiaa sai (kokeet päällä ja harjoituksia joka päivä). Kova työ palkittiin, kun pääsimme esittämään näytelmää yleisölle ja pitämään kunnon juhlat teatteriporukalla. Voitimme näytelmästä Tolari -palkinnnon. Esitin Todellisuuspelissä neljää eri roolia! :D

"Joka jalka tykyttää." - "Mitä se sitten tarkoittaa?"

Että Ukolla on kaviokuume. Lievä kylläkin, mutta kuitenkin. Tämä tuli siis aivan puun takaa. Kenelläkään ei käynyt edes mielessä, että kyseessä voisi olla kaviokuume eikä hieroja, tallinpitäjä tai edes kengittäjä huomannut mitään. Pääasia, että syy selvisi ajoissa, vaikka se ei kovin mieluinen ole. Vaikea uskoa, että kaviokuume olisi ollut Ukon käytöksen syynä koko tämän neljä viikkoa.

Ukko ei joudu karsinalepoon, mutta ratsastuskieltoon ainakin kahdeksi viikoksi. Kipulääkettä ja kaurat ja kivennäiset pois. Ukko nuupahtaa totaalisesti tuona aikana, kun se muutenkin pysyy huonosti lihoissaan.

Vielä on auki viettääkö Ukko yöt tarhassa muutaman heppakaverin kanssa vai karsinassa. Karsina pitäisi pehmustaa kunnolla ja kastella. Tässä on kuitenkin se ongelma, että pelletit pitäisi vaihtaa joka päivä, mikä maksaisi enemmän kuin tallipaikka. Kova alusta ei ole hyväksi kavioille tällä hetkellä.

Eläinlääkärin "tuomion" jälkeen olen pidätellyt nauruani. Suupielet kohoavat väkisin ja en edes oikeastaan tiedä miksi. Äiti kysyi autossa, että: "Mikä teitä oikein naurattaa?" Ja Satu vastasi aika osuvasti: "Koska meillä menee niin huonosti." Ihan kuin Satu olisi jonkun hyvänkin vitsin laukonut, sillä puhkesin kauheaan nauruun. :D Ehkä tämä on meidän tapamme käsitellä ikäviä uutisia? Saa nähdä, onko jo huomenna toinen ääni kellossa, kun asian on ehtinyt sisäistää.

Uusi ulkoasu

Aloin jo hieman kyllästyä tuohon vanhaan ulkoasuun. Sitä paisti se oli mielestäni liian värikäs näin jo syksyn kynnyksellä. Vihreä väri jotenkin hyppäsi silmille varsinkin tekstin yhteydessä. Ehkä sitä on niin tottunut lukemaan aina mustia kirjaimia.

Tämä uusi on aika neutraali ja pelkistetty ulkoasu. Itseäni miellyttää yksinkertaiset ja selkeät linjaukset ulkoasujen ja ylipäätään kaiken suhteen. Halusin kuitenkin tuoda hieman esille vuoden aikaa bannerin kahdella lehdellä.

Tuolla sivussa on kysely, joten kaikki ehdottomasti vastaamaan. Toki saa jättää kommentteihin myös hieman tarkemman analyysin uudesta ulkuasusta. Pääasia on kuitenkin, että kaikki osoittaisivat edes jotenkin mieltään.

Moni varmaan ihmettelee, että, miten olen tähän aikaan koneella. Se johtuu ihan siitä, että olen ollut lauantaista lähtien sairaana. Olen nähnyt Ukon siis viimeksi perjantaina ja Siru on saanut nauttia jakamattomasta huomiostani. :) Toisaalta tekisi hirveästi mieli katsomaan Ukkoa, mutta toisaalta ei, kun olen tässä kunnossa. Toivottavasti pääsen huomenna kouluun ja sitä kautta tallille. Ei ole ollut kuumetta, mutta kauheaa väsymystä, päänsärkyä, nuhaa ja äänikin on painoksissa.

Luonnollinen hevosenpito

Olen aivan hurahtanut luonnonmukaiseen hevosenpitoon. En kyllä ole koskaan ihmeemmin Ukkoa huusannutkaan, että aika vähillä varusteilla ollaan menty ja ne ovat koko ajan vähentyneet pikkuhiljaa. Suunnittelen jo kengistä luopumisesta! :D Ne nimittäin estävät kaviomekanismin toimintaa, heikentävät kavion verenkiertoa ja siten haurastuttavat kavioainesta. Lisäksi talvisin hokit estävät jalan/kavion kokonaisvaltaisen liikeradan. Hevoset eivät suinkaan liukastele vapaana ollessaan edes peilijäällä, mutta liukkaalla ratsatus (esim. tiellä) ei ole suositeltavaa ilma hokkeja. Niinpä myynnissä on bootseja ns. hevoslenkkareita, joihin voi lisätä hokkeja. Ne eivät estä edellä mainitsemiani kenkien aiheuttamia haittoja. Ukolla on kuitenkin tällä hetkellä sen verran heikkolaatuinen kavioaines, että se tarvitsisi totutteluvaiheessa kesäisinkin bootseja kavion suojaksi. Seuraavalla kengityskerralla ajattelin puhua kengittäjän kanssa asiasta. Voi olla, että kengättömyys on järkevämpi aloittaa kesää vasten, kun heppa on laitumella. 

Bootsi

Kuolaimettomat suitset olisi tarkoitus tilata, mutta nuo aidot ja alkuperäiset BittlesBridle suitset ovat niin kalliit. Onko kopioilla kuitenkaan -paitsi kiinalaisilla- niin suurta eroa kuin hinta alkuperäisiin? Ruotsalaisella Globus Sport AB -yrityksellä on myynnissä BB suitsia ja ne ovat kuulemma yksi heidän myydyimmistä tuotteista. Palautetta ei ole tullut, mutta ei myöäskään reklamaatioita. Olen aika vaakuttunut, että voisin nuo kopiot tilata.

Videomatskua eiliseltä

 

Mitäs piditte? :)

***

Jatta: Haluatko tehdä Ukosta sen videon? :) Jos haluat, voin ladata materiaalin tikulle ja antaa sen sitten sulle.

Pienoislomalla

Ompas kulunut pitkä tovi, kun olen viimeksi kirjoittanut, vaikka ei siltä tunnukkaan. Ette ilmeisesti tekään ole vielä ihmeemmin odotelleet seuraava postausta? ;) Tai, mistä minä tiedän! Monilla bloggaajilla alkaa täyttyä kommenttiboksit kysymyksistä: "milloin tulee seuraava postaus?" Ehkä minun lukijat ovat kärsivällisempiä ja ymmärtävät, että minullakin on varmasti muutakin elämää. :)

Olin viikonlopun mökillä. Ei käyty koko kesänä missään, joten äiti ja isä päättivät järjestää edes pienen viikonlopun mittaisen matkan. Mökki oli metsikössä, jonne ei kuulunut muuta kuin luonnon ääniä. Vesi piti ottaa järvestä ja asiat hoidettiin pihan perällä olevaan huussiin. Sähköt oli, muttei telkkaria. Aika kului ulkoillessa ja lukien. Sain luettua lauantain aikana puolet Nälkäpeli -kirjasta. Olen hidas lukija kiireiden takia ja ehdin lukea yleensä vain muutamia sivuja parina päivänä viikossa.

Tätä tuskin päästään tekemään vielä pitkään aikaan,
mutta se ei haittaa kunhan Ukko vain tulee kuntoon. :)

Lauantai-iltana oli tarkoitus saunoa, mutta ilma oli niin huono, että päätimme mennä kylpylään. Muuten säät olivatkin aurinkoiset ja helteiset. Kommelluksiltakaan ei vältytty. Mökin avaimet jäivät sisälle ja siitä seurasi pieniä hankaluuksia. :D Eipäs siinä mitään. Ihan kivaa oli, vaikka olisin ollut mielummin kotimaisemissa. :)

Mitä nyt Ukkoon tulee, niin keskiviikkona kävi hieroja. Ukko oli mobilisoinnissa ja venyttelyissä aivan loistava lannnerangan lievistä kivuista huolimatta. Ukko on ollut muutenkin tällä viikolla ratsastettavuudeltaan paljon parempi eli suunta on ylöspäin. Satu kävi eilen maastossa ja Ukko lähti sinne mielellään. Se on nyt viime aikoina juntturoinut maastoon lähtiessä varmaan kipujen takia, joten hienoa, että Ukko lähti mielellään maastoilemaan! :) Ravia ollaan lisätty pikkuhiljaa, mutta välttelemme edelleen pienillä ympyröillä ratsastamista. Laukkaa ollaan otetttu liinassa.

  

Kuolaimettomuus

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut vaihtoehtoa, jossa siirtyisimme Ukon kanssa kuolainten käytöstä pois. Olen kuitenkin ollut maltillinen ja etsinyt ensin kunnolla tietoa aiheesta. Nyt olen melkoisen varma, että lähden tilaamaan  BitlessBridle suitset. Niissä on remmit ristiin rastiin leuan alla, jolloin paine vastakkaisella puolella lisääntyy, kun ohjaa käytetään ja selkeyttää hevoselle, mitä siltä tahdotaan. Ne ovat myös tehokkaat pysäytysvoimassaan. BB suitset tavallaan "halaavat" koko pään sivulle tai alaspäin. BB suitset ovat turvalliset (eivät esim. voi murtaa nenäluuta kuten hackamore suitset) ja ne eivät aiheuta kipua hevoselle.

Kuva lainattu osoitteesta: Hevoskuiskaaja.fi

Kuolaimettomat suitset sopivat missä tahansa koulutusvaiheessa olevalla
hevoselle. Kuolaimettomat suitset perustuvat siihen, että hevoselle on luonnollista väistää paineesta
poispäin. Näin ne tekevät keskenään kommunikoidessaankin. En tuomitse ketään kuolainten käytöstä, mutta kannustan ihmisiä miettimään olisiko niistä luopuminen mahdollista.

Kuolain on vieras esine hevosen suussa ja, vaikka se olisi tottunut niihin, kuolaimet aiheuttavat aina painetta tai jopa kipua. Esim. Kaksipalaiset nivelkuolaimet voivat aiheuttaa kipua tai ainakin epämiellyttävää painetta hevosen kitalakeen (jos siis sitä paikkaa kutsutaan hevosmaailmassa siksi). Tiesittekö, että, jos hevonen availee suutaan ratsastaessa se pakenee kuolaimen kitalakeen aiheuttamaa kipua. Kun sen suu suljetaan turparemmin avulla, hevosella ei ole enää mahdollisuutta paeta kipua.

Näihin tunnelmiin lopetan tältä erää, koska täytyy mennä saunaan. Muistakaa: hevosten hyvinvointi ensimmäisenä. :)

Osaako kukaan auttaa?

Mitenhän blogista saisi poimittua vanhoja videoita talteen? Jatta aikoo tehdä Ukosta (jos siis vielä haluaa) kehitysvideon, mutta minulle ei ole ollenkaan tietokoneella tallessa vanhaa videomateriaalia, jota on muutenkin vähän. Ukon kehitystä on aika vaikea nähdä kuvamateriaalien perustella, jota myös on vähän. Haluan kiittää jo etukäteen, jos joku ystävällinen ihminen osaisi auttaa. :)

Ukon tilanteesta sen verran, että muutosta ei ole tapahtunut suuntaan, jos toiseen. Kuitenkin oikean ja vasemman kierroksen erosta on tullut selkeämpi. Juoksutin eilen Ukkoa ja vasemmassa kierroksessa  se oli haluton ja ravi heikko. Oikeassa kierroksessa huomattavasti parempi, mutta, kun otin ravia toiseen kertaan kumpaankin suuntaan, ravi parani vasemmassa suunnassa ja oikeassa huononi verrattuna ensimmäiseen saman kierroksen ravipätkään. Mistähän johtui?

Tässä voi nyt mennä oma aikansa ennen, kuin Ukko on taas kunnossa. Hyppäämistä tuskin voi miettiä vielä pitkään aikaan, kun se on sileälläkin niin jäykkä ja peräpää heikko. Kavioiden väärä muoto aiheutti etupainoisuutta ja sen kautta jännitettä lannerangan seudulle. Nyt kavion muoto on muuttunut ja Ukko jännittää itseään vähän eristä paikasta. Huomaa, että kipupiste on ns. siirtynyt eteenpäin lannerangalta selkälihakseen. Ensi viikolla tulee hieroja taas käymään. 

Ystävät

Jokaisella ihmisellä tulisi olla ystävä. Eläinkin voi toimia ystävänä, mutta mielestäni  se ei korvaa täysin toista ihmistä. Yksinäisyys on vakava ongelma erityisesti vanhusten keskuudessa. Heidän tapauksessaan eläin voisi hyvinkin tyydyttää seuran tarvetta. Kaikki vanhukset eivät kuitenkaan ole siinä kunnossa, että pystyisivät huolehtimaan lemmikistä.

Olen hyvin sosiaalinen ja puhelias, joten ystävät ovat minulle hyvin tärkeitä. Olen omistautuva ystävyyssuhteitani kohtaan, joten en ole pystynyt haalimaan niitä itselleni kovinkaan montaa. Olen aina pitänyt itseäni avoimena ihmisenä, mutta olen loppujen lopuksi aika sulkeutunut. En kerro juuri mitään murheitani ystävilleni, vaikka he varmasti kuuntelisivat. Itse vain koen sen niin, että en millään jaksaisi häiritä heitä niillä asioilla. Itsenikin kannalta on turhauttavaa yrittää selittää jotain asiaa. Vuodatusta varten on päiväkirja.

Minulla on kolme ihanaa ystävää, jotka ovat Jatta, Siiri ja Satu. Lisäksi minulla on kaksi eläinystävää; Ukko ja Siru. Jatan kanssa olemme tunteneet eskarista lähtien. Hän on puhelias ihminen kuten minäkin, joten välillä meillä saattaa mennä sukset ristiin, kun molemmat ovat niin kovia pölpöttämään. Nämä ovat vain pikkujuttuja, joten niistä selvitään. ;)

Siirin olen tuntenut kolme vuotiaasta lähtien eli noin kahdentoista vuoden ajan. Olin pienenä aika kova määräilemään häntä ja muistelen noita aikoja niin harmitellen kuin naureskellen. Siiri-parka, kun ei osannut pistää hanttiin. :D

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on Satu. Ukko on yhteinen ylläpitohevosemme ja näemme koulussa, tallilla ja usein myös toistemme luona. Olemme melkein yhtä erilaisia kuin yö ja päivä. Hän on hiljainen ja minä puhelias. Mielipiteemme eivät kohtaa läheskään aina, mutta vastakohdathan täydentävät toisiaan.

Siru on yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja tulen surulliseksi, kun en aina ehdi antaa sille aikaa niin paljon kuin haluaisin. Olin aina halunnut kissaa ja vuonna 2006 päätin, että minähän sen kissan saan. Luin kaikki mahdolliset kissakirjat ja osoitin pätevyyttäni vanhemmille. Ostin jopa kissalle valmiiksi ruoka- ja vesiastiat ja totesin, kuinka orvon näköisiä ne olivat ilman kissaa. Lopulta Siru tuli meille kolmetoista viikkoisena 15.7.2007. Mielestäni kissojen luovutusikä on vähintään 12 viikkoa, vaikka muut sanoisivat mitä. Asiasta on kovasti aina riitaa enkä ymmärrä, mitä siinä menettää, jos pentu on muutaman viikon pidempään emonsa luona varmuuden vuoksi.

Siru on ärhäkkä pikkuneiti, joka pelottaa niin koirat kuin naapurin ison kollin pois pihalta. Sirulla on luonnetta ja hyvä niin. Rakastan juuri sen kissamaisen itseppäistä luonnetta. Olen kissaihminen. ♥

Ukko ei ole ottanut sydämmestäni vielä niin suurta palaa, vaikka ajastani se on paljon vienyt. Ukko on täydellinen vastakohta Sirulle, joten se tuo ehkä juuri sopivaa vastapainoa elämääni. Ukko on kuuliainen ja rauhallinen. Meistäkin tulee varmasti entistä parempia ystäviä ajan kanssa.

Pitäkää kiinni ystävistänne ja nauttikaa heidän seurastaan! :)

Kumpa se ei olisi totta

Viime päiväiset sateiset ja harmaat kelit ovat ikävällä tavalla varoittaneet koulun alkamisesta. Eipä sen puoleen, että koko kesänä olisi ollut kovin hyviä kelejä. Huomenna 9.8. alkaa kuitenkin koulu ja loma on ohi. Tänään oli papan hautajaiset, joten oli todella iloinen loppu lomalle. Nyt en omista enää yhtäkään isovanhempaa.

Ukko on saanut viettää "laatuaikaa" laumakavereiden kanssa eilisen ja tämän päivän. Eilen satoi koko päivän kaatamalla, joten ei lähdetty edes raahautumaan tallille. Tänään taas minä jäin pois tallilta hautajaisten takia ja Satu siksi, ettei hänellä ollut kyytiä. Äiti oli mennyt jo maanataina töihin ja isä lähti eilen illalla työpaikalleen. Olen varmaan maininnut, että Sadun molemmat vanhemmat ovat siis toisella paikkakunnalla töissä.

Mielestäni opiskelu ja kavereiden näkeminen on ihan mukavaa, mutta yläasteen muiden oppilaiden asenne nakertaa ilmapiiriä. Tulee sellainen kauhea painostava olo. Tekee mieli kurtistaa otsaa ja sulkea silmät puoliksi. Ilmapiiriä voi verrata kisapaikalla ihmisistä huokuvaan jännitykseen.  Nyt ihmisistä huokuu vain ärtyneisyyttää, väsyneisyyttä ja ei kiinnosta -asennetta. Itse täytyy vain yrittää säilyttää positiivinen mieli ja sulkea muiden ajatukset pois.

Yläasteella on kyllä toinenkin asia, joka raastaa hermojani. Olen kovin ahdistunut ihmisten määrästä, heidän katseistaan ja kovasta metelistä. Ainainen arvosteleva katse ja sen kautta oman ulkonäkönsä miettiminen vie paljon energiaa. Onneksi on ystäviä ja tallilla saa hermohoitoa. :) Mutta talleiluunkiin liittyy oma stressinsä. Kiire. Se, että ehdinkö antaa aikaa tarpeeksi esim. Sirulle. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita ei kannata vielä miettiä vaan mennä päivä kerrallaan. Jos oikein äärimmäisyyksiin mennään niin, voihan Ukosta aina luopua, jos elämä on liian raskasta. En kuitenkaan halua edes miettiä sitä vaihtoehtona. Onhan se totta, että elämä helpottuisi kovasti ja aikaa jäisi muille harrastuksille, jos Ukko ei olisi. 

Satu päästelee Ukon kanssa vähän paineita. Toivottavasti niitä ei tule ensi lukuvuonna! :)

Videopostaus

Lisään vielä näin jälkeenpäin, että haluatteko tulevaisuudessa lisää tälläisiä?

Auts!

En voi käsittää, miten yhden varpaan takia kävely on näin hankalaa. Löin varpaani tietokone-/työhuoneen oviaukon reunaan, kun minun piti väistää äitiä, joka tuli samaan aikaan oviaukosta. Olin yksijalkainen hetken aikaa, mutta koko jalassa säilyi silti vihlova kipu. Nyt yönkin jälkeen pikkuvarvas on todella kipeä ja ehkä jopa vähän turvonnut varpaan alusta. Pystyn kuitenkin liikuttamaan sitä, joten se ei taida olla murtunut. 

Ukkorintamalla ei tule olemaan lähiaikoina mitään ihmeellistä kerrottavaa, koska sen liikunta on aika käyntipainotteista paranemiseen asti. On vankka teoria siitä, että kavioiden väärä muoto on aiheuttanut jännitystä lannerangan seudulle ja kipeyttänyt sen ja taas aiheuttanut jäykkyydeen/epäpuhtauden. Onhan se selvää ihmisen kohdallakin. Jos on väärä kenkä, selkä kipeytyy tai jokin muu paikka.

Ukko kengitettiin tiistaina, mutta menee vielä muutama kengitys ennen, kuin kaviot ovat täysin kunnossa. Nyt, kun Ukolla on taas vaihtunut kavioiden muoto menee hetken aikaa ennen, kuin se tottuu niihin ja alkaa liikkua taas normaalisti. Lannerangan seudun kivut ovat mukavasti hellittäneet hierojan käynnin ja lääkkeiden saannin jälkeen. Hieroja itseasiasssa epäili vahvasti, että viitteitä nykyisestä tilasta on varmasti pidemmältä aikaa. Nyt , kun oikeasti alkaa miettimään niin kesän alussa Ukosta tuli yhtäkkiä kauhean etupainoinen. Se painoi melkein aina kädelle, vaikka se on ollut aina hyvin kevyt edestä.

Onneksi ongelmat huomattiin ajoissa eikä tämä johda suurin jatkotoimenpiteisiin. Avainsana on aika. Harmittaa kyllä hirveästi, ettei itse tajuttu, että kengittäjä on kengittänyt väärin (nyt siis kävi kengittämässä eri kengittäjä). Ongelmat olisi voitu välttää, jos olisimme aikoja sitten vaihtaneet kengittäjää. Jossittelu ei kuitenkaan enää auta, vaan nyt täytyy keskittyä siihen, että Ukko tulee taas kuntoon. :)

Ärrimörripäivä

Ukko oli tänään jo tarhasta hakiessa kiukkuinen. Se ei ollut lähdössä mihinkään heinäpaalilta ja jäkitti vastaan. Sain aikani houkutella, ennen kuin se vastentahtoisesti lähti seuraamaan minua portille.

Ukko oli hoitaessakin oikea ärrimörri. Se karkasi karsinasta toiseen, mitä se ei yleensä tee, vaikka karsinan ovi olisi aivan auki ja minä toisessa huoneessa. Ukko ei ollut ollenkaan rapsutuksia kerjäävä nallekarhu kuten yleensä. Se vain etsi karsinastaan heinänkorsia ja ei ollut muka huomaavinaan, että sitä hoidettiin.  Aloin jo miettimään, että, mitähän tämän päivän ratsastuksista oikein tulee.

Lähdimme maastoon, mutta Ukko yritti 100-200m matkalla kääntyä ainakin kolme kertaa kotiin päin. Päätimme, että on ihan turha lähteä pidemmälle lenkille, kun hevonen on tälläisessä mielentilassa eikä sillä ole hauskaa. Kävelimme vielä vähän matkaa niin, että Ukko meni nätisti ja käännyimme kotiin. Ratsastuksen jälkeen Ukko oli jo vähän paremmalla tuleella.

Huomenna kuitenkin uusi päivä ja uudet kujeet! Ehkä paremmalla mielellä myös. :)

Tässä kuvassa Ukko on lähdössä mielellään töihin. :)

Kaukainen videopätkä

En oikein tiedä, onko järkeä laittaa tänne enää Jatan tekemää videota, joka on perjantailta 8.6. Jostain syystä se unohtui silloin laittaa tänne, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :D

Positiivinen vahviste

Olen huomannut, että käytämme ratsastaessa aivan liika negatiivista vahvistetta/rangaistusta suhteessa positiiviseen. Tietysti kehumme Ukkoa, mutta se tuntuu välillä unohtuvan, kun keskittyy itse niin paljon johonkin tehtävään. Kehuminen oikealla hetkellä on hyvä taito. Päätimme ottaa uuden linjan ja keskittyä enemmän Ukon palkitsemiseen oikeasta käytöksestä. Pointtina on se, että Ukko saa palkinnoksi, mitä se itse haluaa. Esim. Ukko vaatii käynnissä pitkiä ohjia päätään nykimällä. Ratsastan käyntiä niin kauan kunnes se lopettaa ja kävelee hetken aikaa nätisti. Sitten  se saa palkinnon eli pitkät ohjat, joita se juuri halusikin. Samanlainen perjaate on muissakin asioissa. Positiivinen vahviste lisää Ukon motivaatiota.

Teimme tänään Ukon kanssa suurimman osan tunnista käynnissä ihan perusjuttuja, koska niissäkin on loppujen lopuksi vielä aika paljon työstämistä. Pysähdyksissä se alkaa vetää päätään eteen tai nykii, joten treenasimme pysähdyksiä. Olisin ottanut ravia enemmänkin, mutta aika loppui kesken (äiti oli tulossa hakemaan), joten ehdin ottaa vain lyhyet ravipätkät. Sadun mielestä Ukko ravasi ihan puhtaasti ja nostoissakaan ei ollut moittimista. Selkään ravi tuntui ihan hyvältä. Oikeaan kierrokseen todella kevyeltä, mutta vasempaan kierrokseen edelleen aika tahmealta ja "raskaalta". Pienillä volteilla ratsastamista tulisi nyt vältellä jonkin aikaa. Ratsastuksesta jäi tosi hyvä mieli. :)