PEKKABILEET

Olen nyt parin päivän jälkeen alkanut pikkuhiljaa sisäistämään eläinlääkärin uutiset. Hymy ja nauru eivät ole kuitenkaan vaihtuneet itkuun. Olen ottanut asia yllättävän rauhallisesti ja en jostain syystä osaa olla yhtään huolissani. Luotan täysin, että Ukko paranee. Olen ihan outo tyyppi! Jos Ukolla on jotain pientä, olen heti kauhuissani, että "apua, mikähän sillä nyt on!". Ja, kun se saa hengenvaarallisen sairauden otan ihan lunkisti.

On hevosia, joilla ei ole koskaan mitään ja sitten, kun niille kerran jotain tulee paraneminen on hidasta tai jopa mahdontonta. Sitten on niitä hevosia, joilla on koko ajan jotain pientä häikkää. Ukko taas kuuluu omaan kategoriaansa. Sillä on kohtuuttoman usein suurempaa häikkää, josta se kuitenkin selviää yllättävän hyvin ja ennätysnopeasti. Esim. Silloin, kun Ukko sai potkun jalkaansa laumakaveriltaan eläinlääkäri uhkasi jopa neljän viikon karsinalevolla, sillä polvinivel oli ehkä murtunut. Kaksi viikkoa oli ehdoton minimi, jonka aikana se ei suurella todennäköisyydellä tulisi paranemaan. Ihme tapahtui, sillä Ukko parani ALLE kahdessa viikossa! Jo puolentoista viikon jälkeen herra kirmaili tarhassa muiden heppojen kanssa.

Ensimäinen ratsastuskerta jalkaan kohdistuneen potkun jälkeen toukokuussa.

Ukosta sitten muhin asioihin. En kyllä yleensä kirjoittele blogissani muista asioista, joten eiköhän poikkeus olisi korkea aika tehdä? ;) Tänään on PEKKAbileet eli vanhojen teatterilaisten tapaaminen ja on kunnon bileet tiedossa. :D Mistä tuo PEKKA -nimi tulee (tai ainakin luulen tulevan) on niin pitkä tarina, etten lähde sitä nyt selittämään ellei joku sitten halua.

Olin toissavuonna nuorisoteatterissa, josta jouduin kuitenkin luopumaan Ukon takia. Päätös oli äärimmäisen vaikea ja haikailen edelleen teatterin perään, sillä nautin siitä täysin siemauksin. Tapasin siellä aivan mahtavia tyyppejä, joiden kanssa yritämme tavata säännöllisesti. Valmistelimme vuoden näytelmää, joka esitettiin keväällä ennen koulujen loppumista. Näytelmän oli murhamysteeri Todellisuuspeli, jonka juonen keksimme me itse. Näytelmän valmiiksi saamiseen meni monta kyyneltä ja naurun puuskaa. Välillä tuntui, että on niin väsynyt, ettei jaksa, mutta jostain sitä energiaa sai (kokeet päällä ja harjoituksia joka päivä). Kova työ palkittiin, kun pääsimme esittämään näytelmää yleisölle ja pitämään kunnon juhlat teatteriporukalla. Voitimme näytelmästä Tolari -palkinnnon. Esitin Todellisuuspelissä neljää eri roolia! :D