Ystävät

Jokaisella ihmisellä tulisi olla ystävä. Eläinkin voi toimia ystävänä, mutta mielestäni  se ei korvaa täysin toista ihmistä. Yksinäisyys on vakava ongelma erityisesti vanhusten keskuudessa. Heidän tapauksessaan eläin voisi hyvinkin tyydyttää seuran tarvetta. Kaikki vanhukset eivät kuitenkaan ole siinä kunnossa, että pystyisivät huolehtimaan lemmikistä.

Olen hyvin sosiaalinen ja puhelias, joten ystävät ovat minulle hyvin tärkeitä. Olen omistautuva ystävyyssuhteitani kohtaan, joten en ole pystynyt haalimaan niitä itselleni kovinkaan montaa. Olen aina pitänyt itseäni avoimena ihmisenä, mutta olen loppujen lopuksi aika sulkeutunut. En kerro juuri mitään murheitani ystävilleni, vaikka he varmasti kuuntelisivat. Itse vain koen sen niin, että en millään jaksaisi häiritä heitä niillä asioilla. Itsenikin kannalta on turhauttavaa yrittää selittää jotain asiaa. Vuodatusta varten on päiväkirja.

Minulla on kolme ihanaa ystävää, jotka ovat Jatta, Siiri ja Satu. Lisäksi minulla on kaksi eläinystävää; Ukko ja Siru. Jatan kanssa olemme tunteneet eskarista lähtien. Hän on puhelias ihminen kuten minäkin, joten välillä meillä saattaa mennä sukset ristiin, kun molemmat ovat niin kovia pölpöttämään. Nämä ovat vain pikkujuttuja, joten niistä selvitään. ;)

Siirin olen tuntenut kolme vuotiaasta lähtien eli noin kahdentoista vuoden ajan. Olin pienenä aika kova määräilemään häntä ja muistelen noita aikoja niin harmitellen kuin naureskellen. Siiri-parka, kun ei osannut pistää hanttiin. :D

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on Satu. Ukko on yhteinen ylläpitohevosemme ja näemme koulussa, tallilla ja usein myös toistemme luona. Olemme melkein yhtä erilaisia kuin yö ja päivä. Hän on hiljainen ja minä puhelias. Mielipiteemme eivät kohtaa läheskään aina, mutta vastakohdathan täydentävät toisiaan.

Siru on yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja tulen surulliseksi, kun en aina ehdi antaa sille aikaa niin paljon kuin haluaisin. Olin aina halunnut kissaa ja vuonna 2006 päätin, että minähän sen kissan saan. Luin kaikki mahdolliset kissakirjat ja osoitin pätevyyttäni vanhemmille. Ostin jopa kissalle valmiiksi ruoka- ja vesiastiat ja totesin, kuinka orvon näköisiä ne olivat ilman kissaa. Lopulta Siru tuli meille kolmetoista viikkoisena 15.7.2007. Mielestäni kissojen luovutusikä on vähintään 12 viikkoa, vaikka muut sanoisivat mitä. Asiasta on kovasti aina riitaa enkä ymmärrä, mitä siinä menettää, jos pentu on muutaman viikon pidempään emonsa luona varmuuden vuoksi.

Siru on ärhäkkä pikkuneiti, joka pelottaa niin koirat kuin naapurin ison kollin pois pihalta. Sirulla on luonnetta ja hyvä niin. Rakastan juuri sen kissamaisen itseppäistä luonnetta. Olen kissaihminen. ♥

Ukko ei ole ottanut sydämmestäni vielä niin suurta palaa, vaikka ajastani se on paljon vienyt. Ukko on täydellinen vastakohta Sirulle, joten se tuo ehkä juuri sopivaa vastapainoa elämääni. Ukko on kuuliainen ja rauhallinen. Meistäkin tulee varmasti entistä parempia ystäviä ajan kanssa.

Pitäkää kiinni ystävistänne ja nauttikaa heidän seurastaan! :)