Kuolaimettomuuden alkutaival

Ajattelin, että nyt olisi aika kertoa kokemuksiani ja havaintojani kuolaimmettomuuteen liittyen. Meillähän on ollut nyt BB-suitset käytössä viime vuoden lokakuusta lähtien. Kirjoittelin tammikuussa kuolaimettomuutemme taustoista.

Jo ensimmäisellä kuolaimettomien kokeilukerralla Ukko lopetti suun aukomisen, pidätteiden väistelemisen ja pään viskomisen. Ukko myös rentoutui pikkuhiljaa, kun se ei enää jännittänyt kuolainten aiheuttamaa kipua. Tähän väliin sanottaankoon, että itse kuolain ei aiheuta kipua vaan se, miten sitä käyttää. Vaikka en tahallisesti yrittänytkään aiheuttaa Ukolle epämukavuutta suussa, käteni ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi pehmeä ja tasainen, vaikka kuinka yritin. Tähän toki vaikuttii myös Ukon isot liikkeet, jotka muutenkin pompottavat aika paljon ja tekevät kehonhallinnasta näin vaikempaa.

Maastossa ratsastaminen oli myös miellyttävämpää, kun Ukko kuunteli pidätteitä paremmin. Olemme pitäneet Ukolla kuolaimia suussa yhden ainoan kerran maastossa lokakuun jälkeen. Aiemmalla maastokerralla Ukko oli karannut käsistä, kun Satu ratsasti vain riimulla (voit lukea tarkemmin tapahtuneesta täältä.), joten varmuuden vuoksi otimme kuolaimet suuhun.

Kuolaimettomilla maastossa.

Tapahtuneen jälkeen olemme miettineet opettavamme Ukolle jonkun merkin, jonka saadessaan Ukon olisi pakko pysähtyä ja rauhoittua. Merkki pitäisi opettaa ensin rauhallisessa tilanteessa, jolloin Ukko yhdistäisi rauhallisen mielentilan merkkiin, jolloin merkkiä voisi käyttää Ukon rauhoittamiseen. Esimerkiksi laukan jälkeen Ukko kuumuu todella paljon, ja se on vaikea saada sen jälkeen enää rentoutumaan. Toisaalta en edes enää muista, milloin viimeksi Ukko olisi ollut hermostunut ja olisi ollut tuon kaltaisen merkin tarpeessa.

Rauhaton Ukko laukan jälkeen.

Jos pidättäminen tuntui sujuvan parammin, alkuaikoina Ukolla oli vaikeuksia kääntymisen kanssa. Se pikkuhiljaa kuitenkin oppi kääntymään myös kuolaimettomilla. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna, kääntymisongelmat saattoivat ihan hyvin johtua jo silloin satulasta.

Kuten muistattekin, meille tuli vain entisestään lisää kääntämisvaikeuksia keväällä. Vaikeuksien takia aloin vetämään hullunlailla sisäohjasta, vaikka kääntämisen pitäisi lähteä ulkoa. Minulla on edelleen vaikeaa ns. vapauttaa sisäohja (näyttää vapaa tie) ja käyttää ulkoapuja (sulkea tie ulospäin). Itse asiassa sekä Ukolla että minulla on taas mennyt aikaa opetellessa oikein kääntyminen.

Jos totta puhutaan, aloin keväällä jo miettiä, että kääntämisvaikeudet johtuvat kuolaimettomuudesta. Mietin, että ehkä me olimmekin hätäilleet kuolaimettomien kanssa emmekä opettaneet apuja niillä kuunnolla. Mietin jo muutaman kerran, että pitäisikö nyt vain laittaa kuolaimet suuhun ja katsoa sujuuko paremmin. Kuolaimet eivät kuitenkaan koskaan ehtineet suuhun asti, kun vaikeuksien syy löytyi satulasta.

Ongelmalliselta tuntui myös vielä jokin aika sitten tarkojen apujen/hienosäädön tekeminen kuolaimettomilla. Lopulta kaikki olikin vain kiinni itsestäni.

Ukko on viime aikoina herkistynyt todella paljon istunnalle. Joskus olisi kyllä mahtava kokea se hetki, kun Ukolla voisi halutessaan ratsastaa ilman mitään päävehkeitä. Siihen kuitenkin saattaa mennä vielä paljon aikaa, sillä Ukko ei ole istunnalle vielä niin herkkä, että pärjäisi ilman ohjasapuja. 

Kuolaimeton ratsu <3

Meillä BB-suitset ovat toimineet oikein hyvin. Markkinoillahan on myynnissä liuta muitakin kuolaimettomia. En näe syytä vaihtaa, kun nämäkin toimivat oikein hyvin. Tulee sellainen jännä, hyvä fiilis aina, kun pukee suitsia Ukon päälle ja huomaa, ettei tarvitse laittaa kuolainta suuhun. Ukko näyttää jotenkin niin tyytyväiseltä ja oma mieli on vapautunut, kun Ukon ei tarvitse enää laittaa ylimääräistä suuhunsa.

Olen miettinyt, että, kenellä on oikesti tarpeeksi hyvä vartalonhallinta ja sitä kautta pehmeä käsi, että voi mennä kuolaimilla. Kuolaimettomuutemme aikana olen alkanut kiinnittä huomattavasti enemmän huomiota hevosen suuhun niin livenä kuin kuvia ja videoita katsellessani. Luvattoman paljon näkee suun aukomista, kuolaimeen puremista tai niin tiukkaja turpahihnoja, ettei hevonen kykene edes avaamaan suutaan.

Voiko hevonen liikkua rennon joustavasti, jos se jännittää suutaan ja leukojaan?

Ota-tempun edistyminen

Olin jo pidemmän aikaa halunnut opettaa Ukon noutamaan tavaroita. Tempun opettaminen osoittautui kuitenkin ajateltua vaikeammaksi, koska Ukko ei millään ottanut suuhunsa esinettä vaan höpläsi sitä. Kokeilin mm. erilaisia harjoja ja raippaa. Aloin miettiä, mikä voisi olla sellainen esine, josta Ukko voisi ottaa muutenkin hampaillaan kiinni. Jos tarhaan tuodaan oksa, hevoset yleensä ottavat siitä hampaillaan kiinni ja mahdollisesti heittelevät sitä. Otin esineeksi kepin.

1. vaihe

 Ukko saa palkan koskettaessaan keppiä.

2. vaihe

Vaadimme jo pitkäaikaisempaa kosketusta, jolloin Ukko alkoi höpläämään keppiä. Pidimme käden lähellä kepin päätä, koska käden porkkanan tuoksu sai Ukon helpommin ottamaan hammaskontaktia siihen. Ukko saa erityisen paljon kehuja, jos se ottaa hampaillaan kiinni kepistä.

3. vaihe

Ukko on oppinut ottamaan kepistä hampaillaan kiinni. Nyt sen täytyy myös pitää keppiä hetken aikaa suussaan ennen kuin otamme siltä sen pois ja annamme palkan. 

Ukon pitänyt kepistä hetken kiinni, jolloin Satu on juuri ottamassa sitä pois siltä.

4. vaihe, jossa olemme nyt menossa

Ukolle opetetaan kaava, jossa se ottaa ensin kepistä kiinni, nostaa päätään ylemmäs, ihminen ottaa kepin ja Ukko saa palkan. Pikkuhiljaa keppiä laitetaan alemmaksi ja alemmaksi, jolloin Ukko joutuu nostamaan kepin aina vain alempaa ja lopulta maasta asti. 

Tavoitteet tempun suhteen

Näin päällimäisenä olisi tarkoitus opettaa Ukko nostamaan keppi maasta, jolloin ei tarvitse kyykistyä vaan voin seisoa suorana ja Ukko ojentaa kepin, kun näin sille ohjeistaa. Olisi myös hienoa, jos Ukko oppisi nostamaan erilaisia esineitä ja antamaan niitä myös selkään. Tästä voisi olla hyötyä, jos esim. hanska tippuu ratsastaessa. Katsotaan, mihin pääsemme. 

Ukon innostunut ilme, kun se huiskii kepillä. :D

Temppujen opettaminen on ollut samalla sekä hauskaa että mielenkiintoista. Yrityksen ja erehdyksen jälkeen olen oppinut opettamaan Ukkoa. Edelleen on kuitenkin paljon opittavaa -meillä molemmilla.

Lupaamani videopostaus

Ensin täytyy kertoa, että eukalyptus-laventelisekoituksen ansiosta patit olivat merkittävästi laskeutuneet yön aikana. Menin tänään tallille jo ennen seitsemää laittamaan sitä ennen kuin Ukko meni laitumelle. Väsytti ihan sairaasti, kun en ole lomalla tottunut heräämään noin aikaisin, mutta eikai siinä. Katsotaan tarviiko loimea hommata ollenkaan. Joka tapauksessa en saa sitä ennen lauantaita.

Kuvia ja eukalyptus-laventelia

Jatta oli eilen tallilla mukana kuvaamassa, joten kiitos kuvista kuuluu hänelle! Myöhemmin on myös tulossa videopostausta kunhan Jatta saa videon valmiiksi.

Tullessamme tallille Ukko oli otettu jo sisälle, koska se oli ollut ulkona niin hermona ötököiden takia. Mietin jo heti, että onnistuukohan ratsastus, mutta lähdimme kuitenkin kentälle kokeilemaan.

No eipä siitä ratsastuksesta oikein mitään tullut, kun käynnissä Ukko pysähteli jatkuvasti huiskimaan hännällään, potkimaan takasillaan ja kuopimaan etusillaan. Kannustin Ukkoa ravaamaan, jotta se pääsisi ötököitä karkuun, mutta Ukko liikkui aika niskeästi ja muutenkin protestoi ravaamista vastaan.

Löysin ohjin kevyttä ravia.

 

Ukko protestoi kiemurtelemalla.

 

Ravasin vain hetken aikaa, jotta Jatta sai Ukon ravin videolle. Videolta huomaa, miten jähmeästi Ukko liikkuu ja, kuinka se yritti siirtää painoa pois vasemmalta etuseltaan. Se myös askelsi etusillaan tavallista lyhyempää askelta. Ukkoahan potkaistiin viikko sitten vasemman puolen lapaan ja se on ollut siitä lähtien aika haluton liikkumaan ravissa. Potku on osunut suoraan lihakseen, jolloin ravin aiheuttama tärähdys tekee kipeää. Käynnissä Ukko liikkuu aivan puhtaasti ja tekisi töitä mielellään, jos vain ei olisi ötököitä. Venyttelyissä poika on ollut tosi hyvä eikä vasemman etusen venyttämisessä ole ollut mitään ongelmaa.

Tallissa harjoittelimme vielä ota -käskyä, jotta Ukolle jäisi hyvä mieli. Olemme nyt siinä vaiheessa, että Ukon pitää ottaa kiinni kepistä ja nostaa pätään ylemmäksi, jolloin minä otan kepin ja Ukko saa namun. Siirrämme pikkuhiljaa keppiä alemmaksi ja alemmaksi, jolloin Ukko joutuu lopulta nostamaan kepin maasta asti. Välillä ruuna ei vain halua luopua kepistään vaan tarraa siihen kunnolla hampailla kiinni. :D

Minä ottamassa keppiä Ukolta.

Ukko antamassa keppiä.

Laitoin Ukon paukamiin Bio -voidetta, joka oli mukavasti laskenut osan pateista. Kysyin kuitenkin vielä tädiltäni noista Ukon pateista. Hän on luottohenkilö, jolta kysyn aina neuvoa Ukon terveyteen liittyvissä asioissa. Tätini on eläinten luontaishoitaja ja hieroja.

Sain eukalyptus-laventeliliuosta, jota sivelin jo tänään Ukon iholle. Poika oli taas jouduttu ottamaan jo aiemmin sisälle, kun se oli laitumella vain hermona kävellyt ötököitä karkuun eikä oikein malttanut syödä.

Eukalyptus-laventeliliuoksen pitäisi rauhoittaa ihoa ja häätää ötököitä. Ukko selvästi tykkäsi, kun sivelin liuosta sen kylkiin ja kaulalle. Nyt seuraamme muutaman päivän liuoksen tehoamista. Menen huomenna jo seitsemän aikaan aamulla tallille laittamaan Ukolle liuosta juuri ennen laitumelle menoa. Jos lios auttaa, Ukko ei välttämättä tarvitse ihottumaloimea.

Ukko on aina ollut tavallista herkempi ötököiden suhteen, mutta ei ihan näin herkkä. Tädillänikin on hevonen, joka oli hänellä ollessaan ensimmäisenä kesänä reagoinut voimakkaasti ötököihin, mutta ei enää seuraavina kesinä. Hänkin käytti silloin tuota eukalyptus-laventelisekoitusta.

Ukko ja Ukon kaveri. Kuva otettu viikko sitten. Iho ei vielä niin paha.

Suosittele hyvää ötökkäloimea!

Ukko on alkanut nyt ihan viime aikoina reagoimaan todella voimakkaasti jonkun ötökän puremiin. Kesäkuussa kaikki oli mallillaan, mutta joku vasta heinäkuun puolella yleistyvä laji saa Ukossa aikaan allergisen reaktion. Sama juttu oli viime vuoden heinäkuussa. Silloin ötökänsyömät eivät vain olleet näin pahoja, koska Ukko ei ollut kunnolla laitumella.

Kokeilimme muutama päivä sitten sekoittaa kyytaplettaja Ukon iltapuuron sekaan, mutta ne eivät auttaneet. Päädyimme sitten siihen tulokseen yhdessä tallinpitäjä kanssa, että ainoa vaihtoehto taitaa olla ötökkäloimi. 

Pahalta näyttää, vai mitä? Nuo oireet ovat siis tulleet todella lyhyessä ajassa ja ne tuntuvat vain pahenevan. Patit eivät kutise ollenkaan niin paljon kuin voisi olettaa. Nyt olisi tärkeää, että Ukko saisi mahdollisimman pian avun tukalaan oloonsa. Tänäänkin poika jouduttiin ottamaan aiemmin sisälle, kun se oli niin hermona ötököistä. Ratsastuskaan ei onnistunut, kun Ukko vain taisteli ötököiden kanssa.

Voisiko siis joku suositella minulle ötökköloimea, joka on hyvin istuva, hengittävä ja suojaa ennen kaikkea tehokkaasti ötököiltä. Hinnankin tulisi mielellään olla aika edullinen. Asialla on kiire! 

Ukon massaa kasvattamassa - ikuinen projekti

Kesä 2011

Tulleessaan meille Ukko ei ollut mitenkään laiha. Raviaikoinahan se oli tietenkin ollut hoikassa juoksijan kunnossa, mutta nyt se oli ollut kevyellä käytöllä jo vähän pidemmän aikaa.

Ukko oli aika eri mallinen kuin nykyään. Sillä oli silloin vielä ravihevosen lihakset; lihaksikas takaosa ja etuosa oli enemmänkin ohjauspyörä.

Kesä 2011. Ei löydy valitettavasti profiilikuvaa, jossa Ukko näkyisi kokonaisuudessaan.

Syksy 2011

Syksyn tullessa ja vihreän vaihtuessa kuivaheinään Ukko laihtui hyvin nopeasti. Ukko ei ollut koko kesänä varsinaisesti laitumella, mutta sai kuitenkin tarhaansa vihreää. Tässä vaiheessa muutimme Ukon syntykodista tallille, josta löytyi paremmat puitteet ratsastamiseen.

Laihtunut Ukko lokakuussa 2011

Uudella tallilla Ukko oli aluksi vapaalla heinällä. Se ei kuitenkaan oikein onnistunut, koska Ukon tarhakaveri oli jo valmiiksi pyöreä suomenhevosruuna, joka ahtasi heinää sisäänsä sellaisella vauhdilla, että tarhaan tuotu paali oli syöty ennen kuin huomasikaan. Ukko alkoi saada myös Krafftin Groov 90 -täysrehua, jonka ansiosta poika vihdoin alkoi pyöristyä.

Kevät 2012

Ukko oli vihdoin saavuttanut sopivan pyöreyden.

Pyöristynyt hepo maaliskuussa 2012

Lopetimme huhtiikuussa täysrehun antamisen, koska päätimme kokeilla pärjääkö Ukko ilman uudella tallilla, jossa hevoset ovat vapaalla heinällä.

Kesä 2012

Uudella tallilla vapaa heinä ei lopulta osoittautunutkaan kovin vapaaksi. Ruokapaikkoja oli aivan liian vähän suhteessa hevosmäärään. Laitumellekin Ukko pääsi vasta, kun se oli lähes kaluttu loppuun.

Ukon takaosa oli täynnä muiden hevosten hampaiden ja kavioiden jälkiä. Ukkoa jahdattiin jatkuvasti tarhassa. Olihan se aika sydäntä särkevää nähdä, miten Ukko kiersi jatkuvasti paalia ympäri ja odotti, että pääsisi syömään. Laumassa oli selkeä jako; hyväkuntoiset ja huonokuntoiset. Hyväkuntoiset olivat tietenkin jatkuvasti paalilla syömässä. Ison väkirehuannoksen ansiosta Ukko pysyi jokseenkin kunnossa.

Toukokuu 2012. Ukko ollut uudella tallilla vajaan kuukauden ajan.

Viimeinen niitti oli Ukon sairastuminen kaviokuumeeseen, joka vihdoin avasi silmämme huomaamaan tilanteen vakavuudeen. Ukolta tiputettiin kaikki väkirehut pois eikä se saanut syödä vihreää.

Ukko aivan loppuaikoina entisellä tallilla. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi huono. Riutuneen näköinen.

Syksy 2012 - alkuvuosi 2013

Muutimme lokakuussa 2012 nykyiseen talliimme. Ukko pyöristyi, mutta ei päässyt ihannemittoihinsa. Pakkasen kiristyessä Ukko alkoi taas hoikistua.

Hoikka hevonen

Alkoi jopa tuntua, että Ukon lihakset putoaisivat pois.. Ja se oli ihan totta. Ukko sai kyllä paljon heinää, mutta se ei siltikään kyennyt käyttämään sitä niin hyvin hyödykseen, että se olisi riittänyt sekä lämmön ja massan kasvattamiseen. Niinpä Ukkoa alettiin loimittaa enemmään.

Loppukevät 2013

Loimituskaan ei oikein tuntunut hyvältä. Pakkasta oli vain vajaa kymmenen ja Ukolla oli päällään 300 gramman toppaloimi, joka oli ostettu viime talvena koville pakkasille. Ukko oli aina kuuma loimen alta.Siiinä vaiheessa heräsikin mieleen kysymys: Miten Ukko oli viime talvena niin hyväkuntoinen, vaikka sitä loimitettiin niin vähän? Ukko oli silloinkin säännöstellyllä heinällä, mutta se söi täysrehua.

Aloimme syöttää Ukolle maaliskuun tienoilla samaa täysrehua, mitä se oli syönyt silloin, kun se oli hyvässä kunnossa. Loimituskausi oli kuitenkin niin lopuillaan, ettei Ukko kannattanut alkaa enää tottumaan siitä pois. Korjasin kuitenkin yhden vanhemman ja ohuemman toppaloimen, jota Ukko sitten käytti. Tämä vanhempi toppis oli ostettu tallikaverilta jo valmiiksi moneen kertaa paikattuna. Siinä on suurinpiirtein paikkaa paikan päällä. :D

Täysrehun syöttäminen tuotti aika nopeasti tulosta.

Kesä 2013

Ennen laidunkauden alkamista lopetimme täysrehun syöttämisen, jotta Ukko ei saisi liikaa proteiinia. 

Ukko on kuitenkin pysynyt hienosti kunnossa laidunruohon ansiosta. Se alkaa olla nyt sellaisessa kunnossa, jossa taivoitteenamme on myö se säilyttää. 

17.7.2013

Yleisesti

• Lihottaminen ja kunnon säilyttäminen vaativat pitkäjänteistä työtä. Tilanteeseen tulee reagoida nopeammin, ettei Ukko pääse hoikistumaan, koska lihottaminen on vaikeaa. 
• Ukko on lämminverinen, ja lämminveriset eivät yleensä käytä saamaansa ravintoa yhtä hyvin hyödykseen kuin kylmäveriset.
• Ukolla on ongelmia lymfanestejärjestelmässä, mikä on myös yksi syy sen hoikkuuteen. 
• Jatkamme syksyn tullen täysrehun syöttämistä.
• Loimitus pidetään maltillisena, mutta, jos kunto ei muuten säily, loimitetaan. Uskon kuitenkin, että täysrehun ansiosta Ukko pärjää aika pitkälle ilman loimea. On kuitenkin muistettava, että talli on lämmitetty, joten Ukko ei karaistu kylmälle yhtä hyvin kuin kylmätallissa. 

Myöhässä

Satu kuvasi jo toissapäivänä, kun ratsastin Ukolla ilman satulaa, mutta vasta nyt ehdein katsomaan klipit läpi ja kokoamaan niistä videon. Satu tuli toissapäivänä meille suoraan tallilta yöksi, ja oli muutenkin jo niin myöhä, etten jaksanut videota alkaa väsäämään. Eilinen päivä sitten menikin uuden lyhytelokuvan kuvauksissa. Tarkoitus on jatkaa Sadulla, kun aurinko jonakin päivänä paistaisi. Aiomme osallistua Yle Areenan Viikon sketsi -kilpailuun! :D Meinasi jo tuossa kuvatessa tulla sellainen olo, että, onkohan nämä meidän jutut liian omalaatuisia ja vitsit "vaaleanpunaisia". Mutta ei nyt ainakaan tässä vaiheessa kannata alkaa katumaan, pitää luottaa itseensä ja siihen omaan juttuun. :) Luulen, että erotumme joukosta eduksemme juurikin omalaatuisen ideamme ansiosta.

Kilpailun parhaimmistoa julkaistaa viikottain Yle Areenassa syyskuusta lähtien. Lisäksi tuomariston valitsemat kolme parasta saavat paremmusjärjestyksessä 3000, 2000 ja 1000 euroa. Myös yleisön suosikki voittaa 3000 euroa (yleisön suosikki voi olla sama kuin tuomariston). Minä pidän jo saavutuksena, jos videomme edes julkaistaisiin! Se olisi niin hienoa.

Keskiviikkona menin tosiaan Ukolla ilman satulaa. Viime aikoina satula on ollut selässä lähinnä maastossa. Satu on tainnut mennä muutaman kerran satulan kanssa myös koulua, sillä ilman satulaa ravaaminen ei oikein onnistu. Ukolla on nimittäin sen verran pompottava askel.

Aluksi Ukko tuntui jotenkin todella jähmeältä varsinkin takaa. Edestä Ukko oli heti oikein pehmeä, mutta takajalat eivät tuntuneet ponnistavan jäntevästi eteenpäin.

 Otin molempiin suuntiin pysähdyksiä ja peruutuksia (voi ei, unohdin peruutusklipin videolta!). Pysähdykset onnistuivat hienosti ilman, että tarvitsi ottaa ohjasta. Liikkelle lähtökin onnistui ja Ukko jatkoi lähes heti hyvässä käynnissä. Yleensä pysähdyksiä ja peruutuksia tehdässä Ukko alkaa ns. hiipiä ja ennakkoimaan, milloin pysähdytään. Peruutuksetkin pysyivät nyt aidan vierellä suorassa, joten kokeilin peruutuksia myös niin, että käänsin hevosen kunnnolla pois aidan vierestä. Silloin ne eivät säilyneet niin hyvin suorina.

Emme ratsasta nykyisin varsinaisesti aidan/maneesin seinän vieressä vaan muutaman metrin sisämpänä. Ukko on aiemmin ottanut aidasta/maneesin seinästä tukea ja punkenut esim. niin lähelle maneesin seinää, että polveni on useasti kolhiintunut siihen. Nyt olisi tarkoitus opetella sitä, että Ukko oppisi itse säilyttämään tasapainonsa. On ilo huomata, ettei Ukko enää puske aitaan ollenkaan niin voimakkaasti.

Pysähdysten ja peruutusten jälkeen otin pohkeeväistöä. Oikealle väistättäminen oli selkeästi vaikeampaa. Otettuani vasemmalle väistöjä, Ukko alkoi vetreytyä ja väistöt onnistuivat myös oikealle. Pohkeenväistö teki hyvää Ukolle, koska väistöjen jälkeen, takapää tuntui paljon vetreämmältä ja vahvemmalta. Ukollahan on ollu takapäässä jotain ongelmaa erityisesti lannerangalla, josta se usein hankaa hampaillaan. Pohkeenväistö ilmeisesti helpotti ja ehkä vapautti jotain, joka on painanut hermoon (?).

Ukko hieroo itseään lannerangan kohdalta.

 Otin vielä lopuksi taivuttelua ympyrällä. Ukko alkoi loppua kohden pehmentyä niskasta ja nyökätä enemmän sisäänpäin. Myötäsin sisäohjasta reilusti aina, kun se nyökkäsi yhdenkin askeleen ajan sisäänpäin. Heppa alkaa saada jutun juonesta kiinni.

Loppukäynneissä Ukko venytti hienosti eteen-alas. Selässä tuntui kuin Ukko olisi venyttänyt päätään maahan asti, mutta kuten videoltakin varmaan näkyy kaula ei veny kovin alas. Kuitenkin Ukolle se on jo paljon, jos normaalisti pitkin ohjin Ukon pää on noin sään tasossa.

Hepsu on saanut mukavasti massaa. :) Ei näy kylkiluut ja peppukin on pyöristynyt. Kuvassa mysö uusi komea korvahuppu. Olemme saaneet siitä paljon kommenttia, kuinka Ukko näyttää joulutontulta. :D

Ilon kiljahduksia ja lisää Pietistä

Lukuisien yritysten jälkeen banneri alkaa vihdoin olla toivotunlainen. En varmaan ihan äkkiä vaihda banneria, sillä nykyistä banneria räpeltäessä meni niin paljon aikaa. Vaihdan suurinpiirtein neljästi vuodessa bannerin vuodenaikojen mukaan. :D Eli saatte odotella syksyyn uutta ulkoasua ellen sitten innostu jo aiemmin jotain väsäilemään.

Eilen sitten ilmoittauduimme Piet Nibbelinkin hevostaitokurssille. Satu menee kurssille Ukon kanssa ja minä tulen vain kuunteluoppilaaksi. Ajattelimme tosiaan, että Sadun on helpompi suostutella vanhempansa maksamaan kurssi, koska hänen äitinsä tietää Pietin ja on muutenkin hevosihmisiä. Kyllähän kuunteluoppilaaltakin peritään maksu, mutta siihen ei uppoa ollenkaan niin paljoa rahaa.

Sunnuntaihin mennässä selviää järjestyykö kurssi, sillä Piet ei tule ellei kurssille osallistu vähintään neljä henkilöä hevosen kanssa. Nyt kaikilla peukut pystyyn, että saamme riittävästi osallistujia kurssille. En malta odottaa!

Kuva ei ole itse ottamani vaan lainattu.

Kuten jo kerroinkin, Piet on hollantilainen hevostaitokouluttaja. Piet on aiemmin kilpaillut esteratsastuksessa, mutta päätynyt lopulta hevostaitokouluttajaksi, kun hän on huomannut, miten väärin hevosia kohdellaan, kun niitä ei ymmärretä oikein.

Pietillä on käytössä neliön muotoinen aitaus, ei pyöräaitaus. Tämä siksi, koska neliöaitaus paljastaa paremmin ihmisen virheet. Kulmissa hevosella on paikka, jonne paeta, jos paine kouluttajan tasolta kasvaa hevosen mielestä liian suureksi.

Tämäkin kuva on lainattu.

Pietillä ei ole mitään "temppuja" kuten esimerkiksi Monty Robertsilla. Eli, kun teet näin, hevonen yhtäkkiä seuraa sinua. Piet hakee enemmänkin sitä hevosen ja ihmisen välistä fiilistä., jotta he ymmärtäisivät paremmin toisiaan ja pystyisivät sitä kautta saumattomampaan yhteistyöhön.

Aluksi Piet käsittelee itse hevosta. Hän ei halua tietää siitä mitään. Sen jälkeen on omistajan vuoro alkaa työskentelemään Pietin ohjeiden mukaan. Kuunteluoppilaat pääsevät myös mukaan kuivaharjoitteluun. En malta odottaa, mitä Piet sanoo Ukosta!

Tallinomistajamme on käynyt Pietin luona Hollanissa. Hänen tilallaan asuu 30 hevosen lauma. Ne elävät pihato(i)ssa suurella alueella, jossa on erilaisia käytäviä, alueita ja pintoja. Aitaus on suunniteltu niin, ettei sinne jää yhtään kulmaa, jonne hevonen voisi jäädä nurkkaan. Vau, kuulostaa niin hienolta!

Olen aivan täpinöissäni enkä malta odottaa (montako kertaa olen jo tämänkin toistanut? :D). Kurssi on elokuun alussa, joten katsotaan, millaista materiaalia sieltä saan. :)

Hieronta, haavereita ja haaveita

Ukolla oli maanantaina hieronta. Ukkohan hierottiin viimeksi reilu kaksi viikkoa sitten hierojaopiskelijoiden toimesta, jotka sitten suosittelevat uusintakäsittelyä kahden viikon päähän.

Ukkoa on hieronut jo kohta kaksi vuotta sama hieroja. Hän siis hieroi Ukon silloin, kun se oli vielä jäykkä ja jumissa joka paikasta. Hän antoi taas kehuja Ukon notkeudesta. Saimme viimeksi hieman sanomista siitä, että sekä etu- että takajalat venyvät huonommin taakse kuin eteen. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että taaksepäin venyttäessä joutuu käyttämään enemmän voimaa, jolloin herkästi ei viitsi tehdä venyttelyitä yhtä hyvin kuin eteenpäin, jolloin venytys tapahtuu oman painon avulla.

Molemmat etujalat venyivät tasavahvasti. Muistattekin varmaan, kun satulan takia vasen lapa oli vielä jokin aika sitten niin kipeä, että vasemman etusen venyttelyt onnistuivat aika huonosti.

Ihmetystä aiheutti kuitenkin Ukon peräpää. Jo viimeksi Ukko väänsi kummallisesti kehoaan, kun sen peräpäähän koskettiin ("Rapsuta just sieltä!"). Nyt reaktio oli voimistunut. Ilmeisesti rangan lähellä oleviin spiinapisteisiin koskeminen aiheuttaa kutinareaktion tai jopa kipua. Kipu voi olla todennäköinen vaihtoehto, koska Ukko ei halua mitään rapsuttelua vaan hierontaa. Spiinapisteet ovat heijastuspisteita.

Ukko sai peppuunsa infrapunavalohoitoa. Peppu oikein lämpeni hoidon jälkeen, joten jotain siellä ilmeisesti tapahtui. Se taisi myös auttaa, sillä Ukko ei ole viime päivinä hangannut hampaillaan peppuaan ollenkaan niin paljon kuin aiemmin.

Eilen meille soitettiin tallilta, että Ukko on saanut laitumella lapaansa haavan, jota ei kuitenkaan ilmeisesti tarvisisi tikata. Kävimme itsekin sitten tallilla katsomassa tilannetta. Haava oli tosi siisti viiltohaava. Ilmeisesti potkun aiheuttama. Ukko kuitenkin liikkui hyvin eikä ollenkaan aristanut haavan ympäriltä. Tallinomistaja oli jo aiemmin hoitanut haavan, joten meidän ei tarvinnut tehdä sille mitään.

Ratsastin tänään Ukon kanssa kentällä ilman satulaa käynnissä. Ukko liikkui oikein hyvin omalla moottorillaan eteenpäin eikä lavan haava tuntunut sitä vaivaavan. Haavassa oli liikkumisen johdosta hieman kudosnestettä. Kävin pasupaikalla putsaamassa sen huolella vedellä ja puhdistusaineella sekä suhautin haavaan sitä sinistä aineitta ( :D ?), joka ehkäisee infektioita ja tulehduksia.

Kännykkäkuva haavasta. Laatu aika huono.

Ukkohan sai kyseisen haavan laitumella. Se on tällä hetkellä siellä kahden ruunan kanssa. Toinen on Ukon tarhakaveri ja toinen tarhanaapuri. Luulen, että Ukko on saanut kaviosta tarhanaapuriltaan, vaikka ne ovatkin rapsutteluväleissä. En sitten tiedä, mikä tähän tilanteeseen on johtanut. Ovathan ne voineet muutenkin riekkua laitumella ja sitten kavio onkin vahingossa osunut. Tai, jos Ukko ei ole aidan lähellä päässyt kunnolla väistämään potkua. Ei voi tietää. Hevosten kanssa haaverit kuuluvat arkeen. Tuokin on haava on pelkkä pintanaarmu, joten eiköhän se parane. Toivottavasti vältymme loppulaidunkauden ajan suuremmilta haavereilta.

Meidän tallimme on tulossa elokuun alussa Piet Nibbelin pitämään hevostaitokurssia. Voi että, kun haaveilen pääseväni sinne. Se kurssi on vain tosi kallis. Ajattelimme, että Satu menisi Ukon kanssa ja minä tulisin pelkäksi kuunteluoppilaaksi, koska Sadun on helpompi saada vanhemmat vakuutettua maksamaan se kurssi, koska Sadun äiti on myöst hevosihmisiä ja tietää Pietin.

"Piet on hollantilainen hevostaitokouluttaja, jonka kyky käsitellä hevosia sekä ohjata hevosen ja ihmisen mutkattomampaan yhteistyöhön on ilmiömäinen. Taito lukea hevosta sekä ymmärtää sen lajityypillistä käyttäytymistä on tarpeellinen jokaiselle hevosharrastajalle, olitpa sitten pitkänlinjan hevosammattilainen tai tuntiratsastaja. Meitä kaikkiahan yhdistää rakkaus hevosiin ja halu olla parempi ihminen hevosellemme.
Moni kurssille osallistunut on löytänyt uusia tapoja kohdata ja käsitellä hevosta, mutta myös tien omaan sisäisen kasvuun."

Nyt ette sitten kuulekaan minusta pariin päivään, koska olen lähdössä reissuun. Palaataan asiaan, kun palaan!

Kauhua lauantaipäivään

Väännähän mutterista laatua paremmaksi. :)

Laidunkuvia ja toivekuvakysely

Kävimme eilen kahteen kertaan tallilla. Ensin menimme sinne jo aamupäivällä, mutta hevoset olivat juuri laitumella. Laidunaikaa on pikkuhiljaa pidennetty, ja nyt hevoset ovatkin siellä aamuseitsemästä kolmeen iltapäivällä. Jos meillä olisi ollut vain Ukko liikutettavana, "ongelmaa" ei varsinaisesti olisi ollut. Olimme kuitenkin lupautuneet liikuttamaan myös yhden toisen tallimme hevosista, jonka ottamminen pois laitumelta olisi vaatinut järjestelyä (hevosten siirtelyä laitumesta toiseen). Olisihan se toki onnistunut, mutta päätimme lopulta tulla vasta myöhemmin, koska on se muutenkin varmasti Ukosta mukavempi, että se saa syödä laitumella eikä tarvitse syödä sitten liikutuksen jälkeen heinää.

Kyytiä odotellessa istuskelimme laitumen reunalla ja nappasin muutaman kuvan Ukon laidunelämästä uuden kaverinsa kanssa. Valitettavasti ette saa toisteiseksi vielä nähdä mitään herkkiä rapsuttelukuvia, koska laitumella on vähän parempaakin tekemistä (syömistä!), että rapsuttelut voi säästä tarhaan. ;)

Itse tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi. :) Kaverukset taustalla.

Nyt on pojat tarkennettu kuvaan.

Laiduntamista seuratessamme huomasi, että kaveruksista Ukko on se, joka väistää, vaikka Ukko onkin paljon suurempi kuin tarhakaverinsa. Toisaalta tarhakaveri on jo aika vanha hevonen, ja Ukko hevonen, joka pyrkii välttämään konflikteja, joten eiköhän tämä ollut jo odotettavissakin.

Muutamassa blogissa on ollut toivekuvia, ja idea vaikuttaa minusta kivalta. Eli ideana on, että annatte minulle aiheita (esim. Hetki, jota en unohda koskaan, ensimmäinen kuva Ukosta), joista laitan sitten kuvan. Eli, jos haluatte nähdä kyseisen postauksen, laittakaa aiheita kommentteihin! 

Mistä tunnistaa onnellisen hevosen?

Kysymys, jota olen monesti pähläillyt mielessäni. Aiemmassa tallipaikassamme Ukko ei voinut kovin hyvin. Se kärsi. En halua, että se joutuu kokemaan enää sellaista. Silloin en vain osannut enkä ehkä halunnutkaan huomata sitä, että Ukko ei sopeutunutkaan elämään niissä olosuhteista, joita olin pitänyt ihanteellisina hevoselle.

Uudella tallilla Ukko oli aluksi hyvin energinen. Se yhtäkkiä heräsi jostain apatiansa syövereistä ja muuttui todella innokkaaksi. Jopa epäukkomaisen innokkaaksi. Ukko oli joutunut juoksemaan monta kuukautta karkuun jahtaavia hevosia liian vähällä heinämäärällä. Nyt se sai syödäkseen eikä kukaan hevonen pakottanut sitä liikkumaan omassa tarhassaan.

Ukko syömässä heinäpaalin rippeitä heinäkuussa 2012.

Pikkuhiljaa Ukko rauhoittui. Sen itsetunto oli kuitenkin aivan pohjamudissa kokemansa kiusaamisen takia. Ukko oli todella epäluuloinen muita hevosia kohtaan eikä se ollut kiinnostunut tutustelemaan niiden kanssa.. Sen silloinen tarhanaapuri olisi kovasti halunnut seurustella Ukon kanssa aidan yli, mutta Ukko yleensä vain kääntyi pois aidan luota.

Aivan loppukeväästä Ukko sai uuden tarhanaapurin, josta ruuna oli huomattavasti kiinnostuneenpi. Välillä jopa sattui niin, että Ukko kurkotteli aidan yli rapsutusmielessä, mutta tämä toinen heppa ei ollut sillä hetkellä niin kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta.

Ukko on myös ollut jatkuvasti kiinnostuneempi meistä ja meidän seurastamme. Kuitenkin jokin on ollut vielä jarruttelemassa.

Nyt ihan viime aikoina tuntuu, että kaikki olisi jotenkin loksahtanut kohdalleen. Kun satula saatiin kuntoon, Ukko pääsi laitsalle ja se sai tarhakaverin, se muuttunut eri hevoseksi -hyvässä mielessä. Nyt tuntuu, että Ukko olisi aivan elementissään.

Minkähän Aamorin nuolen Ukko on saanut takapuoleensa? :D Siitä on tullut todella sosiaalinen ja reipas. Reippaudella en tarkoita sitä, että se liikkuisi energisesti vaan se on olemukseltaan reipas. Se on kiinnostunut ympäristöstään ja sosiaallisista kontakteista niin ihmisten kuin muiden hevosten kanssa. Ja se oikein vaatii, että tehtäisiin sen kanssa jotain kivaa. En kuitenkaan tarkoita, että se oli ollut aiemmin pystyyn kuollut kaakki, mutta nyt se on kiinnostunut kaikesta.

Ukko on myös alkanut hörisemään. Se aina hörisee, kun tulemme sen luokse. Se on aina vastassa, kun haemme sen sisälle. Kun siivoan tarhaa, se kävelee perässä. Välillä joutuu jopa sanomaan, että menehän pois edestä, että tässä pystyy siivoamaan.

Kun Ukko laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan tahakaverinsa kanssa, ei mennyt kuin viisi minuuttia ja ne jo rapsuttelivat toisiaan. Tallinpitäjä jakoi heinäkasat kaus toisistaan, mutta poikien oli välttämättä pakko syödä samalta kasalta. Sittemmin herrat ovat jatkaneet samalla linjalle. Ne rapsuttelevat toisiaan ja ihan vain hengailevat vierekkäin. Välillä ne myös antavat toisilleen omaa aikaa, jolloin molemmat seisovat yksikseen tarhan eri päädyissä.

Eilinen kuvasi hyvin nykyistä Ukkoa. Kävimme sen kanssa ensin maneesissa työskentelmässä ilman satulaa ja sen jälkeen maastossa vähän kävelemässä. Veimme Ukon talliin, ja näytin Sadulle, miten ota -käsky on edistynyt. Olimme lähdössä kotiin, kun Ukko hörisi karsinastaan. Se vaati, että tekisimme vielä sen kanssa jotain. Niinpä otimme poitsun ja veimme sen kentälle pelaamaan jalkapalloa. Ukko tykkäsi! Pelailujen jälkeen kello kävikin jo yhdeksää. Matkalla tallille kohtasimme tuntemattoman poinin, jota Ukko oli iloisesti menossa tervehtimään siitäkin huolimatta, että poni kiljahti ja nosti etukoipeaan.

Vanhempi kuva ota -käskyn harjoituksista. Nykyisin Ukko osaa jo ottaa kepistä kiinni ja antaa sen minulle. Ukko ei vielä ymmärrä ottaa keppiä maasta vaan jostain korkeammalta esim. ruokakupistaan.

Kaiken lisäksi yksi vähän vieraampi henkilö kävi katsomassa Ukkoa pitkästä aikaa. Ukolla oli iltaheinät edessään ja se silti nosti päänsä iloisesti tervehtimään vieraampaa ihmistä. Ukko on aiemmin suhtautunut vieraiden ihmisten rapsutteluun hieman varauksella. Nyt se kuitenkin oli levollinen, ja antoi rapsuttaa itseään.

Oikeasti, mitä tuolle hevoselle on tapahtunut? :D Tuntuu, että sen itsetunto on nyt aivan huipussaan. Ei se ollut tuollainen edes ennen viime tallipaikassaan kokemaa kiusaamista. Vai päätekö tässäkin tapauksessa sanonta: Se, mikä ei tapa, se vahvistaa.   

Saimme jo toistamiseen saman kommentin: Ukko näyttää onnelliselta hevoselta. Kuulimme tämän lausahduksen ensimmäisen kerran muutama viikko sitten hierojaopiskelijoilta. Kaikki tuntuu olevan nyt kohdallaan: riittävä seura, liikunta ja oikea ruokinta.

Ukko on maailman ihanin nallekarhu ja herrasmies. :)

 Yritän saada lähiaikoina vähän uudempaa materiaalia Ukosta. Yritin yksi päivä ottaa kuvaa tarhakaverusten touhuista, mutta muistikortti jäi kotiin. Höh...