Mirrin asusteet

Pitkästä aikaa Siru pääsee taas mukaan blogielämään! Kävin eilen Mustissa ja Mirrissä "vain katselemassa", mutta mukaan tarttuivatkin uudet valjaat.

Uudet nahkavaljaat. Toivon mukaan kestävät hyvin, kun kaupasta ostetuille kissanvaljaille käy yleensä...

...näin.

Itselleni en osta oikeastaan koskaan mitään, jos en oikeasti tarvitse. En halua haalia itselleni tavaraal En myöskään ostele Ukolle kasapäin ihania huopia, eri värisiä pinteleitä ym. En vain halua, mutta toki tähän vaikuttaa myös se, että hevostavara on aika kallista. Sirulle kuitenkin tarttuu aika usein kaupasta jotain pientä. Erityisesti tulee ostettua yksittäisiä gurmeekissanruokiaaterioita aika usein. Siru taitaa olla muutenkin aivan pilalle hemmoteltu. :D Eihän se tottele mua ollenkaa! Istua nököttää keittiön pöydällä, ja kun  yrittää hätistää, neiti katsoo vain tuimasti.

Siru uusissa valjaissaan. + Upea poseeraus (ei katso edes kameraan...) xD

"Mitä nä siinä kuvaat?"

 

Mirrin asusteet: 2 hihnaa, 2 valjaat, kaulapanta ja minifleksi.

Yritän talutella Sirua aina, kun ehdin, mutta pääasiassa se on ulkona itsekseen narussa. Päivittäin pyrin kuitenkin käyttämään neitiä tutkimassa pihapiiriä. Taustalla myös tolppa, jossa tassujen lämmitin talvea varten.

Muutama sana Ukon ratsutuksesta

Maanantaina Ukolla oli siis ratsutus, ja ratsuttajana oli valmentajamme/opettajamme Laura. Kumpi hän on vai onko opettaja ja valmentaja sama asia? Pahoittelut, jos käytän väärää termiä. Ja Laurasta tuli mieleen, että Ukon elämässä on ollut kolme Lauraa. Ensimmäinen valmentajamme yhdellä aiemmalla tallilla oli nimeltään Laura, myös nykyinen valmentajamme on nimeltään Laura  sekä liikuttajamme on nimeltään Laura. :D

Laura ratsutti Ukkoa vähän senkin takia, että hän voisi selästä käsin katsoa sitä satulaa. Ja toki opettaminenkin on varmasti helpompaa, kun on ratsastanut itse hevosella. Laura ratsasti kuolaimettomilla.  

Laura teki käynti- ja ravityöskentylyä isolla pääty-ympyrällä. Hän haki hyvää tempoa ja tasapainoa sekä yritti houkutella Ukkoa taipumaan.

Aluksi Ukko oli helteen takia aika hidas liikkumaan. Se ei siis näyttänyt ollenkaan siltä, että sillä olisi vaikea liikkua satulan takia vaan se ei yksinkertaisesti olisi viitsinyt liikkua kuuman takia. Ensimmäisellä satulan kokeilukerralla huomasi selkeästi, että Ukko ei halunnut liikkua, koska se tuntui vaikealta. Satuloituamme satulan reilusti taaemmaksi, liikkuminen helpottui heti. Laurankin mielestä satula tuntui ihan hyvältä ja Ukkokin liikkui hyvin, kun pääsi vauhtiin.

Tällä hetkellä satulassa on täytettä takana, koska paneelit ovat painuneet sieltä takakaarella istumisesta. Edessä ei ole ollut ollenkaan täytettä tasoittamassa Ukon puolieroja, koska on tuntunut, että niitä ei enää tarvitse. Ratsastaessakaan ei enää huomaa juuri ollenkaan vasemmassa ja oikeassa kierroksessa eroja eikä tarvitse yrittää epätoivoisesti polkea jalustinta oikealle, koska tuntuu, että on vinossa. Olen kuitenkin miettinyt, että vasemmalle voisi laittaa vähän täytettä, koska viime päivinä Ukko on taas vastustellut vanyttelyissä vasemman etusen venyttämistä. Voi olla, että satula edelleen painuu aavistuksen kieroon puristamaan. Seurataan tilannetta.

Käynnissä Ukolla on kuulemma asiat jo ihan hyvin hallussa. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että Ukko liikku kunnolla eteen, koska silloin se alkaa herkästi kiemurella raviin siirtymisen yhteydessä ja siirtyminen tapahtuu loikalla. Ravissa kaikki oli selkeästi haastavampaa. Ukko punkee ulospäin, mutta heti, kun Laura huomasi, että Ukko myötäisi edes vähän ulkopuolelta, hän heti myötäsi reilusti sisäohjasta. Ukko alkoikin pikkuhiljaa hoksaamaan, mistä oli kyse. Välillä se jo kurkkasi päällään sisäänpäin.

Vasemmassa kieroksessa ravissa Ukko taipui paremmin, mutta tasapaino taas oli huonompi. Laura kehui Ukon hyvää kääntymistä istunnalla. Lisäksi hevonen oli muutenkin parempi, kun hän oli odottanut.

Ukon iho-oireilun historia

Ukon tultua meille kesällä 2011 huomasimme välittömästi sen kaulassa olevan patin ja keskeltä kaulaa katkenneen harjan. Saimme patin hoitoon ohjeet eläinlääkäriltä, mutta ne eivät auttaneet.

Katkennut harja.

Patti suojattuna laastarilla.

Harjan kaljuuntumisen syyksi selvisi se, että Ukko yritti tavoitella ruohoa aidan toiselta puolen, jolloin harja hankautui putkiaitaan. Tammikuussa 2012 kalju olikin kasvanut pois, ja siistimme harjan saman mittaiseksi.

Siistitty harja

Patille ei tehty koko talvena mitään, koska Ukko ei varsinaisesti siitä kärsinyt. Se kuitenkin aukesi vähän väliä  hankauduttuaan loimiin, karsinan reunaan jne. Siksi aloimmekin epäillä, että patti on mm. loimien hankauksesta syntynyt haava, joka ei ole päässyt missään vaiheessa parantumaan.

Keväällä alkoi myös iho-oireilu. Ihmeellisiä finnin tapaisia patteja ilmestyi vasemmalle puolelle kaulalle. Muutamassa viikossa finnit muodostivat kaulalle yhteinäisen ryhäelmän, joka kutisi todella paljon. Karvakin kaljuuntui ryhäelmän kohdalta.

Iho-oireisiin kokeiltiin vähän aikaa jotain shampoota, mutta se ei auttanut. Otimme myös näppylöistä sieninäytteen, mutta tulos osoittautui negatiiviseksi.

Huomaa kaulan ryhäelmä

Huhtiikuun lopussa 2012 Ukon kaulan pattia kävi katsomassa eläinlääkäri, jonka antamat hoito-ohjeet tepsivät ensimmäistä kertaa. Hän neuvoi hankamaan pattia mäntysuovalla. Patti pieneni nopeasti.
'
Toukokuussa iho-oireilu oli levinnyt vasemmalla puolelta myös oikealle. Kesäkuun alussa näppylät kuitenkin yhtäkkiä hävisivät ja tilalle tulivat kutiavat paarman puremat. Löysimme mehiläisvahaa sisältävän Bio -voiteen, joka auttoi paarman puremiin kuin taikaiskusta.

Vasemmalla iho-oireilu on rehevöitynyt entisestään. Huoma kyljen patit. 24.5.2012

 Saimme olla hyvin pitkään ilman näppylöitä kunnes joulukuussa 2012, sairasloman aikaan, ne ilmestyivät jälleen. Tällä kertaa iho-oireilu ilmeni hieman eritavalla. Kaulalle ei muodostunut enää yhtenäistä ryhäelmää. Näppylät olivat nyt isompia ja niistä esiintyi vasemmalla puolella harvakseltaan joka puolella ja aavistuksen myös oikealla puolella kaulalla. Lisämausteena harjan ja hännän kutina. Kokeilimme Bio -voidetta näppylöihin ja se auttoi. Kutina ja näppylöiden määrä pysyivät kurissa.

Jossain vaiheessa keväällä näppylät hävisivät hetkeksi kokonaan. Syynä oli todennäköisemmin lynfaneste-elvytys, joka saa aineenvaihdunnan liikkeelle.

Pesimme Ukon kesäkuussa. Ajattelimme sen helpottavan hännän ja harjan kutinaa. Pesu auttoikin viikoksi, mutta sen jälkeen kutina tuli entistä pahempana takaisin. Häntä ei kylläkään enää kutise vaan lautaset ja peppu. Harjan tyvi, säkä ja lihas lavan takana kutisevat. Hieronnassa puhuttiin jotain spinaalipisteistä, joiden kohdalla Ukolla voisi olla jotain ongelmaa. Spinaalipisteitä siis sijaitsee (ainakin) pepussa rangan lähellä. En vain tiedä, mihin nämä pisteet vaikuttavat, mutta ilmeisesti niihin koskeminen aiheuttaa Ukolla kutinareaktion ja se alkaa vääntämään kehoa kummallisesti mutkalle.

Ukkoa kutisee

Tällähetkellä oireilua on siis tuo harjan tyven, sään, lavan takana olevan lihaksen ja pepun kutina. Näppylöitä ei juurikaan ole. Syytä ihon oireilulle ei ole löytynyt. Olen yrittänyt löytää sen yhdistävän tekijän, joka laukaisee aina tämän oireilun, mutta tähän asti se on tuntunut olevan täysin sattumanvaraista.

Syitä, joita olemme iho-oireilulle miettineet:

SÄILÖHEINÄ

Miksi iho alkaa oireilla vasta monien kuukausin päästä, vaikka hevonen olisi koko ajan syönyt säilöheinää?

LIIALLINEN LOIMITUS

Iho on rehevimmillään silloin, kun ei ole todellakaan enää loimituskausi menossa.

SATULA

Kun satula on ollut pitkään vasemmalle puolelle kierossa puristaen, se voi estää aineenvaihdunnan toiminnan. Mutta meillä ei ollut tätä satulaa toissa talvena, vaikka silloinenkin satula oli epäsopiva.

AINEENVAIHDUNNALLINEN HÄIRIÖ

Voisi olla, koska Ukko lihoo aika huonosti ja on jaloistaa todella kuiva. Tämä siis voisi kertoa siitä, ettei aineenvaihdunta toimi hyvin. Proteiinin avulla poitsu on onneksi lihonut. Mutta mikä aiheuttaa aineenvaihdunnalliset ongelmat?

Toisaalta iho-oireilu on ollut sen verran erilaista molempina vuosina, että pitäisikö ne kokonaan erottaa toisistaan?

Unohdin ihan kertoa

Olenpas taas hajamielinen... Unohdin nimittäin mainita aiemmassa kirjoituksessani kaksi tärkeää asiaa. Vaikka tästä tekstistä tuleekin aika lyhyt, en silti vihti lisätä tätä enää aiempaa tekstiin, jotta kaikki varmasti huomaisivat asiani.

Ruunia ei ilmeisesti pistetäkään tänä vuonna yhteislaitumelle. Ukko saa laidunkaverikseen hieman iäkkäämmän ruunaherran. Jos kaikki menee hyvin, poitsuista on myös ajateltu tarhakavereita toisilleen. Ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Ensimmäisenä päivänä, kun ruunat lyötiin laitumelle, olisi odotettu jotain juoksentelu, mutta eihän herrasmiehet sellaista harrasta. ;) Painoivat turvat maahan ja haistelivat sivistyneesti toisiaan. Luulen, että Ukko tulee hyvin toimeen tämän vanhemman ruunan kanssa, kun Ukkokin on niin rauhallinen tapaus.

Aluksi ehkä hiukan harmistuin, kun ruunat eivät pääsekään laumaan, mutta loppujen lopuksi järjestely on parempi näin. Ei tarvitse murehtia, miten Ukko suhtautuu laumassa elämiseen viime kesän ikävien kokemuksien jälkeen. Ukolla meni todella pitkään ennen kuin se tokeni kokemastaan kiusaamisesta lauman sisällä. Se oli todella epävarma ja kärttyisä monta kuukautta muita hevosia kohtaan. Kun tarhanaapuriksi vaihtui kiltti suomenhevosruuna, alkoi Ukko pikkuhiljaa kiinnostua lähemmästä tuttavuudesta sen kanssa. Mehän välillä mietimme kyseistä suokkia Ukolle tarhakaveriksi, mutta se ei valitettavasti oikein onnistu, koska ruuna syö eri heinää kuin muut tallin hevoset.

Olen niin iloinen Ukon puolesta! Vaikka se onkin pärjännyt hyvin ihan yksinkin, lajikumppani on silti aina lajikumppani.Vaikka aidan yli pystyykin rapsuttamaan ja haistelemaan, ei se ole silti sama asia.  Ukko saa rapsuttelu-, hengailu- ja ehkä jopa leikkikaverin. ;)

Laidun on onneksi turvallinen paikka totuttaa hevosia toisiinsa. On paljon tilaa ja ruokaa, joten ei ole mitään syytä tapella. Herrat saavat ystävystyä ihan rauhassa ennen kuin ne laitetaan pienempään talvitarhaan keskenään.

Ja sitten minuun liittyvät kuulumiset. Sain postista kirjeen, jossa ilmoitettiin, että pääsen hakemaani kouluun. Kyseessä on siis oman paikkakuntani pikkulukio. En hakenut mihinkään muualle, koska sinne otetaan kaikki, jotka sinne haluavat. Silti lukio ei ole mikään huono. Se on pärjännyt erinomaisesti valtakunnallisessa vertailussa! Muutenkin olen sitä mieltä, että pärjääminen ei ole kiinni lukiosta vaan minusta itsestäni. Olisinhan minä päässyt todistuksellani mihin vain, vaikka niihin ns. "parempiin" lukioihin.

No höh!

Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee vähän myöhässä, vaikka lupailinkin sitä jo toissapäivälle. En vain tiedä, miksi en ole saanut kirjoitetuksi. Eilen yritin, mutta internetti ei oikein toiminut. Tietokone on reistaillut viime aikoina aika paljon.

Nyt kuitenkin satulan kuulumisia. Bessie epäili, että satulan etusyrjä tökkäisi Ukkoa lapaan ja siksi se ei nostaisi mielellään ravia. Kokeilimme sitten satuloida satulaa taaemmaksi ja Ukko liikkui jo paremmin. Takapaneelitkaan eivät jääneet niin irralleen kuin viimeksi. Kokeilimme laittaa myös ihan taakse hieman täytettä, koska takapaneelit ovat painuneet takakaarella istumisesta. Totesimme myös satulan leveyden sopivaksi, koska satulan ja sään väliin jäi 3-4 sormea tilaa. Satula ei siis painunut alaspäin ratsastajan istuessa kyytiin.

Ukko ei kuitenkaan vieläkään liikkunut aivan mallikkaasti. Toisaalta satulaa on muuteltu viime aikoina niin paljon, että ylipäätään erilaisen tuntoinen satula voi saada sen liikkumaan nihkeästi. Lisäksi ei voi oikein tietää, missä määrin tuo liikkelle lähdön vastustelu on jo opittua käytöstä. Sehän se tekee tästä niin vaikeaa. Joka tapauksessa Ukko oli jo paljon parempi kuin ensimmäisellä satulan kokeilukerralla. Silloin huomasi, että satula selkeästi tuntui inhottavalta. Täytyy kuulostella tilannetta.

Olen ajatellu tehdä mahdollisimman paljon juttuja Ukon kanssa ilman satulaa ja maastakäsin. Tekisi mieli laittaa välillä koko satula hyllylle odottamaan ja tehdä muita juttuja.

Olen ylpeä itsestäni, sillä pääsin ensimmäistä kertaa Ukon selkään ilman apua. Menin siis ilman satulaa. Ensin tuntui, etten millään uskalla hypätä tuolilta selkään, kun Ukkokin tuntui niin hermostuneelta. Löysin kuitenkin niksin, jolla Ukon sai pidettyä paikallaan ja rauhallisena; samaan aikaan, kun könysin selkään, rapsutin hepsua harjasta.  

Harjan rapsutteluhetki tallissa. "Ah, kun tekee hyvää!"

 Eilen taas tein hommia maastakäsin. Harjoittelimme ympyrälle lähettämistä ja siirtymiä. Ukko oli yllättävän hidas avuilla, vaikka viime aikoina siitä on irronnut liinassa vain pukkilaukkaa, josta on hallittavuus kaukana. Loppuakohden Ukko oli kuitenkin jo herkempi. Ympyrälle lähettäminen vielä ontuu. Minusta tuntuu, ettei oma kehonkäyttöni oli vielä kyllin selkeä, että Ukko täysin ymmärtäisi, mitä haluan.

Olen huomannut, että Ukko yrittää kovemmin, jos se saa herkkupalkkaa harjoitteluiden timmellyksessä. Tarkoituksena on palkita hevosta namilla epäsäännöllisesti, jolloin se aina yrittää parhaansa, koska se voi tietää, milloin se saa namia. Muuten kehun äänellä ja käsiä yhteen taputtamalla, mistä Ukko kyllä innostuu myös. Kehuminen on hyvin tärkeä osa oppimista. :)

Liinatyöskentelyn lisäksi harjoittelimme vielä taivuttelua pienellä ympyrällä. Ukko oli ihanasti koko ajan kuulolla ja olin skarppina, jotta ehdin kehua sitä oikeaan suuntaan menevästä käytöksestä. Tämä harjoitus on vielä itsellekin niin uusi, että se tuntuu vaikealta. Välillä saimme kuitenkin jo ihan hyviä suorituksia.

Lopuksi vielä pelasimme hetken aikaa jalkapalloa. Valitettavasti namit loppuivat kesken, sillä Ukko olisi halunnut vielä jatkaa palloilua. Ei makeaa mahan täydeltä! Parempi lopettaa silloin, kun hevonen on vielä innoissaan. 

Meillä on käytössä koulutusvyö. :D
Satu on tehnyt vyöstä ja kahvipussista kokonaisuuden, jossa voi pitää nameja palkkaamista varten. Todella kätevä! Palkkaaminen on helppoa eikä taskut sotkeudu.

Satulan testailua

Vaihdoimme tosiaan satulaan leveämmän kaaren ja kokeilimme sitten tänään ratsastaa sillä. Ukko tuli meitä ihanasti ravilla vastaan laitumella. <3 Olikohan jo ikävä, kun emme ole käyneet kahteen päivään tallilla? ;)

Kuten kuvasta näkyy, laitoimme satulan Ukon selkään ilman huopaa, jotta näkisimme, millaiset jäljet satulasta jää ratsastuksen jälkeen. Painopiste on keskellä satulaa eikä etuosa ole noussut ylös kuten kapeamman kaaren kanssa. Huomatkaa myös uudet turvajalustimet -turvallisuus on tärkein!

Vaikka satula näyttikin oikein hyvältä, ratsastus ei mennyt niin hyvin. Ukko liikkui todella tahmeasti eikä se olisi halunnut millään nostaa ravia. Ukko oli siis taas aika samanalainen kuin silloin, kun satula oli kierossa eikä siinä ollut mitään täytteitä.

Yllä olevat kuvat ovat jäljet, jotka jäivät satulasta. Karva ei mennyt mistään kohti kiharalle, mutta hikijälki on hieman epätasainen. Silloin, kun satulan painopiste oli liian takana, me valuimme takakaarelle, jolloin takapaneelit painuivat. Satulan keskellä paneeli on täyteläisempi kuin takana. Tämä aiheuttaa nyt sen, että Ukko kantaa satulaa keskeltä ja edestä. Takapaneelit siis jäävät hieman irti selästä. Kuvastakin varmaan näkyy, miten hikijälki jatkuu vain vähän matkaa selkää pitkin ja takapaneeleista on jäänyt selkään vain kevyt jälki.

Huomennna on tarkoitus kokeilla vielä uudelleen satulaa ja mahdollisesti kokeilla jotain täytteitä. Haluan vielä kunnolla tarkistaa, ettei satula vain ole Ukolle nyt liian leveä, jolloin ratsastajan istuessa kyytiin, satula painuu alas ja kiristää.

Positiivista oli huomata, että Ukon puolierot ovat ilmeisesti jo aikalailla tasaantuneet. Satulan edessä ei ollut mitään täytteitä eikä se silti ollut vinossa eikä minun tarvinnut missään vaiheessa polkaista jalustimella kumallekaan puolelle kuten aiemmin. Jes!

Palaan asiaan huomenna! Toivottavasti saamme tuosta satulasta Ukolle sopivan. Joka tapauksessa voisimme kuitenkin tehdä jumppausta paljon maastakäsin ja ilman satulaa.

Vuodatus ja oivallus

Olin yhteyksissä erääseen alueellamme toimivan kengättömyyteen perehtyneen vuolijan kanssa. Ihan aluksi, haluaisin oikaista kavioiden kunnon arviointia -tekstissä esiintyneen väittämän. Väitin, että "viime kesän kaviokuumen "turmeleva" kavioaines on nyt ehtinyt kasvaa alas saakka, mikä tekee kavion alaosasta haperoista ja herkästi lohkeilevaa." Mutta kaviokuume ei turmele kavioainesta vaan kaviokoteloa(sarveista) ja kavioluuta kiinnittävän lamellin irtoamista tapahtuu. Itsehän en edes tiedä kavion rakenneosista mitään.

Vuolija myös totesi, että kaviokuumekaviossa on myös hyvin herkästi sieni-infektiota, joka myös haurastuttaa sarveista. Itsellänihän ei ole sieni-infektiosta mitään kokemusta eikä kyllä kengittäjäkään ole asiasta mitään huomauttanut. Toisaalta, tunnistavatko kengittäjät yleensä kyseistä sairautta.

Kengättömyyten perehtynyt vuolija suositteli minulle kavionhuoltokurssia, jos kerta olen kiinnostunut kengättömyydestä. Sellainen järjestettäisiin kuulemma heinäkuun lopussa aika lähellä paikkakuntaani. Alun innostukseni vaihtui kuitenkin jo pienoiseen epätoivoon, kun huomasin kurssipäivän hinnan olevan yli 100 euroa.

Tuleekohan tästä kengättömyydestä suoraan sanottuna oikein mitään, koska se tuntuu olevan niin kallis investointi ja vaativan niin paljon työtä. No se työ ei haittaa, mutta rahan meno kylläkin. En tiedä, miten saisin vanhemmat ylipuhuttua tähän. Bootsitkin maksaisivat yhteensä yli 200 euroa. Ehkä pitäisi vain odottaa siihen, kun on itse työelämässä ja omistaa tarpeeksi suuren rahapussin.

Bootseista tulikin mieleen, että on virveellistä väittää, että hevonen pärjäisi ilman kenkiä niin kuin jotkut väittävät. Bootsitkin ovat kengät, ja monet hevoset tarvitsevat niiden antamaa suojaa. Bootsien idea on sama kuin rautakengällä: suojata kaviota. Näen kuitenkin bootsit hevosystävällisempänä vaihtoehtona, joka myös maksaa.

Kuolaimettomat suitsetkin olivat todella kalliit, ja minulla meni pitkään ennen kuin sain vanhemmat suostuteltua niiden ostoon. Hintaa kertyy heti, kun on esimerkiksi hevosen pään anotimiaa mukailen suunnitellut suitset.

Tai ehkä vain en ole tottunut hevosmaailman todelliseen hintatasoon, kun Ukon lähes kaikki varusteet on ostettu käytettynä. Kyllähän ilmeisesti niitä satulahuopiakin saa lähes 100 eurolla, jos lähtee etsimään.

Tämän vuodatuksen päälle voisin vielä kertoa, että Ukolla oli sunnuntaina taas hieronta. Tällä hertaa ruuna ei ollut demona vaan kahden hierojaopiskelijan hierottavana. Voi että, kun osaisi itsekin hieroa! En edes tiennyt, miten paljon erilaisia hoitomuotoja on perinteisin hieronnan lisäksi; lymfaneste-elvytys, kraniosakraalikäsittely, triggerpistekäsittely, spinaalipistekäsittely ja kavion heijastepisteet eli T-pisteet. Niin mielenkiintoista!

Ukolla oli kuulemma ongelmaa lannerangalla ja ristiluulla. Suosittelivat uutta käsittelyä kahden viikon päähän, koska Ukko reagoi niin voimakkaasti. Lisäksi he myös suosittelivat jotakin uutetta, jonka nimeä en nyt muista. Lisäksi hierojaopettaja katsoi satulaamme ja hänen mielestään se on liian kapea Ukolle. Vaidoimme isompaan kaareen ja satula istui heti paremmin edestä eikä jäänyt pystyyn kuten aiemmin. Nyt ei auta muu kuin ratsastaa ja tunnustella, miten hevonen liikkuu. Aluksi siis ilman mitään täytteitä. Se saa kuitenkin odottaa huomiseen, sillä pidämme vielä tänään Ukolle vaapapäivän hieronnan takia. 

Täytyy vielä loppuun todeta, että kyllä lämmitti sydäntä, kun hierojaopiskelijat sanoivat, että Ukko näyttää onnelliselta hevoselta. <3 Heti tuli parempi mieli, kun muistelee tätä kommenttia. Miten kauan olenkaan pohtinut sitä, että, onko Ukko oikeasti tyytyväinen elämäänsä, ovatko olosuhteet riittävät jne. Olen vihdoin alkanut ymmärtää, että pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä jo on eikä koko ajan tavoitella jotain parempaa. Asiat voisivat olla nimittäin PALJON huonomminkin. Meidänkin tallillamme asuu hevonen, jonka osti sen pitkäaikainen hoitaja ratsastuskoululta, jossa tämä vanha hevonen joutui tekemään joskus kahdeksan tunnin päivää. Kauheaa! Hevonen ei olisi saanut edes välillä vettä, jos hoitaja ei olisi sitä juottanut.

Oletteko valmiita?

Nyt on nauruhermoja kihelmöivän Mokat -videon aika! Pieleen menneitä otoksia ja paljon naurua. Näistä on videoiden kuvaukset tehty. :D

Kauhukuva

Okei, turha dramatisointi sikseen. Tiistain temputuksesta jäi postauksesta uupumaan vielä yksi kuva. Sain sen vasta nyt, koska se oli Jatan kännykässä, koska kamerasta loppui akku. Itse asiassa kuva on napattu videolta. Ehkä saatte nähdä senkin vielä joskus kunhan saan sen Jatalta.

Kauhukuva! :O

Kuten kuvasta näkyy, Ukko potkaisi Satua oikeaan käteen. Ei tullut edes mustelmaa eikä sillä hetkelläkään kovin tuntunut missään.

Tähän tilanteeseen johti Sadun kiihdytys hölkätessään, josta Ukko sitten innostui liikaa. Turvaväli oli (2 metriä), mutta sekään ei nähtävästi riittänyt. Näin siinä käy, kun venyttelee hevosen sisäreidet liian notkeiksi. :D Eihän tuo näytä edes normaalilta! Eilenkin herra hevonen rapsutti itseään lautasten päältä niin, että se oli levittänyt takajalkansa noin kahden metrin levyiseen haara-asentoon. Sehän pääsee kohta spagaattiin! xD

Jos nyt ihan vakavasti tähän asiaan suhtaudutaan, niin juuri tällaisten tilanteiden välttämiseksi on hyvä, että hevosen mieli pysyy rauhallisena eikä se innostu ja kiihdy liikaa. Silloin harkintakyky heikkenee ja hevonen on kuitenkin iso eläin.

Ukko tuntui vähän säikähtävän Sadun "tuskan parahdusta" ja menevän siitä hämilleen. Ihan kuin Ukko olisi luullut, että nyt se saa selkään tästä tempauksestaan. Satu otti vielä muutaman hyvän ravipätkän rauhallisessa mielentilassa olevalla hevosella. :)

Hämärä-sarjan jaksot

Päätin nyt kuitenkin julkaista blogissani loputkin Sadun ja minun tekemistä videoista. Kyseesä on Hämärä niminen sarja, jossa on neljä jaksoa. En oikeastaan tiedä, miksi en alunperin jo julkaissut jaksoja blogissani. Ehkä siksi, että sarja on aika umpimähkäinen. :D
Hiljattain julkaisemallani Hämärähilkka -tarinalla on yhteyksiä kyseiseen sarjaan, mutta olen silti halunnut pitää sen irrallaan sarjasta. Hämärähilkan tarina sijoittuu aikaan ennen Hämärä -sarjan jaksoja.

Osa 1:



Osa 2:



Osa 3:



Osa 4:

Kuvia ja video tämän päivän touhuista

Kiitos Jatalle kuvaamisesta!

Ennen ja jälkeen temputuksen Ukko sai olla yhteensä yli kaksi tuntia laitumella. Sydäntä lämmitti, kun meidän ollessa laitsan reunalla, Ukko ei hermostunut, vaikka toinen hevonen lähti pois. <3

Komistus

Huomatkaa Sadun uusi tukka!

Harjoitellaan ota -käskyä.

Ukko miettii ja koskettaa keppiä.

Ja palkinto.

 

Jes, Ukko ottaa kepistä hampaillaan kiinni! Tätä just me haluttiin.

Hörökorva

Ukko ottaa jo toistamiseen hampaillaan kepistä kiinni. Hyvä, hyvä!

Ja palkkausta.

Kaunis pää, isot korvat ja strutsi (=päämerkki).

Väännä halutessasi mutterista videon laatua paremmaksi. Musiikki on ihanan Hakekaa kätilö -englantilaissarjan introsta.

Valmennuksen analysointia

Olin taas eilen pitkästä aikaa tunnilla tallimme toisen ratsukon kanssa. Himottaisi kyllä käydä yksityistunnilla, koska silloin saisi kaikista eniten opettajan huomiota. Yksityistunti vain on niin kallis, että useinmiten on tyydyttävä tuntiin kaverin kanssa.

Tunnilla haettiin asetusta niin käynnissä että ravissa sekä niskan korkeuden säätelemistä, ettei Ukko aina liikkuisi samassa asennossa. Ukko joutui totisesti kunnolla töihin. Se on tunnetusti vino ja jäykkä sekä sen tasapaino on aika huono. Varsinkin satulaepisodin jälkeen Ukko hermostuu ympyrällä kulkemisesta.

Tarkoitus oli, että, kun Ukko nyökkää sisäänpäin, heti myötäs ja annetaan Ukon mennä alas. Ukolla oli jo yritystä eteen-alas hakeutumisessa, mutta vielä se jäi vain yritykseksi. Välillä löytyi ihan hyvä ravin tempo ja tasapaino sekä asetus. Edistystä on selkeästi tapahtunut, jos muistelee, miten ensimmäisessä valmennuksessa Ukko karkasi ravissa lapa edellä pois ympyrältä. Nyt Ukkoon pystyy jo ihan hyvin vaikuttamaan.

Tunnelmaa vain latistaa oma kriittisyyteni. Jään liikaa murehtimaan niitä virheitä ja vaadin itseltäni aina jotain nappisuorasta. Siksi kynnys julkaista esimerkiksi eilisen tunnin ratsastusmateriaalia on noussut. Pitäisi oppia iloitsemaan edes pienistä onnistumisista ja jättää virheet taka-alalle. Virheistä pitää kuitenkin ottaa opikseen, jotta voi kehittyä, mutta ei alkaa voivottelemaan niitä. Ja olenhan minä kehittynyt! Satulan korjailun jälkeen en ole istunut enää ollenkaan niin vinossa kuin aiemmin. Edelleenkin istun aavistuksen vinossa, mutta eiköhän se siitä.

Lopputunnista sekä Ukko että minä aloimme jo väsymään, joten olisi toisaalta ollut kivempi lopettaa aiemmin. Ainakin tunsi tehneensä töitä! Ukollakin silmät luppasivat karsinassa ja se oli aivan hikinen. Ilmakin oli ihan kohtuu kuuma, joten ei ihme, kun hiki nousi pintaan.

On ilo kuulla, että Ukon ratsastettavuudeen lisäksi myös sen lihaksisto on kehittynyt. Opettaja sanoi, että Ukon takaosaan on tullut selkeästi ratsun lihaksia. Olemme myös voineet ottaa osan satulan etuosan täytteistä pois. Aiemmin vasemmalla oli kuusi palaa ja oikealla yksi. Nyt vasemmalla on enää neljä ja oikealla ei yhtään.

Satulan takaosa taas tarvitsisi vähän täytettä, koska sekä minä että Satu valumme ratsastaessa takakaarelle. Sadullahan on muutenkin tuoli-istunta, mutta minulla sitä ei ole ollut. Jos Ukko käyttäisi selkäänsä oikein, satula nousisi takaa korkemmalle ja painopiste asettuisi keskelle satulaa. Nyt Ukko kuitenkin menee pääasiassa notkoselällä. Tänään olisi tarkoitus katsoa, minkä verran täytettä takaosa tarvitsisi. Täytteiden avulla selän lihakset saavat tilaa kehittyä.

Suoritimme eilen Ukon kesäpesun. Nyt turkki kiiltää ja on ihanan sileä! Toivottavasti myös kutina helpottuu pesun jälkeen.

Pesun aikana Ukko on aina ihan rauhassa, mutta kuivaamisen aikana se aina hermostuu ja alkaa kuopimaan. Ehkä se tuntee kaavan, ja tietää, että kuivaamisen jälkeen pääsee pois pesupaikalta. Vaikka Ukko ei suostunut alkuaikoina menemään edes rapakosta, sen peseminen on ollut aina helppoa, vaikka se ei Ukon lempipuuhaa olekaan.

Veimme Ukon laitumelle reiluksi tunniksi kuivumaan tarhanaapurinsa kanssa. Varsinainen laidunkausi ei ole vielä alkanut, mutta kaksi pienempää laidunta on jo tehty, joissa hevosia on jo totutettu vihreään vajaan viikon ajan. Ukko ei siis ollut tarhanaapurinsa kanssa samassa laitumessa vaan aita oli välissä. Tallin ruunat on kuitenkin tarkoitus laittaa yhteen laumaan laiduntamaan.

Onnellinen hevonen :)

 Sillä aikaa, kun Ukko oli laitumelle, me siivosimme tarhan ja suoritimme karsinan kesäsiivouksen loppuun. Enää on ikkunan pesu jäljellä. Kävimme myös välillä moikaamassa Ukkoa, jotta se oppisi, ettei meidän tulomme tarkoita aina sitä, että se joutuu laitumelta pois. Vaikka Ukko olikin vain reilun tunnin laiduntamassa, se oli silti vauhdilla tulossa sisälle. Ötökkäkiintiö oli ilmeisesti jo täynnä. Sen kaulalle oli noussut karmeita paukaumia, joihin sitten laitoimme mehiläisvahaa sisältävää voidetta. Suosittelen, auttaa todella hyvin ötököiden puremiin.

Puhdas hevonen puhtaassa karsinassa. Huomaa kaulan patit.

 Tänään onkin luvassa palauttavaa liikuntaa ja laiduntamista eilisen aherruksen jälkeen.

Ajattelin vielä julkaista loppuun Sadun ja minun uusimman luomuksen. Se on vähän erilainen kuin aiemmat eikä mielestäni niin hyvä, mutta pitäähän sitä kaikkea kokeilla! :D

Ennakkoluulot narikkaan

Huomio! Olen hieman muokannut joitain vastauksia omien käsityksieni/mielipiteitteni kypsyttyä. :)

Lueskelin tässä erästä uskonnollista kirjaa ja sain oivalluksen. Olen eräässä aiemmassa kirjoituksessani todennut: "Jokainen saa minun puolestani uskoa, mihin tahtoo tai olla uskomatta." Nyt kuitenkin ymmärsin, ettei sen pitäisi olla minulle ihan sama uskovatko muut vai eivät. Nimittäin Jeesus on sanonut :  

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." 

Tämä ei toteudu ajattelumallillani, ja nyt siihen tulee muutos. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset pitäisi veitsi kurkulla käännyttää. Kaikki pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja omaan tahtoon. Minun tehtäväni on vain levittää tätä ilosanomaa! :D

Monet teistäkin ovat varmasti kuulleet evankeliumin moneen kertaan, mutta sen sanoma on ehkä jäänyt sisäistämättä mahdollisten ennakkoluulojen takia. Siksi päätin nyt tähän tekstiin koota muutamia yleisempiä harhaluuloja uskovaisiin, kristinuskoon ja kaikkeen siihen liittyvään liittyen. 

"Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita."

Ystävä hyvä, sinulla on jäänyt eräs tärkeä pointti huomaamatta. Tämä on USKOnto. Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin uskoa Häneen. Tämän mahdollistaa Jeesus Kristus, joka kuoli syntiemme tähden. Tämä on mielestäni Jumalalta todella hyvä ratkaisu, sillä kukaan meistä ei ole hyvyydessään niin täydellinen, että voisi teoillaan päästä taivaaseen. Toisekseen Raamattu kyllä sanoo, että koko luomakunta todistaa Jumalan olemassaolon puolesta. 

"Uskovaiset ovat ahdasmielisiä homofobikkoja."

Kuka tässä nyt onkaan se ahdasmielinen? Jos se, ettei hyväksy homoseksuaalisia tekoja tekee homofobikoksi, väite pitää paikkansa. Mutta meidän täytyy edelleenkin hyväksyä jokainen ihminen, vaikkei hänen tekojaan hyväksyisikään. Jumalakin vihaa syntiä, mutta rakastaa meitä kaikkia syntisiä.

"Uskontojen takia soditaan."

Kyllä, mutta se ei ole uskonnon syy vaan ihmisten, jotka sitä käyttävät väärin. Sodat, väkivalta ja muu pahuus eivät ole Jumalan tahto. Jeesus oli ehdottomasti väkivaltaa vastaan jo omalla esimerkillään. Itse suhtaudun hyvin kriittisesti jo puolustussotaan. Onko okein riistää toiselta henki oma henkensä pelastamiseksi? 

"Uskovaiset ovat tiukkapipoja."

Media antaa aika suppean kuvan uskovaisista, ja yleensä juuri ne ikävät asiat pääsevät otsikoihin. Mutta oletko tavannut minut tai katsonut tekemiäni videoita? :D

"Tutustukaapa siihen evoluutioteoriaan niin opitte jotain."

Usko ja tiede eivät sulje toisiaan pois. Kannaattaa pitää mielessä, että tiede ei ole mikään absoluuttinen fakta. Mielestäni evoluutioteoria on uskonto ihan siinä missä kristinuskokin, En ihmettelisi ollenkaan, vaikka vielä joku päivä evoluutioteoria kumottaisiin - onhan vastaavaa tapahtunut lukemattomia kertoja aiemminkin, kun vallalla ollut käsitys on osoittautunutkin vääräksi. Evoluutioteorialla on monia heikkouksia, joihin yhä useammat tiedemiehet ovat tarttuneet. Minä uskon luomiseen.

"Uskovaiset ovat lapsellisia, kun uskovat johonkin mielikuvitusolentoon."

Eivät uskovaiset ole lapsellisia vaan lapsenmielisiä. Lapsellisuus on herkkäuskoisuutta ja epäkypsyyttä. Lapsenmielisyys on puhdasmielisyyttä. Olen sitä mieltä, että lapsenmielisyys se maan perii!

"Uskovaiset pitävät itseään parempina ihmisinä, koska he pääsevät taivaaseen."

Ei ainakaan pitäisi pitää paikkaansa.Vain uskon ansiosta pääsee taivaaseen, ei hyvyyden ansiosta, koska me kaikki olemme syntisiä. Jumala kuitenkin toivoisi, että noudattaisimme Hänen antamiaan ohjeita, sillä ne helpottavat kummasti ihmisten elämää maapallolla. Jokainen uskova kokee Jumalan tärkeäksi elämässään ja siksi varmasti pyrkii toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti.

Jumala on salattu, kaikkitietävä, kaikkivoiva, kärsivällinen ja rakastava Isä. Hän on ääretön.

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti edes jonkinlaisia ajatuksia. Kommenttia, väittämiä, kysymyksiä, postausehdotuksia ym. saa jättää tähän alas, kiitos. :)

Tämä teksti on kirjoitettu yhdessä Satun kanssa

Terveiset Turkin Alanyasta!

Ah, ihana olla taas kotona! Vaikka reissu olikin onnistunut, kotiin on aina mukava palata. Viikko riitti minulle hyvin.

Lähdimme siis perheen kanssa lauantai-iltana Turkkiin yölennolla. Siru jäi kotiin, ja sovimme naapurin kanssa, että hän käy katsomassa sitä päivittäin. Hänellä itselläänkiin on kissa, jota minä vastavuoroisesti käyn hoitamassa sitä naapurin ollessa reissussa.

Matka oli aika uuvuttava. Lentokoneessa nukkuminen ei oikein onnistunut. Linja-autossa vähän paremmin. Meillä oli siis Antalyan lentokentältä vielä parin tunnin linja-automatka hotellille Alanyan keskustaan. Olimme hotellilla seitsemän aikaan aamulla, joten nukkumisaikaa jäi vain muutama tunti.

Kävimme heti ensimmäisenä päivänä matkatoimiston järjestämällä kaupunkikierroksella. Kävimme tutustumassa erilaisiin kauppoihin ja tippukiviluolaan. Kierrokseen sisältyi myös ruokailu Tower -vuorella, jonka harjanteella kiemurtelee maailman toiseksi pisin muuri Kiinan muurin jälkeen.
 

Muuri

Mattokaupasta. Edustalla karitsan kaulanahasta tehty matto.

Katukuvaa

Kuva otettu Tower -vuorelta; Alanyan kaupunkia.

Kokeilemisen arvoinen elämys reissun aikana oli ehdottomasti VIP Hamam, jossa minä ja äiti kävimme. Hamam on turkkilainen sauna, ja VIP teki siitä todella luksusta. Turkkilaisen saunan lisäksi palvelu sisälsi mm. suomalaisen saunan, kokovartalohieronna, doctor fish -hoidon ja hedelmiä. Hamam oli kuitenkin paras osuus. Siinä maataan korokkeella, jossa sitten mies tai nainen ottaa hanskan avulla kuolleen ihon pois. Sen jälkeen vaahtokylpy ja huuhtelu.

Kävimme myös joka ilta syömässä erilaisissa ravintoloissa. Osa ravintoloista jäi mieleen hyvän palvelun, osa hyvän ruuan ja osa vauhdikkaan menon ansiosta. Yksi jäi mieleen jopa näiden kaikkien ansiosta. Oli hauskaa, kun tarjoilivat tanssivat iloisesti musiikin tahdissa. Yhdessä ravintolassa miehen nousivat jopa baaripöydälle tanssimaan. :D

Kerrostalojen päällä olevissa säiliöissä lämpeää vesi auringon paisteessa.Turkissa paistaa kuulemma 300 päivänä vuodessa aurinko. Energiaa säästyy!

Hotellin parvekkeelta otettu kuva.

Ja tietenkin uiemme altaalla ja kävimme rannalla. Meressä uiminen ei oikein onnistunut kovan aallokon takia. Kävin kuitenkin rannassa seisomassa ottamassa tyrskyjkä vastaan. Se oli todella hauskaa!

Rannan tyrskyjä

Tänään olenkin jo menossa tallille. Toivottavasti tauko on tehnyt hyvää ja ratsastus lähtisi käyntiin uudella teholla. Toivottavasti tämä huonompi kausi olisi pian ohitse.

Peruskoulu on nyt suoritettu

Wau! Jei! Ei tätä meinaa uskoa. Joulusta lähtien olen odottanut peruskoulun päättymistä ja kesälomaa. Silloin tuntui, että tähän päivään on vielä niin pitkä matka. Ja nyt se päivä on jo ohi. Se tuli kuin varkain, niin nopeasti. Nyt on sitten ansaitun lomailun aika. Suuntaamme tänä iltana perheen kanssa Turkkiin, joten minusta ette sitten viikkoon täällä blogin puolella kuule.

Itse tekemäni mekko. :)

Onnittelut kaikille valmistuneille ja hyvää lomaa heille, jotka jo saavat nauttia lomailusta! :)