Piet Nibbelinkin kurssilla

Kolmipäiväinen Piet Nibbelinkin kurssi Ukon kotitallilla on nyt jo takanapäin. Fiilis on kyllä aivan loistava ja voin suositella kurssia jokaiselle! Piet koulutti ennen kaikkea ihmisiä -ei hevosia, koska hevonen on aina käsittelijänsä peili. Siksi vika ei ole koskaan hevosessa, vaan ihmisessä. Hän tulkitsi loistavasti sekä hevosta että sen omistajaa. Kurssin aikana koettiin suuria tunteita aina itkusta nauruun. En ole koskaan tavannut niin aidosti posiitivista ihmisistä kuin Piet on. Vaikeudet ovat hänelle vain haasteita, joista päästään yli.

Kurssilla oli mukana kuusi - mukaan lukien Ukko - täysin erilaista hevosta. Työskentely tapahtui picaderossa (neliöaitaus n. 18x18m), koska se paljastaa paremmin ihmisen virheet kuin pyöröaitaus. Ensimmäisenä päivä Piet käsitteli suurimmalta osin hevosia itse tutustuakseen niihin ja sitä kautta selvittääkseen, mitä kukanenkin hevonen ja sen omistaja tarvitsee. (Tosin Ukon kohdalla Pietin lisäksi sitä käsitteli myös Satu ja yksi kurssilaisista.) Jokainen kohtaaminen oli erilainen.

Tutustumiseen kuului kolme vaihetta. Ensimmäisenä Piet vain käveli ympäri picaderoa. Tässä vaiheessa hevoset eivät olleet kiinnostuneita hänestä. Sen jälkeen hän alkoi heitelle narua kohti kattoa kertoakseen hevoselle, että minä olen täällä ja aion ottaa tuon paikan itselleni, jossa sinä nyt seisot. Tässä vaiheessa hevoset yleensä alkoivat osoittaa mielenkiinnon merkkejä Pietiä kohtaan. Sen jälkeen ne joko tulivat itse Pietin luokse (lupaa tietenkin kysyen) tai Piet niiden luokse. Sitten olikin vuorossa rapsutteluhetki. Piet totesikin, että "huging time" on tärkein osa hevosen kanssa työskentelyä ja sitä tuulekin tehdä aina kun siltä tuntuu. On myös hyvä muistaa, että rapsutteluhetki on molemmille mieluinen vain silloin, kun se on molemmille vapaaehtoista.

Suurin osa kuvista siepattu videolta. Ilmoittakaa ihmeessä, jos haluatte nähdä enemmänkin videoita kurssilta.

Ukko ja Piet tutustumassa toisiinsa.

Ympyrätyöskentelyä.

Satu kävelee ja Ukko seuraa.

Jo ensimmäisenä päivänä ja läpi koko kurssin Piet korosti oman mielen hallintaa. Kaikista tärkeintä on säilyttää tasapaino omassa mielessään, vaikka mitä tapahtuisi, koska mielentila vaikuttaa myös energian käyttöön ja kykyyn ottaa vastaan hevosen antamia signaaleja. Omalla energian käytöllä vaikutetaan hevosen liikkeeseen. Piet myös toi esiin oman asenteen tärkeyden työskentelyssä. Virheitä ei tule pelätä, koska oppiakseen on tehtävä virheitä.

Toisena päivänä harjoiteltiin narun käyttöä ja ympyrällä työskentelyä. Ympyrätyöskentelyssä on hallittava samaan aikaan tila, linja ja energia. Ihminen kulkee omaa pientä ympyräänsä ja hevonen omaa isompaa ympyräänsä. Ihminen astelee ympyrällään pieniä askeleita, koska isot askeleet tuntuvat hevosen näkökulmasta jahtaamiselta. Tämän Piet näytti loistavasti esimerkillä Ukon kanssa. Ruuna alkoi heti kiihdyttämään, kun Piet alkoi ottaa isompia askelia.

Piet auttamassa Satua ympyrätyöskentelyssä toisena päivänä.

Kun hevosen halutaa kulkevan ympyrällä, linjan on oltava kohti hevosen keskikohtaa. Jos linja on liian edessä, hevonen pysähtyy ja, jos linja on liian takana, ympyrä pienenee. Vaikka linja olisikin oikein, mutta ihminen seisoo hevosen etupuolella tai takapuolella lopputulos on sama kuin siinä tilanteessa, jossa itse linja on liian edessä tai takana. Oma paikka on siis myös tärkeä. Jos itse tekee oman pikkuympyränsä niin, että taakse jää huomattavasti vähemmän tilaa kuin etupuolelle, hevonen ei pysty jatkamaan ympyrää, koska ihmisen takana on liian vähän tilaa. Ukko sai toimia opettajana useammalle kurssilaiselle, koska se kertoo hyvin selkeästi, milloin linja on liian takana, edessä jne.

Tilannekuva. Hetkeä myöhemmin Ukko kääntyi oikeaan kierrokseen, koska se voinut jatkaa vasempaan kierrokseen, koska Satun takana on huomattavasti vähemmän tilaa kuin hänen etupuolellaan.

Energian käytössä taas on hyvä muistaa se, että energiaa käytetään juuri sen verran kuin tarvitaan. Painetta kasvatetaan vaiheittain.

Kolmantena päivänä Piet kysyi mitä kurssilaiset haluaisivat harjoitella hevosensa kanssa. Satua Piet opetti leikkimään "hippaa" Ukon kanssa. :D Hippaleikki on vähän erilaista hevosen kuin ihmisen kanssa. Hevosta ei siis varsinaisesti jahdata, vaan se taakse (ei suoraa hevosen takaosaan!!) suunnataan voimakas energiapurkaus, jolloin hevonen syksyy juoksuun. On myös varmistettava, että edessä on tilaa, jotta hevonen varmasti pääsee syöksymään eteenpäin.

Molemmilla videoilla Satulla on silmät kiinni. Ensimmäisellä Piet ohjaa häntä juosten Ukon kanssa, toisella picaderon ulkopuolelta. 






Myös Satu sai viimeisenä päivänä osakseen valtavan tunnekokemuksen, jota en ala nyt tässä sen kummemmin avaamaan, koska kuitenkin on kyseessä hänen oma henkilökohtainen tuntemuksensa, josta olisi hölmöä alkaa kirjoittamaan ulkopuolisen näkökulmasta. :) Jos minä osallistun ensi vuonna kurssille itse Ukon kanssa, voin kertoa sitten omista tunnelmistani.

Rapsutteluhetki leikin jälkeen.

Lisäksi Piet kertoi omasta hevostilastaan Hollannissa. Paikkaa kutsutaan paratiisiksi -ja ihan syystä. Yli 30 hevosta samassa aitauksessa. Aitauksessa ei ole yhtään kulmaa, vaan se kiertää yli kahden kilometrin lenkin "käytävänä", jossa on välillä laajempia aukioita. Ruokintapaikkoja on 40. Hevoset liikkuvat päivittäin 10-15 kilometria. Käy tutustumassa Pietin hevostilan sivuihin täältä.

Keskustelu voinee jatkua kommenttiboksin puolella. Sinne vain lisäkysymykset, omat mietteet tai kokemukset, jos olet itsekin osallistunut Pietin tai jonkun muun hevoskouluttajan kurssille. :)

Mitä hevoseni tekee, kun...?

Jostain syystä innostuin taas pitkästä aikaa haasteen tekemisestä. Jos haluat tehdä Mitä hevoseni tekee, kun...? -haasteen itsekin, käy katsomassa ohjeet täältä. Jossain vaiheessa tulee varmaan myös postausta Piet Nibbelinkin kurssista, kun vain olen saanut pääni selviämään sen verran, että osaisin edes jotain siitä kirjoittaa. :D Mutta eiköhän sitten aloiteta!

...nousen sen selkään? Vaihtelee tilanteen mukaan, mutta yleensä Ukko on lähdössä hetimmiten liikkeelle, kun olen saanut itseni selkään. Silloin aina pysäytän sen. Jos on paljon ötököitä tai jos selkään meneminen ei oikein onnistu (ilman satulaa), Ukkoa alkaa tympäistä, jolloin se ei haluaisi seisoa selkäännnousujakkaran vieressä.

...kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Aluksi Ukko saattaa liikkua laiskasti ja haahuilevasti, kunnes saan sen kunnolla vauhtiin. En yleensä mene alkukäyntejä uraa pitkin, vaan pysyn mahdollisimman paljon sieltä pois. Näin on hyvä tarkistaa, että Ukko varmasti kuuntelee kääntäviä apuja.

...se ei jaksaisi lähteä töihin? Harvoin kyse on väsymyksestä, vaan syy on jokin muu. Yleensä Ukko haluaa lähteä töihin.

...pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Varmaan katsoo minua hölmistyneenä. Ehkä pudottaa raviin, kiihdyttää laukkaa tai heittää vähän takapäätään. Laukavaihtoa ei siis ole vielä Ukolle opetettu.

...se pelkää jotain estettä? Eipä ole tullut vielä pelottavaa estettä vastaan. ;) Alkuaikoina Ukko pelkäsi maapuomeja. Silloin se pysähtyi puomin eteen, peruutti ja jäi tuijottamaan sitä. Jos annoin pohkeita, se yleensä uskaltautui yli vähän aikaa sivuttain steppailtuaan.

...maastossa pitäisi mennä jonkun ojan yli? Ojat, joita olemme tähän mennessä ylittäneet ovat olleet sen verran isoja, että niiden yli ei ole tarvinnut astua/hypätä, vaan olemme ratsastaneet reilusti ojan pohjalle ja ylös.

...tipahdan? Olen pudonnut Ukon selästä kolmen vuoden aikana kolme kertaa. Kahdella kerralla se jäi paikoilleen luokseni. Yhdellä kerralla se jatkoi matkaansa, kun tippumiseni johtui säikähdyksen aiheuttamasta juoksupyrähdyksestä.

...maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan? Yleensä ei aiheuta ongelmaa, koska ratsastan Ukon aina sellaisissa tilanteissa pois tieltä (esim. pelolle).

...käytän raippaa? Raippa ei ole juuri koskaan mukana. Jos käytän sitä, Ukko reagoi halutulla tavalla.

...puhdistan kaviot? Ukko seisoo nätisti. Aiemmin se yritti nykiä oikeata etustaan sitä puhdistaessa.

...pesen sitä? Seisoo paikallaa, mutta ilme on hapan; "no pese nyt, jos on kerta pakko".

...laitan sille suitset? Laskee päätään, jotta saan suitset päähän. Sen jälkeen pitää päätään paikallaan, kun laitan soljet kiinni.

...kiristän satulavyötä? Silloin, kun vielä käytimme Ukolla satulaa, se näytti aina vähintään tympääntyneeltä.

...suihkutan hyttysmyrkkyä? Pysyy paikallaan, mutta ei ole asiasta kovin innostunut. Ei anna laittaa myrkkyä irti ollessaan.

...haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Tulee vastaan. Nuuskii kättä hetken ennen kuin laitan päitsen päähän.

...se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa ei välitä (varsinkin, kun Satu ja minä olemme myös siellä), mutta tarhassa menee levottomaksi. En edes muista, milloin tällainen tilanne on viimeksi tapahtunut.

...se karkaa? Ukko ei ole karannut kuin kerran maastossa. Silloin se ainakin valmiiksi jännittyneessä mielentilassa näki parhaaksi lähteä laukalla kotiin, mutta jäi kuitenkin jonkun omakotitalon pihalle syömään. Sieltä se antoi nätisti kiinni.

...se näkee uuden hevosen? Kiinnostus herää. Ukkoa haluaisi mennä moikkaamaan tuntemattomia hevosia.

...se maistaa jotain pahan makuista? En muista, että olisin koskaan tarjonnut sille mitään, joka olisi sen mielestä pahan makuista. On ollut hyvä tarjoilu! ;)

...se kerjää ruokaa? Hörisee, maistelee sormia tai ottaa tietynlaisen krokotiili-ilmeen. Lopettaa kuitenkin, kun vaatii niin.

...se lastataan? Naru kaulalle ja Ukko kävelee itse koppiin.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Syö tallissa ilta-/yöheiniä.

Piet Nibbelink ja Ukko tutustumassa toisiinsa.

Kuvia eilisestä ratsastustunnista

Nyt on luvassa kuvapainotteinen postaus! Satulla oli eilen ratsastustunti, joka minulla oli jo aiemmin tällä viikolla. Hieroja teetti Satulla samat jutut kuin minullakin. Ja pakko nyt todeta, että on se Ukko vaan ihana ruunankainen. <3 Tätä ei tule kovin usein sanottua.

Juuri, kun pääsin viime postauksessa kehumaan, ettei pateista ole enää tietoakaan tallilla odotti eilen pattinen hevonen. Vielä aamulla, kun Ukkoa oli viety seitsemältä laitumelle, ihossa ei ollut mitään, mutta, kun hevosia tuotiin ukkosen takia kahden aikaan talliin iho oli ihan täynnä patteja. Se myös tarjosi taas kovasti takapäätään hierottavaksi. Mietimme sitten hierojan kanssa yhdessä, mikä olisi voinut taas laukaista ihon oireilun. Aikamme mietittyä totesimme, että ainoa asia mikä nyt on viikon sisään muuttunut on se, että Ukolla on ollut tavallista enemmän vapaa päiviä (4 viikon sisään!). Lisäksi se on joutunut seisomaan tavallista enemmän karsinassa ukkosen takia. Olemmehan jo aiemmin todenneet, että liikunta toimii lääkkeene, mutta nähtävästi se pätee toisinkin päin; Ukko sairastuu liikunnan puuttesta. Joka tapauksessa ratsastus auttoi; patit laskivat eikä Ukko enää tarjonnut liikunnan jälkeen takaosaansa hierottavaksi.

Ratsastus on ihanaa!

Tiistaina minulla oli pitkästä aikaa valmennus Ukon hierojan toimesta. Jouduimme molemmat kunnolla töihin! Valvovan silmän alla joutuu ihan erilaiseen "piiskaukseen" kuin itsenäisesti ratsastaessa, jolloin saattaa huomaamattaan mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvaa tiistain ratsastuksesta, koska Satu oli reissussa eikä siksi paikalla kuvaamassa. Yksi ravipätkä vasempaan kierrokseen oli niin loistava, että se olisi pitänyt saada videolle. Tunsin selkään asti miten takapää tuli käyttöön ja selkä pyöristyi. Se kesti ehkä viiden askeleen ajan, kunnes otin käyntiin, mutta se oli silti aivan jotain mahtavaa. Tuntui niin helpolta istua kyydissä! Nyt tietää, mitä tavoitella.

Sain tunnilta paljon hyviä palikoita ratsastukseen. Opin mm. yhden hyvän takaosaa aktivoivan harjoituksen. Ensimmäisenä pitää varmistaa, että Ukko varmasti kääntyy ulkopohkeesta (asetus vaikka ulos). Kun tämä asia on kunnossa, hidastus ulko-ohjasta pidättämällä. Kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa pyydän Ukon sisätakajalan astumaan alle, minkä jälkeen suoristus ja sama harjoitus uudelleen.

Pientä muistilistan tynkää itselleni:

• kääntäminen tapahtuu ulkopohkeesta -heitä se sisäohja hiiteen! ;)
• ulko-ohjan tuen säilyttäminen tärkeää
• Jos ohjasta joutuu pidättämään, koko käden tulee olla mukana -ei vain ranne! 
• pohkeet lähellä kylkiä
• pohkeiden käytön tulee olla riittävän nopeaa ja tarkkaa
• Ukon täytyy mennä älyttömän hitaasti, että sen kanssa pystyy jotain kentällä tekemään.
• Ravia ei tule nostaa, jos käynti ei ole vielä hallinnassa. Ravi nostetaan aina pienestä käynnistä ilman kiihdytystä. Ravia pieniä pätkiä kerrallaan isolla ympyrällä (uraa pitkin Ukko alkaa herkästi kiihdytellä, jolloin ravi leviää käsiin). 

Eilen Ukolla oli hieronta, ja voin ilokseni kertoa, että potkusta jäänet hermotusongelmat ovat vihdoin parantuneet!! :D Onhan potkusta jo yli vuosi aikaa. Lihas parani jo aikoja sitten, mutta hermotuksen puolella on ollut vaikeuksia siitä lähtien. Ahkeran hoidon tuleksena voi vihdoin todeta, että potkukohta on viimein parantunut. Myös vihdoin se kaikista alkuperäisin ongelma alkaa löytyä. Ukollahan on ollut lannerangan ongelmia siitä lähtien, kun se tuli meille. Ne ovat aika yleisiä ruunilla ja johtuvat useimmiten ruunaamisen aiheuttamista hormonaalisista ongelmista. Mistään pinnallisesta ongelmasta ei nyt ole kyse. Hormonaaliset ongelmat vaikuttavat kaikkeen ja voivat esimerkiksi aiheuttaa iho-oireilua. Oikeanlainen liikunta voi pitää oireet poissa niin kuin olemme jo välillä itsekin huomanneet. Lisäksi Ukko saa nyt tiosiinia, joka tasapainottaa hormoonitoimintaa. 

Ihon patit ovat myös mystisesti kadonneet eikä mikään ole varsinaisesti muuttunut. Sitä mukaan, kun ruuna meni muutenkin parempaan kuntoon, ihon patit myös häipyivät. Eikö olekin omituista? Onneksi asiat alkavat pikkuhiljaa selvitä, kun jaksaa vain sitkeästi kaivella.

Kuva lainattu. Kuvassa Piet Nibbelink, jonka kurssille olemme menossa 25.-27.7. Satu menee Ukon kanssa ja minä olen vain kuunteluoppilaana.

Hierojan ratsutettavana

Olen jo pitkään kaipaillut ratsastamaan valvovan silmän alle. Viime valmennuksesta on jo yli vuosi aikaa. Ongelmana on ollut niin satulan puuttuminen kuin Ukon sairastelu. Nyt asiat alkavat olla onneksi jo taas hyvällä mallilla, vaikka välillä tulee ylä- ja alamäkiä (kesäkuussa iho oli täynnä patteja ja Ukko oli taas aika juminen). Valmennukseen osallistuminen ei kuitenkaan ole vieläkään ajankohtaista Ukon kuntoutuksen takia. Hierojamme kuitenkin sitten ehdotti, että hän voisi kokeilla ratsastaa Ukolla; katsoa, mitä se osaa ja mitä sille voisi opettaa sekä opettaa myös meitä. Ehdotus kuulosti loistavalta! Kuka olisi parempi opettaja ja ratsuttaja kuin hierojamme, joka jo tuntee Ukon ja sen fyysiset rajoitteet?

Perjantaina hierojamme kävi siis ratsastamassa Ukolla noin puoli tuntia. Ukko oli alusta lähtien todella rento, vaikka se usein jännittää aluksi uusia ratsastajia. Se varmaan johtui siitä, että Ukko tuntee jo hierojamme entuudestaan. Hierojamme ratsasti Ukolla ihan perusjuttuja pääasiassa käynnissä. Ruuna oli kuulemma hieman hidas vastaamaan apuihin, mutta se saattoi johtua myös kovasta helteestä. Oikein kääntymisen kanssa on vielä aika paljon työstämistä, jotta etuosa kääntyisi ensin.

Ravia hierojamme ratsasti pieniä pätkiä kerrallaa ja hiljensi käyntiin ennen kuin ravi ehti levitä käsiin. Nyt sitä vasta tajusi, miten hiljaa Ukon oikeasti pitäisi ravata, että sillä pystyy kentällä tekemään jotain. Sitä on jotenkin niin tottunut siihen Ukon vauhtiin, että olemme pyytäneet menemään sitä liian kovaa, kun se ei tunnu "pääsevän vauhtiin". Entinen ravuri joutuu menemään kentällä sen mittapuulla todella hidasta ravia. Joskus, kun maastossa on joku ratsuhevonen mukana ja ravaamme Ukon mittapuulla ihan rauhallista höntsäravia, toinen heppa joutuu tulemaan lähes laukalla perässä. :D Tässä sen eron näkee.

Totesimme myös yhdessä tuumin, että, jos ravi on jo ehtinyt levitä, sitä ei saa enää korjatuksi ravissa. Silloin on parempi hiljentää käyntiin, koota homma taas kasaan ja nostaa ravi uudelleen. JA tietenkin hiljentää käyntiin ennen kuin se ehtii levitä.

Ensi viikolla on sekä Satun että minun opetustuokiot. Kiva päästä taas valvovan silmän alle. Kävin myös eilen ratsastamassa Ukolla päivä ratsutuksen jälkeen, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään. En tajunnut myrkyttää Ukkoa, koska se oli myrkytetty jo aamulla. Puolet tunnista meni ötököiden häätämiseen. Sitten päätin, ettei käyntityöskentelystä tule mitään, joten otin sitten vielä ravia ja laukkaa. Laukan aikana totesin, että lampaankarvasatula jalustimineen tulee todellakin tarpeeseen. Laukan nostaminen on todella vaikeaa ilman satulaa, kun tasapaino ei meinaa millään pysyä Ukon kaahottaessa varsinkin vasempaan kierrokseen. Ukolla on vaikeuksia pitää oma tasapainonsa ja, jos ratsastajallakin on... Noh, lopputulos on mikä on. Laukka lopulta kuitenkin onneksi nousi. Näin jälkiviisana olisi pitänyt vain kiltisti mennä takaisin talliin laittamaan ötökkämyrkkyä. Tai paremminkin jättää koko ratsastus väliin, kun omakaan mielentila ei ollut paras mahdollinen. Harvoin ärsytykseni näkyy ulospäin (en ala kovakouraiseksi tms.), mutta kyllähän hevonen sen huomaa. Aina ei voi mennä kuten elokuvissa. 

Testissä LG ja lyhytvartinen hakkamore

Asetukset niin, ettei tule ollenkaan vipuvartta.

Odotukset olivat LG-kuolaimettomien suhteen aika korkealle positiivisen palautteen takia, jota olin paljon kuullut. Loppujen lopuksi emme huomanneet juurikaan LG:ssä eroa verrattuna sidepulliin, jota olemme nyt käyttäneet sen jälkeen, kun BB-kuolaimettomamme menivät "käyttökieltoon". Kentällä ratsastaessa Ukko taipui aavistuksen helpommin LG:llä, kun taas sidepullilla se vastasi nopeammin pidätteisiin.

Sekä sidepullissa että LG:ssä on maastossa se ongelma, ettei niissä ole tarpeeksi jarrua vauhdikkaammalle lenkille. Kyllähän sen aina saa rauhallisempaan askellajiin, mutta ei se kiskominen kovin kaunista katsottavaa ole. Lisäksi erityisesti LG:n kohdalla nousi esiin se ongelma, että se hankasi turvan päältä ja poskesta karvaa pois reilumpia pidätteitä tehdessä.

Eteen-alas -venytystä maastolenkin aikana.

Saimme samassa paketissa myös lyhytvartisen hakkamoren kokeiluun. Niissä pidätysvoima oli jo aivan toista luokkaa kuin LG:ssä ja sidepullissa. Lyhytvartinen hakkamore lähtee siis tilaukseen. Ne tulevat maastokäyttöön. Kentällä ratsastukseen pitäisi vain keksiä sopiva kuolaimeton. Sidepull olisi yksi vaihtoehto, mutta ne pyörivät päässä, jos ratsastaa paljon sellaisia liikkeitä, joissa tarvitsee johtavaa ohjasotetta. Ja tokihan turpahihna nousee myös jonkin verran ylöspäin silloin, kun ohjat ovat tuntumalla. Siitä tosin ei ole haittaa, jos karva ei ala kulua. Ajattelimme lisätä sidepulliin toisen leukahihnan vakauttamaan sitä. Katsotaan, miten se vaikuttaa.