Hierojan ratsutettavana

Olen jo pitkään kaipaillut ratsastamaan valvovan silmän alle. Viime valmennuksesta on jo yli vuosi aikaa. Ongelmana on ollut niin satulan puuttuminen kuin Ukon sairastelu. Nyt asiat alkavat olla onneksi jo taas hyvällä mallilla, vaikka välillä tulee ylä- ja alamäkiä (kesäkuussa iho oli täynnä patteja ja Ukko oli taas aika juminen). Valmennukseen osallistuminen ei kuitenkaan ole vieläkään ajankohtaista Ukon kuntoutuksen takia. Hierojamme kuitenkin sitten ehdotti, että hän voisi kokeilla ratsastaa Ukolla; katsoa, mitä se osaa ja mitä sille voisi opettaa sekä opettaa myös meitä. Ehdotus kuulosti loistavalta! Kuka olisi parempi opettaja ja ratsuttaja kuin hierojamme, joka jo tuntee Ukon ja sen fyysiset rajoitteet?

Perjantaina hierojamme kävi siis ratsastamassa Ukolla noin puoli tuntia. Ukko oli alusta lähtien todella rento, vaikka se usein jännittää aluksi uusia ratsastajia. Se varmaan johtui siitä, että Ukko tuntee jo hierojamme entuudestaan. Hierojamme ratsasti Ukolla ihan perusjuttuja pääasiassa käynnissä. Ruuna oli kuulemma hieman hidas vastaamaan apuihin, mutta se saattoi johtua myös kovasta helteestä. Oikein kääntymisen kanssa on vielä aika paljon työstämistä, jotta etuosa kääntyisi ensin.

Ravia hierojamme ratsasti pieniä pätkiä kerrallaa ja hiljensi käyntiin ennen kuin ravi ehti levitä käsiin. Nyt sitä vasta tajusi, miten hiljaa Ukon oikeasti pitäisi ravata, että sillä pystyy kentällä tekemään jotain. Sitä on jotenkin niin tottunut siihen Ukon vauhtiin, että olemme pyytäneet menemään sitä liian kovaa, kun se ei tunnu "pääsevän vauhtiin". Entinen ravuri joutuu menemään kentällä sen mittapuulla todella hidasta ravia. Joskus, kun maastossa on joku ratsuhevonen mukana ja ravaamme Ukon mittapuulla ihan rauhallista höntsäravia, toinen heppa joutuu tulemaan lähes laukalla perässä. :D Tässä sen eron näkee.

Totesimme myös yhdessä tuumin, että, jos ravi on jo ehtinyt levitä, sitä ei saa enää korjatuksi ravissa. Silloin on parempi hiljentää käyntiin, koota homma taas kasaan ja nostaa ravi uudelleen. JA tietenkin hiljentää käyntiin ennen kuin se ehtii levitä.

Ensi viikolla on sekä Satun että minun opetustuokiot. Kiva päästä taas valvovan silmän alle. Kävin myös eilen ratsastamassa Ukolla päivä ratsutuksen jälkeen, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään. En tajunnut myrkyttää Ukkoa, koska se oli myrkytetty jo aamulla. Puolet tunnista meni ötököiden häätämiseen. Sitten päätin, ettei käyntityöskentelystä tule mitään, joten otin sitten vielä ravia ja laukkaa. Laukan aikana totesin, että lampaankarvasatula jalustimineen tulee todellakin tarpeeseen. Laukan nostaminen on todella vaikeaa ilman satulaa, kun tasapaino ei meinaa millään pysyä Ukon kaahottaessa varsinkin vasempaan kierrokseen. Ukolla on vaikeuksia pitää oma tasapainonsa ja, jos ratsastajallakin on... Noh, lopputulos on mikä on. Laukka lopulta kuitenkin onneksi nousi. Näin jälkiviisana olisi pitänyt vain kiltisti mennä takaisin talliin laittamaan ötökkämyrkkyä. Tai paremminkin jättää koko ratsastus väliin, kun omakaan mielentila ei ollut paras mahdollinen. Harvoin ärsytykseni näkyy ulospäin (en ala kovakouraiseksi tms.), mutta kyllähän hevonen sen huomaa. Aina ei voi mennä kuten elokuvissa.