Jalkapallon alkeet osa 3 + haaste

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa."

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Kiitos Niinalle haasteesta! :) Itse en kuitenkaan haasta ketään, koska olen jo käyttänyt kaikki suosikkiblogini, joilla on alle 200 lukijaa jo aiemmissa saman tyyppisissä haasteissa.

Ja sitten pitkästä aikaa videomateriaalia Ukosta ja jalkapallo -tempun edistymisestä. Ukko ei ole vielä täysin ymmärtänyt, että pallo pitäisi vierittää meille, joten joudumme vielä helpottamaan temppua siirtymällä niin, että pallon osuu helpommin meihin. Oli muuten karsean kylmää, kun pakkasta melkein 15 astetta ja kylmä tuuli päälle. Hyrrr...

Edellisen tekstin rippeitä

En ymmärrä, miten tuo äskeisestä tekstistä puuttui se olennaisin, josta lähdin kirjoittamaan. :D Tarkoitus siis oli alunperin kirjoittaa pohdintamielessä. Leppoisaa tuumailua.

Hevospiireissä on nykyisin aika selkeästi kaksi eriä näkökulmaa. On näitä luonnonmukaisuuden peräänkuuluttajia; kengättömyys, kuolaimettomuus jne. Ja sitten on hevosihmisiä ihan sieltä toisesta päästä. Erilaiset näkökulmat ja tavat tehdä asioita eivät ole koskaan pahasta, mutta, jos se menee äärimmäisyyksiin. Nähdään vain se oma hevosenpitotapansa oikeana ja näkökulmansa puolustus saattaa mennä jo hevosen hyvinvoinnin edelle -ehkä huomaamattaan tai sitten ei haluta vain myöntää, ettei minun tapani pitää hevosia toimikaan.

Hyvänä esimerkkinä toimii kengättömyys. Mielestäni on hieno asia, jos joku haluaa pitää hevostaan lunnonmukaisesti ilma kenkiä. MUTTA, jos hevonen ei yksinkertaisesti pysty ilman kenkiä olemaan, on suorastaan hevosen kiusaamista pitää sitä siitä huolimatta ilman kenkiä. Hevosia on kengitetty niin kauan, kun ne ovat ihmisillä käytössä oleet. En ihmettelisi yhtään, jos kavioaines olisi vuosien saatossa mennyt huononmpaan suuntaa varsinkin, kun nämä myös huonon kavioaineksen omistavat hevoset ovat saaneet lisääntyä. Kavioiden kovuus on tuskin ollut mikään jalostuskriteeri, koska hevosilla on ollut kengät jalassa.

Toisessa ääripäässä hevosia inhimillistetään ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kiillotetaan kuin kultalusikkaa. Ulos loimi päällä kelillä kuin kelillä ja suojat jalkaan. Matka tallista maneesiinkin on liian pitkä matka ilman loimea.... Päätin ottaa myös tämän esimerkin toisesta päästä, ettei ihmisillä jäisi huonoa kuvaa meistä ns. kukkahattutädeistä ja viherpiipertäjistä. Suurin osa meistä kuitenkin oikeasti ajattelee hevosen hyvinvointia ja huomio sen yksilöllisyyden. Jos hevonen ei pysty ilman kenkiä olemaan, niin sitten laitetaan kengät. Ukko stressaantui laumasta, joten nyt sillä tulee olemaan vain yksi tarhakaveri, mutta senkin täytyy olla sopiva. Ukolla oli nimittäin aikanaan todella leikkisä tarhakaveri, jota raasu suorastaan pelkäsi. Lauma tai toinen hevoskaveri ei ole hevoselle aina se hyvinvointia edistävä seikka. Ukko on ollut koko elämänsä yksin ja tottunut omaan rauhaan.

Jokaisen täytyy huomioida hevosen yksilöllisyys. Tuon sanan toistelusta en saa tarpeekseni. ;) Vai tarviiko edes? Se tunnutaan unohtavan liian usein. Myös se, että hevonen on hevonen eikä mikään ihminen.

Sopiva tarhakaveri ei stressaa hevosta. Ukko ja taustalla ex-tarhakaveri Hessu; parhaa kaverukset! :)

Toiveita!

Yksi vähän vanhempi talvikuva saa kelvata tähän hätään. :)

Viime postauksesta on kulunut taas jokunen päivä. En ole siis tällä hetkellä kovin aktiivinen bloggaaja. Pahoittelut, yritän kirjoitella useammin. Ei vain ole ollut kauheasti, mistä kirjoittaa. Ukon kuulumisista on ikävä kirjoittaa ilman kuvausmateriaalia. Ja sitä ei ole sen takia, koska ensinnäkin ulkona on jatkuvasti niin pimeää. Lisäksi olemme käyneet Sadun kanssa viime aikoina aika paljon yksinään tallilla kokeiden takia, joten ei ole ollut kuvaajaa. Jos olemme olleet samaan aikaan tallilla, kamera on joko unohtunut kotiin tai olemme menneet maastoon.

Huomasin yllättäen tällä viikolla, että kuukausi vaihtuu joulukuuksi lauantaina. Joulu on niin ihanaa aikaa! Ostimme viime vuonna joulun aikaan tonttulakit ratsastuskypäriin ja Ukolle-korviin laitettavat poron sarvet. Tulette näkemään asukokonaisuudesta vielä kuvia. ;)

Olisi todella mukavaa tarjota teille lukijoille joulukuun aikana jotain extra-mukavaa. Yritän kehitellä itsekin jotain, mutta toiveita otan todella mieluusti vastaan. Niitä tuskin tulee paljon, joten kaikki ovat varmasti toteutettavissa. :)

Hieronta

Ukolla oli eilen rentoa, kun sen päivän ainoa "homma" oli seisoa hoito/kengityspaikalla hierottavana. Se saa vielä tänäänkin nauttia hieronnan jälkeisistä eduista vapaapäivän muodossa. Toki Ukkoa saisi liikuttaa kevyesti, mutta Sadulla ja minulla on juuri sopivasti kokeita huomenna ja ylihuomenna, joten päivä sopii mainiosti pänttäämiseen(, joka onkin todella hauskaa...).

Hieronnasta kuitenkin muutama sananen. Heti ensimmäisenä vakiohierojamme, joka on hieronut Ukkoa ehkä viime tammikuusta lähtien ilmoitti Ukon olevan aivan kuin toinen hevonen. Kylläkin hyvällä tavalla. Hän sanoi Ukon olleen aiemmin hierottaessa kovin passiivinen, eikä siitä ottanut selvää, mistä se oli kipeä. Nyt herra oli kuitenkin paljon aktiivisempi ja pontevampi. Se kertoi selkeästi, mikä tuntui hyvältä ja, missä oli jumia.

Niskan tukkoisuus on oikeastaan lähes kokonaan poissa porkkavenyttelyiden ansiosta. Rasituskohdat ovat muuttuneet, eli aiemmin Ukon selkä oli tosi jumissa koko pituudeltaan. Lannerangalla on edelleen arkuuttaa, mutta nyt peppulihakset ovat puolestaan enemmän jumissa kuin aiemmin. Tähän voi olla monta syytä esim. mäkisemmät maastot tai ratsastuspohjan muuttuminen. En tiedä päteekö kumpikaan Ukkoon.

Ukko ei ole hierojan mielestä huonompi kuin aiemmin, vaikka trigger pisteitäkin löytyi. Hän kehui herran notkeuden maasta taivaisiin. Hän veisi mielellään Ukon hierojaopiskelijoille, jotta he pääsisivät oikeaan käsitykseen siitä, kuinka hyvin hevonen voikaan venyä. Ukon venyvyys alkaa olla nykysin siinä pisteessä, ettei se oikein pysty pidemmälle enää venymään. Harmi, ettemme ole videoineet venytyksiä, sillä silloin kehityksen pystyisi näkemään kaikkein selkeimmin.

Mielestäni venyttelyn tärkeytty korostetaan liian vähän, jos sitä ylipäätään edes korostetaan. Venyttely parantaa notkeutta ja liikkuvuutta, joka on tärkeä osa urheilijan, joka myös hevonen on, elämää. Miksi ihmiset eivät venyttele hevosiaan? Johtuuko se ajanpuutteesta, viitsimättömyydestä vai kenties siitä, ettei venyttelyjä vain nähdä tarpeellisina?

Uusi ulkoasu!

Taas tuli tälläinen aika pelkistetty ulkoasu, mutta itse vain pidän selkeistä linjoista. :) En osaa sanoa, onko se parempi kuin edellinen vai yhtä hyvä vai kenties huonompi. Pidemmittä puheitta kysyn nyt teiltä lukijoilta:

Mitäs pidätte?

Vuodatus...

Välillä ihmiset tuntuvat olevan kovin fanaattisia aatteensa suhteen eläinten kohdalla (toki muuallakin!). Vain tämä hänen koulutusmetodinsa tai tapansa käsitellä eläimiä on ainoa oikea ja, jos se ei toimikaan sitä ei voi myöntää. Havaittavissa on selvää ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta muita "aatteita" kohtaan. Itse suhtaudun mielestäni aika avoimin mielin erilaisiin näkemyksiin.

Toinen huomion arvoinen asia, joka olen oppinut tämän vuoden aikana on se, miten hankala paikka maailma onkaan elää. Ihmisiä on niin monenlaisia ja joidenkin kanssa on vaikea tulla toimeen, vaikka itse haluaisikin kuinka kovasti. Haluan selvittää asiat, pyytää ja antaa anteeksi, jolloin kaikki on taas hyvin, mutta eipä se olekaan niin yksinkertaista, koska kaikki ihmiset eivät ole kuten minä. Jotkut ovat riidanhaluisia, katkeria, jotkut eivät anna anteeksi, jotkut eivät ylpeytensä takia myönnä virheitään.

Sytellään, ymmärretään väärin, ymmärretään väärin tahalleen, ymmärretään vääärin väärin ymmärrysten selvittäminenkin. Ja olen saanut huomata, että aikuisetkin osaavat käyttäytyä todella törkeästi ja lapsellisesti. Lainaten:"Tervetuloa aikuisten maailmaan!" Jos jokaisessa olisi edes ripaus lapsenmielisyyttä, maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Olipas taas vuodatus, mutta olen vain niin kertakaikkisen pettynyt joidenkin ihmisten käytökseen. Tämä postaus tulee itse asiassa vähän myöhässä, sillä näihin ajatuksiin johtaneet tapahtumat tapahtuivat jo toista kuukautta sitten. Sen verran vielä iloisempia uutisia, että kävin tänään elokuvateatterissa katsomassa Aamunkoi osa 2 -elokuvan. :)

Siru onneksi pelastaa päivän :)

Päätöksiä kengättömyyden suhteen

Olen jo pitkään pohtinut kengättömyyttä ja tullut sen suhteen jonkinlaiseen päätökseen. Tarkoitus olisi ainakin tämä talvi mennä kengillä ja laidunkaudella ottaa kengät pois. En tiedä, onko se lopullinen ratkaisu vai, onko Ukko kengättä vain kesäajan. Joka tapauksessa suositellaan, että kavioita kannattaisi pitää joka vuosi 6-8 viikon mittainen jakso kengättä ja laidunkausi sopii tähän hyvin.

Päätöksen taustalla on monia syitä. Bootsit jo yksinään ovat niin arvokkaat, etten halua hosua tämän kengättömyyden kanssa. Haluan etsiä lisää ja lisää tietoa monelta eri suunnalta. Mahdollisesti kysyä suoraan asiaan perehtyneeltä kengittäjältä, mutta mistähän sellaisen löytää?

On myös muistettava, ettei kengättömyys tai bootsit sovi kaikille hevosille. Tutun hevonen oli kahdeksan vuotiaaksi kengättä kunnes valmentaja käski kengittämään. Kavioit kuluivat liikaa, jolloin hevosen liike muuttui epäpuhtaaksi. Toisella hevosella taas olivat bootsit käytössä, mutta ne hankasivat vuohiskuoppia. En tiedä, minkä merkkiset bootsit olivat kyseessä, mutta varmasti niistäkin löytyy eroja.

Olen myös miettinyt Suomessa valitsevia oloja kengättömyyden kannalta. Syksyllä märkä maa pehmentää kavion ja, kun tuleekin jäätä ja koppuraa, tarhassa seisookin jalaton hevonen... Entäs talven liukkaus? Reitti tallilta tarhalle pitäisi varmasti hiekoittaa.

Ukon kavio voisi tottua kengättömyyteen ja mahdollisesti kestääkin jatkossa. Sitä ei voi tietää, kuin kokeilemalla. Niin hevosella kuin ihmisellä kengän vaikutukset jalkaan tai kavioon ovat aikalailla samanlaisia. Siinä, missä hevosella kenkä estää kaviomekanismi toiminnan,  ihmisellä se estää jalan mekanismin toiminnan. Ennen se, että hevosella on kengät oli minulle itsestäänselvyys. Ei enää, mutta en pidä siltikään rautakenkää mitenkään "isona pahana sutena". Sekä ihmisen että hevosen kohdalla kenkä ei haittaa elämää tai aiheuta kärsimystä ellei ole käytössä väärä kenkä tai hevosen kohdalla huono kengitys.

Hyvää illan jatkoa! :) Lähden nyt syömään ja lukemaan sitten biologian kokeeseen.

Touhukas viikonloppu

Huh, huh! Onpas ollut hulinaa ja tekemistä.  Viikonloppuun on mahtunut hautajaiset, reissalua, hevostelua ja olen löytänyt itselleni elämäni ensimmäisen esikuvan.

Perjantaiaamuna starttasimme perheen kanssa kohti Kuusamoa isotätini hautajaisiin. En ehtinyt tavata häntä koskaan, mutta silti hänestä tuli esikuvani muiden kertomuksien perusteella. Isotätin oli sodan aikana Lotta Svärd -järjestössä. Rankasta elämästä, suuresta lapsikatraasta ja valtavasta työmäärästä huolimatta hän oli aina hyvin onnellinen ja nauravainen. Isotätini tunnettiin äärimmäisen hyväsydämisenä ihmisenä, jollaista toista ei ole kukaan vielä tavannut. Hänenlaisekseen olisi siis pyrkimys. :)

Hautajaisten jälkeen ajoimme Rukalle, jossa sitten yövyimme. Lauantai-iltana olimme taas kotona. Satu on myös ollut viikonlopun mummolassa, joten perjantaina Ukkoa kävi liikuttamassa eräs kaveri. Hän ei päässyt lauantaina, joten Ukko sai vapaapäivän.

Kuusamosta. Siellä on jo ihan talvi toisin kuin täällä. :(

Tänään tallilla tuli vietettyä peräti neljä tuntia ja vähän ylikin. Olemme nimittäin kasanneet sunnuntaille "muutamia" tehtäviä, joista en kaikkia ehtinyt edes yksinäni tekemään. Aikaa kylläkin söi Ukon tarhan siivoaminen kahden päivän jätöksistä ja porkkana-autosta tilaamani kahdenkymmenen kilon säkin raahaaminen napuritallilta Ukon tallille. Tarhan siivoamista vaikeutti märkä maa, sillä kottikärryt juuttuivat useampaankin otteeseen matkalla tarhasta lantalaan. Oli siinäkin homma! :D Mutta tässä tulevat joka sunnuntain työt:

• Ukon ruoka- ja juomakupin sekä karsinan takaseinän pesu.
• Ukon käyttäminen pesupaikalla, jolloin pestään kaulan patti (siihen laitetaan joka päivä mäntysuopaa) sekä "pikkuveitikka". ;) Suosittelen, sillä kuoppaan kertyy mutaa/hiekkaa, joka muuttuu ajan myötä kovaksi ja näin ollen todella kivuliaaiksi ruunalle/orille.
• Satulahuovan vaihto

Pitäisi vielä yrittää saada rutiiniksi hoitovälineiden huolto. Olemme miettineet, että niiden peseminen voisi olla joka toisen lauantain (tai sunnuntain) sessio. Ukon tarhaa siivoamme joka päivä. Tästä voitte varmaankin päätelle, että puhtaus on meille todella tärkeä asia ja onhan se iso osa hevosen hyvinvointia. Sekä hevosen että sen elinympäristön tulisi olla mielestäni siistejä.

Tänään hyppäsin ensimmäistä kertaa Ukolla pitkään aikaan. Kylläkin vain yksittäistä miniristikkoa, mutta kuitenkin. On hyvä aloittaa varovasti, ettei herra kipeydy. Ratsastuksen jälkeen Ukko pääsi vielä tarhaan syömään päiväheiniään. Ainiin! Tallille on muuttanut uusi ruuna, joten saas nähdä olisiko siitä Ukolle tarhakaveri. :)

 + Vastailkaapa kyselyyn, kiitos!

Ukon ruokinnasta muutama sana

Nyt on ollut muutaman päivän taas hiljaiseloa, mutta hengissä silti edelleen ollaan! Ukko selkeästi kipeytti itsensä "pikkuintoilunsa" aikana ja se on siksi ollut muutaman päivän aika kevyellä liikkunnalla. Satu pelasi Ukon kanssa jalkappaloa ja herra oli kuulemma ollut aivan innoissaan. Harmi, etten ollut mukaana kuvaamassa. Ennen harjoituksia herra oli riepotellut karsinassaan mäntysuopapulloa ja tökkinyt harjaämpäriä huomattuaan porkkapussin. Maneesissakin se alkoi tökkimään palloa ennen, kuin Satu ehti edes sitä pyytää. Nykyisin Ukko yrittää tökkiä myös jakkaraa selkään nousun yhteydessä! :D

Eilen Ukko ravasi jo ihan normaalisti ja vauhtia löytyi liikaakin. Päätin ottaa heti alkuravin yhteydessä temmon muutoksia ravissa, mutta eihän Ukolta löytynyt ensimmäisen temmon lisäyksen jälkeen enää muita vaihteita. Siinä sitten meni melkein koko lopputunti tapellessa kumman tahtiin oikein mennään. Lopulta onneksi löytyi rauhallinen ravi ja sain hetken hengähtää. Ukkohan ei ollut ollenkaan vielä hengästynyt. Sitä ei nimittäin saa juoksemalla väsytettyä.

Onnistumisen tunteen saadakseni sekä Ukolle että minulle otin vielä ihan lopuksi käynnissä temmon muutoksia, jotka sujuivat tosi hienosti. Varmaan paremmin kuin koskaan aiemmin. Löytyi selkeästi kolme eri vaihdetta; hidas, nopea/pitkä ja normaali käynti. Aiemmin Ukko on lähtenyt vain sipsuttamaan, kun sitä on kannustanut eteenpäin, mutta nyt se pidensi askelta. Hidastus sujui kuten ennenkin, mutta nyt pyynnön jälkeen se ei jatkanut sitä hidasta käyntiä vaan jatkoi kävelyä normaaliin tahtiin. :)

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että heinä on hevosen pääravinto. Nykyisin hevosille tunnnutaan syöttävän aivan liikaa väkirehuja suhteessa heinään. Ei harrastahevoset, jotka ovat lähes lepohevosia tarvitse heinän lisäksi kovin paljoa mitään ylimääräistä. Ukollekin syötettiin aiemmin aika pajon kauraa ja jotain muuta lisärehua, jotta se pysyisi lihoissaan. Tänä päivänä Ukko syö kaksi kourallista kauraa aamuin illoin, viisi porkkanaa, paljon heinää ja se pysyy mainiosti kunnossa tai ainakin yhtä hyvässä kunnossa, kun lisärehujenkin kanssa. Ukko on ja on aina ollut hoikkapoika. Jällleen on kuitenkin painotettava, että jokainen hevonen on yksilö ja ruokinta on suunniteltava sen mukaan. :)

Ukon varusteet

Onnistunut koulutunti

Huomasimme eilen, että Ukon kumpienkin etukavioiden kengät olivat liikkuneet toissapäiväisen ilottelun aikana. Kengät ovat pyörähtäneet niin, että ne ovat osittain säteen päällä. Kengittäjä, eli tallipitäjä aikoi tänään korjata asiaan.

Ratsastin eilen maneesissa lähinnä käyntiä työstäen. Raviakin kokeilin, mutta Ukko ei ollut kovin innokas ja ravi itsessään oli ihan kummallisen tuntuista. En ajatellut kiusata poikaa enempää, koska kengät saattoivat ihan hyvin painaa ikävästi säteeseen. Tietenkin toinen vaihtoehto on, että raasu on kipeyttänyt itsensä toissapäivänä. Sehän veti reipasta laukkaa liukkaalla asvaltilla lähes kilometrin verran. No sen näkee sitten. Voisin jo alustavasti lupailla, että voisin aloittaa tänään videomateriaalin hankkimisen Ukon varustepostausta varten.

Eilisestä vielä sen verran, että Ukko oli käynnissä mukavan energinen. Treenattiin ihan ajan kanssa pysähtymistä, koska olemme vahingossa opettaneet Ukolle, että paikallaan seisotaan aina vain sen 3-4 sekuntia. On parempi opettaa Ukko epäsäännöllisiin pysähdysaikoihin, jolloin se oppii, että kunhan se pysyy paikallaan, se pääse aina joskus liikkeelle. Tästä on hyötyä esimerkiksi tien ylityksessä. Olemme nimittäin tähän asti aina taluttaneet Ukon tien yli, koska ratsastajan kanssa se ei millään pysy paikallaan.

Pysähdysten lisäksi tein myös käynnissä voltteja. Välillä Ukko taipui ihan hyvin. Tunnin kohokohta oli kuitenkin pohkeenväistö. Emme olleet treenanneet sitä pitkään aikaan, joten oli jo korkea aika. Muutenkin takajalkojen väistöaskel rentouttaa kipeää lannerankaa, joka on yleinen vaiva ruunilla. Pohkeenväistö sujui hienosti varsinkin vasemmalle väistättäessä. Tuli jo useampi hyvä askel peräkkäin, joista heti paljon kehuja. Aluksi Ukko meinasi mennä peppu tai lapa edellä, mutta asia korjaantui, kun ratsastaja korjasi ratsastustaan. Oikealle väistättäessä tuli yleensä vain 1-2 hyvää askelta ja Ukko oli muutenkin vaikeampi pitää suorana. Joka tapauksessa Ukko oli tosi hyvä eilen! :)

Vielä lopuksi illan ainoa kuva, joka myös on huonolaatuinen. Ukolla on nykyään käytössä pintelit etusissaan eläinlääkärin suosituksesta. Ukolla on kokkapolvet, jotka tarvitsevat tukea.

Painajaisuni

Monen on varmasti vaikea uskoa seuraava sepostustani varsinkin, kun kyseessä on Ukko. En meinaa itsekkään uskoa todeksi eilisen tapahtumia. Ne ovat aivan kuin jotain painajaisunta.

Satu kävi eilen tallilla yksinään, kun minä luin kokeisiin. Hän päätti mennä maastoon riimun kanssa ja antaa Ukon kulkea metsässä oman mielensä mukaan syöden mustikan ja puolukan varpuja. Alku sujui hyvin ja Ukko oli oikein innostunut, kun se sai köpötellä puiden seassa. Se jopa hyppelehti puiden yli iloisesti. Ukko nosti ravin ikääinkuin kokeilleen rajojaan kysyen: "Saanko tosiaan liikkua, miten itse haluan?" Satu antoi Ukon ravata ja siitähän se soppa vasta kehkeytyi. Ukolla nasahti päässä ja rikkoi laukalle eikä enää kuunnellut pidätteitä.

Ukko juoksi kohti junarataa, jota ennen sen meinasi kaatua ojaan. Se kuitenkin pysyi pystyssä ja otti junaradan sijaan suunnan kohti kotia. Kaksi autoa tuli vastaan, mutta Ukko ei niistä välittänyt. Se kuunteli kyllä kääntäviä, muttei hidastavia apuja, kun Satu ohjasi Ukkoa tien laitaan pois autojen edestä. Niin kaksikko sitten painoi valtatien yli tallitielle ja tallin ohi vähän matkaa kunnes Ukko hiljensi käyntiin. 

Pellolla hidastaminen olisi onnistunut varmasti hyvin, sillä Ukon olisi voinut ohjata pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle. Tiellä kääntäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ilman, että ratsukko olisi esim. kaatunut.

Ukko ei missään nimessä säikähtänyt mitään, eli ihan puhdasta käsistä karkaamista tuo oli. Herralla taisi totisesti olla ylimääräistä virtaa ja sillä nousi ehkä lievästi sanottuna päähän se, että se saisi mennä, minne haluaa ja omalla vauhdillaan.

Ukko oli "pikkulaukkaspurttailunsa" jälkeen vain hieman hiessä ja herra näytti suorastaan tyytyväiseltä, kun sai kunnolla juosta. Kaksi hokkia oli kulunut ihan taltoiksi.

Hevosten kanssa voi sattua aina jotain eikä mihinkään hevoseen voi luottaa täysin sata prosenttisesti. Onneksi kuitenkin tässä tapauksessa selvittiin vain säikähdyksellä, mutta vastedes täytyy olla entistäkin varovaisempi ja tarkempi.

Mukavaa yhdessäoloa hevostenne parissa, ja muistakaa turvallisuus! :)