Edellisen tekstin rippeitä

En ymmärrä, miten tuo äskeisestä tekstistä puuttui se olennaisin, josta lähdin kirjoittamaan. :D Tarkoitus siis oli alunperin kirjoittaa pohdintamielessä. Leppoisaa tuumailua.

Hevospiireissä on nykyisin aika selkeästi kaksi eriä näkökulmaa. On näitä luonnonmukaisuuden peräänkuuluttajia; kengättömyys, kuolaimettomuus jne. Ja sitten on hevosihmisiä ihan sieltä toisesta päästä. Erilaiset näkökulmat ja tavat tehdä asioita eivät ole koskaan pahasta, mutta, jos se menee äärimmäisyyksiin. Nähdään vain se oma hevosenpitotapansa oikeana ja näkökulmansa puolustus saattaa mennä jo hevosen hyvinvoinnin edelle -ehkä huomaamattaan tai sitten ei haluta vain myöntää, ettei minun tapani pitää hevosia toimikaan.

Hyvänä esimerkkinä toimii kengättömyys. Mielestäni on hieno asia, jos joku haluaa pitää hevostaan lunnonmukaisesti ilma kenkiä. MUTTA, jos hevonen ei yksinkertaisesti pysty ilman kenkiä olemaan, on suorastaan hevosen kiusaamista pitää sitä siitä huolimatta ilman kenkiä. Hevosia on kengitetty niin kauan, kun ne ovat ihmisillä käytössä oleet. En ihmettelisi yhtään, jos kavioaines olisi vuosien saatossa mennyt huononmpaan suuntaa varsinkin, kun nämä myös huonon kavioaineksen omistavat hevoset ovat saaneet lisääntyä. Kavioiden kovuus on tuskin ollut mikään jalostuskriteeri, koska hevosilla on ollut kengät jalassa.

Toisessa ääripäässä hevosia inhimillistetään ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kiillotetaan kuin kultalusikkaa. Ulos loimi päällä kelillä kuin kelillä ja suojat jalkaan. Matka tallista maneesiinkin on liian pitkä matka ilman loimea.... Päätin ottaa myös tämän esimerkin toisesta päästä, ettei ihmisillä jäisi huonoa kuvaa meistä ns. kukkahattutädeistä ja viherpiipertäjistä. Suurin osa meistä kuitenkin oikeasti ajattelee hevosen hyvinvointia ja huomio sen yksilöllisyyden. Jos hevonen ei pysty ilman kenkiä olemaan, niin sitten laitetaan kengät. Ukko stressaantui laumasta, joten nyt sillä tulee olemaan vain yksi tarhakaveri, mutta senkin täytyy olla sopiva. Ukolla oli nimittäin aikanaan todella leikkisä tarhakaveri, jota raasu suorastaan pelkäsi. Lauma tai toinen hevoskaveri ei ole hevoselle aina se hyvinvointia edistävä seikka. Ukko on ollut koko elämänsä yksin ja tottunut omaan rauhaan.

Jokaisen täytyy huomioida hevosen yksilöllisyys. Tuon sanan toistelusta en saa tarpeekseni. ;) Vai tarviiko edes? Se tunnutaan unohtavan liian usein. Myös se, että hevonen on hevonen eikä mikään ihminen.

Sopiva tarhakaveri ei stressaa hevosta. Ukko ja taustalla ex-tarhakaveri Hessu; parhaa kaverukset! :)