Kuolaimettomuuden alkutaival

Ajattelin, että nyt olisi aika kertoa kokemuksiani ja havaintojani kuolaimmettomuuteen liittyen. Meillähän on ollut nyt BB-suitset käytössä viime vuoden lokakuusta lähtien. Kirjoittelin tammikuussa kuolaimettomuutemme taustoista.

Jo ensimmäisellä kuolaimettomien kokeilukerralla Ukko lopetti suun aukomisen, pidätteiden väistelemisen ja pään viskomisen. Ukko myös rentoutui pikkuhiljaa, kun se ei enää jännittänyt kuolainten aiheuttamaa kipua. Tähän väliin sanottaankoon, että itse kuolain ei aiheuta kipua vaan se, miten sitä käyttää. Vaikka en tahallisesti yrittänytkään aiheuttaa Ukolle epämukavuutta suussa, käteni ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi pehmeä ja tasainen, vaikka kuinka yritin. Tähän toki vaikuttii myös Ukon isot liikkeet, jotka muutenkin pompottavat aika paljon ja tekevät kehonhallinnasta näin vaikempaa.

Maastossa ratsastaminen oli myös miellyttävämpää, kun Ukko kuunteli pidätteitä paremmin. Olemme pitäneet Ukolla kuolaimia suussa yhden ainoan kerran maastossa lokakuun jälkeen. Aiemmalla maastokerralla Ukko oli karannut käsistä, kun Satu ratsasti vain riimulla (voit lukea tarkemmin tapahtuneesta täältä.), joten varmuuden vuoksi otimme kuolaimet suuhun.

Kuolaimettomilla maastossa.

Tapahtuneen jälkeen olemme miettineet opettavamme Ukolle jonkun merkin, jonka saadessaan Ukon olisi pakko pysähtyä ja rauhoittua. Merkki pitäisi opettaa ensin rauhallisessa tilanteessa, jolloin Ukko yhdistäisi rauhallisen mielentilan merkkiin, jolloin merkkiä voisi käyttää Ukon rauhoittamiseen. Esimerkiksi laukan jälkeen Ukko kuumuu todella paljon, ja se on vaikea saada sen jälkeen enää rentoutumaan. Toisaalta en edes enää muista, milloin viimeksi Ukko olisi ollut hermostunut ja olisi ollut tuon kaltaisen merkin tarpeessa.

Rauhaton Ukko laukan jälkeen.

Jos pidättäminen tuntui sujuvan parammin, alkuaikoina Ukolla oli vaikeuksia kääntymisen kanssa. Se pikkuhiljaa kuitenkin oppi kääntymään myös kuolaimettomilla. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna, kääntymisongelmat saattoivat ihan hyvin johtua jo silloin satulasta.

Kuten muistattekin, meille tuli vain entisestään lisää kääntämisvaikeuksia keväällä. Vaikeuksien takia aloin vetämään hullunlailla sisäohjasta, vaikka kääntämisen pitäisi lähteä ulkoa. Minulla on edelleen vaikeaa ns. vapauttaa sisäohja (näyttää vapaa tie) ja käyttää ulkoapuja (sulkea tie ulospäin). Itse asiassa sekä Ukolla että minulla on taas mennyt aikaa opetellessa oikein kääntyminen.

Jos totta puhutaan, aloin keväällä jo miettiä, että kääntämisvaikeudet johtuvat kuolaimettomuudesta. Mietin, että ehkä me olimmekin hätäilleet kuolaimettomien kanssa emmekä opettaneet apuja niillä kuunnolla. Mietin jo muutaman kerran, että pitäisikö nyt vain laittaa kuolaimet suuhun ja katsoa sujuuko paremmin. Kuolaimet eivät kuitenkaan koskaan ehtineet suuhun asti, kun vaikeuksien syy löytyi satulasta.

Ongelmalliselta tuntui myös vielä jokin aika sitten tarkojen apujen/hienosäädön tekeminen kuolaimettomilla. Lopulta kaikki olikin vain kiinni itsestäni.

Ukko on viime aikoina herkistynyt todella paljon istunnalle. Joskus olisi kyllä mahtava kokea se hetki, kun Ukolla voisi halutessaan ratsastaa ilman mitään päävehkeitä. Siihen kuitenkin saattaa mennä vielä paljon aikaa, sillä Ukko ei ole istunnalle vielä niin herkkä, että pärjäisi ilman ohjasapuja. 

Kuolaimeton ratsu <3

Meillä BB-suitset ovat toimineet oikein hyvin. Markkinoillahan on myynnissä liuta muitakin kuolaimettomia. En näe syytä vaihtaa, kun nämäkin toimivat oikein hyvin. Tulee sellainen jännä, hyvä fiilis aina, kun pukee suitsia Ukon päälle ja huomaa, ettei tarvitse laittaa kuolainta suuhun. Ukko näyttää jotenkin niin tyytyväiseltä ja oma mieli on vapautunut, kun Ukon ei tarvitse enää laittaa ylimääräistä suuhunsa.

Olen miettinyt, että, kenellä on oikesti tarpeeksi hyvä vartalonhallinta ja sitä kautta pehmeä käsi, että voi mennä kuolaimilla. Kuolaimettomuutemme aikana olen alkanut kiinnittä huomattavasti enemmän huomiota hevosen suuhun niin livenä kuin kuvia ja videoita katsellessani. Luvattoman paljon näkee suun aukomista, kuolaimeen puremista tai niin tiukkaja turpahihnoja, ettei hevonen kykene edes avaamaan suutaan.

Voiko hevonen liikkua rennon joustavasti, jos se jännittää suutaan ja leukojaan?