tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kuolaimettomuuden alkutaival

Ajattelin, että nyt olisi aika kertoa kokemuksiani ja havaintojani kuolaimmettomuuteen liittyen. Meillähän on ollut nyt BB-suitset käytössä viime vuoden lokakuusta lähtien. Kirjoittelin tammikuussa kuolaimettomuutemme taustoista.

Jo ensimmäisellä kuolaimettomien kokeilukerralla Ukko lopetti suun aukomisen, pidätteiden väistelemisen ja pään viskomisen. Ukko myös rentoutui pikkuhiljaa, kun se ei enää jännittänyt kuolainten aiheuttamaa kipua. Tähän väliin sanottaankoon, että itse kuolain ei aiheuta kipua vaan se, miten sitä käyttää. Vaikka en tahallisesti yrittänytkään aiheuttaa Ukolle epämukavuutta suussa, käteni ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi pehmeä ja tasainen, vaikka kuinka yritin. Tähän toki vaikuttii myös Ukon isot liikkeet, jotka muutenkin pompottavat aika paljon ja tekevät kehonhallinnasta näin vaikempaa.

Maastossa ratsastaminen oli myös miellyttävämpää, kun Ukko kuunteli pidätteitä paremmin. Olemme pitäneet Ukolla kuolaimia suussa yhden ainoan kerran maastossa lokakuun jälkeen. Aiemmalla maastokerralla Ukko oli karannut käsistä, kun Satu ratsasti vain riimulla (voit lukea tarkemmin tapahtuneesta täältä.), joten varmuuden vuoksi otimme kuolaimet suuhun.

Kuolaimettomilla maastossa.
Tapahtuneen jälkeen olemme miettineet opettavamme Ukolle jonkun merkin, jonka saadessaan Ukon olisi pakko pysähtyä ja rauhoittua. Merkki pitäisi opettaa ensin rauhallisessa tilanteessa, jolloin Ukko yhdistäisi rauhallisen mielentilan merkkiin, jolloin merkkiä voisi käyttää Ukon rauhoittamiseen. Esimerkiksi laukan jälkeen Ukko kuumuu todella paljon, ja se on vaikea saada sen jälkeen enää rentoutumaan. Toisaalta en edes enää muista, milloin viimeksi Ukko olisi ollut hermostunut ja olisi ollut tuon kaltaisen merkin tarpeessa.

Rauhaton Ukko laukan jälkeen.

Jos pidättäminen tuntui sujuvan parammin, alkuaikoina Ukolla oli vaikeuksia kääntymisen kanssa. Se pikkuhiljaa kuitenkin oppi kääntymään myös kuolaimettomilla. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna, kääntymisongelmat saattoivat ihan hyvin johtua jo silloin satulasta.

Kuten muistattekin, meille tuli vain entisestään lisää kääntämisvaikeuksia keväällä. Vaikeuksien takia aloin vetämään hullunlailla sisäohjasta, vaikka kääntämisen pitäisi lähteä ulkoa. Minulla on edelleen vaikeaa ns. vapauttaa sisäohja (näyttää vapaa tie) ja käyttää ulkoapuja (sulkea tie ulospäin). Itse asiassa sekä Ukolla että minulla on taas mennyt aikaa opetellessa oikein kääntyminen.

Jos totta puhutaan, aloin keväällä jo miettiä, että kääntämisvaikeudet johtuvat kuolaimettomuudesta. Mietin, että ehkä me olimmekin hätäilleet kuolaimettomien kanssa emmekä opettaneet apuja niillä kuunnolla. Mietin jo muutaman kerran, että pitäisikö nyt vain laittaa kuolaimet suuhun ja katsoa sujuuko paremmin. Kuolaimet eivät kuitenkaan koskaan ehtineet suuhun asti, kun vaikeuksien syy löytyi satulasta.

Ongelmalliselta tuntui myös vielä jokin aika sitten tarkojen apujen/hienosäädön tekeminen kuolaimettomilla. Lopulta kaikki olikin vain kiinni itsestäni.

Ukko on viime aikoina herkistynyt todella paljon istunnalle. Joskus olisi kyllä mahtava kokea se hetki, kun Ukolla voisi halutessaan ratsastaa ilman mitään päävehkeitä. Siihen kuitenkin saattaa mennä vielä paljon aikaa, sillä Ukko ei ole istunnalle vielä niin herkkä, että pärjäisi ilman ohjasapuja. 

Kuolaimeton ratsu <3
Meillä BB-suitset ovat toimineet oikein hyvin. Markkinoillahan on myynnissä liuta muitakin kuolaimettomia. En näe syytä vaihtaa, kun nämäkin toimivat oikein hyvin. Tulee sellainen jännä, hyvä fiilis aina, kun pukee suitsia Ukon päälle ja huomaa, ettei tarvitse laittaa kuolainta suuhun. Ukko näyttää jotenkin niin tyytyväiseltä ja oma mieli on vapautunut, kun Ukon ei tarvitse enää laittaa ylimääräistä suuhunsa.

Olen miettinyt, että, kenellä on oikesti tarpeeksi hyvä vartalonhallinta ja sitä kautta pehmeä käsi, että voi mennä kuolaimilla. Kuolaimettomuutemme aikana olen alkanut kiinnittä huomattavasti enemmän huomiota hevosen suuhun niin livenä kuin kuvia ja videoita katsellessani. Luvattoman paljon näkee suun aukomista, kuolaimeen puremista tai niin tiukkaja turpahihnoja, ettei hevonen kykene edes avaamaan suutaan.

Voiko hevonen liikkua rennon joustavasti, jos se jännittää suutaan ja leukojaan?

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus. Sulla on kyllä niin hyvä ja kypsä ote kirjoittamiseen ja näihin asioihin, osaat tosissaan miettiä mikä olis Ukolle paras.

    Apuaa, mitä sitä sanoisi, että kaikki mahtuisi max pariin kommenttiin ;). Öh. No aloitetaan tuosta mikä jäi mieleen ihan viimeisenä, sillä mainitsit sen viimeisenä. Sanoit että olet "lkanut kiinnittä huomattavasti enemmän huomiota hevosen suuhun niin livenä kuin kuvia ja videoita katsellessani. Luvattoman paljon näkee suun aukomista, kuolaimeen puremista tai niin tiukkaja turpahihnoja, ettei hevonen kykene edes avaamaan suutaan."

    Minä huomasin ihan saman! Kun jätin kuolaimet pois ja olen siten tottunut näkemään oman hevoseni ilman kuolaimia, tuntuu todella kummalliselta katsoa muita hevosia joilla on kuolaimet. Tulee semmonen olo että tossa on nyt jotain ylimääräistä. Viimeksi tuli hassu tunne, kun kattelin meidän RMM-suitsien kuvia netistä. Esim tämä kuva.

    http://www.selleriasem.it/public/23716939_Rambo-Micklem-W.gif

    vertasin sitä omaan kuvaani, sillä yritin katsoa miten nuo suitset asettuvat muille hevosille.

    http://2.bp.blogspot.com/-jSXJe16urqE/UerFTJuDmQI/AAAAAAAAFXo/od9-EdD6soU/s1600/DSCN2510.JPG

    Minusta tuntui että Skinnyllä on jotenkin ihan erilainen pää. Sitten tajusin, että tuon näyn ja noitten muitten kuvien ero oli suureksi osaksi siinä, että tuolla vieraalla hevosella on kuolaimet ja suupieli venyy täten niin, että se on tuota alaturparemmiä TAAEMPANA, kun taas Skinnyn rento venymätön suupieli on tuolla alaturparemmin EDESSÄ. O_o Huomaatko?

    Kun keväällä koetun painostuksen takia (kukaan ei minua varsinaisesti painostanut mutta koin itse henkilökohtaisesti että minun pitäisi käyttää kuolaimia) kokeilin kuolaimia niin hevoseni näytti niin kummalliselta. Suupielet oli jossain "korvissa" minun silmääni. Tuosta mulle on kehittynyt uusi periaate jolla perustelen sitä miksi pidän enemmän kuolaimettomista: pään ulkopuolella on tilaa suitsille, mutta suussa ei ole tilaa kuolaimille, miksi siis tunkea sinne jotain.

    Ja tuo on niin totta, paljon parempi minullekin ratsastajana tuo kuolaimeton, en minä pysty myöskään pitämään kättäni niin vakaana että voisin säilyttää haluamanilaisen tuntuman suuhun ja olemaan nykimättä. Olen vakuuttunut että samat otteet ei tunnu pään ulkopuolelle yhtä ikävältä kuin suuhun, siis jos ottaa isompia pidätteitä tai nykii tahattomasti.

    Ja nuo turparemmit, tekee tosi pahaa kattoa kireitä turparemmejä. Suut sidotaan suppuun ja silti hevoset yrittävät avata suutaan kun suun aukomisen syy ei ole poistunut.

    Anteeksi, innostuin, olen vaan niin iloinen kun olen löytänyt itselleni sopivan jutun ja mulla on hyvin vahva tunne etten keväisen kuolainkokeilun jälkeen halua laittaa kuolaimia, jos vaan ei tule tallille selvää kuolainpakkoa joka on täysin mahdollista. Siinä tapauksessa toki joudun etsimään uuden tallin.

    Viimeiseen kysymykseesi: ei voi liikkua, myös kuolaimen kanssahan pyritään siihen rentoon leukaan, joka on hassua kun tuntuu äkkisiltään että suusta olis vaikeampi olla rento kuolaimen kanssa. Taitavat ratsastajat tosin osaavat tuon toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :)

      Minulle tulee hyvä mieli, kun joskus näen jonkun ratsastavan ilman kuolaimia. Jes, ihmiset huomaavat, että on muitakin vaihtoehtoja kuolaimille!

      Itse en kiinnitä erityisemmin huomiota kuolaimet suussa olevaan hevoseen, jos se liikkuu rennon letkeästi. Valitettavan harvoin vain näkee näitä tyytyväisesti kuolainten kanssa liikkuvia, vaikka ratsastaja kuinka vakuuttelee hevosensa liikkuvan hienosti. Aika usein hevosen yleisilmeestä huomaa pientä tyytymättömyyttä, jolloin katse siirtyy suuhun ja näkee, miten tympääntynyt ilme hevosella on, kun se yrittää aukoa suutaan.

      Tuo viimeinen kysymys oli lähinnä retorinen, mutta ei vastaus haittaa. :D
      Voihan sitä itsekin yrittää olla rento ja purra hammasta yhteen -mahdotonta.

      Mutta mitä ihmettä? Pakko pitää kuolaimia. Häh?!? Turvallisuussyistäkö?

      Poista
    2. Siis olla samanaikaisesti sekä rento että purra hammasta yhteen.

      Tulee virheitä, kun kirjoittaa nopeasti. :D

      Poista
    3. Juu, kyllä kuolaimia pidetään vastuullisen ratsastajan merkkinä, aivan kuten kypärääkin. Ilman niitä etenkin maastoilu katsotaan vaaralliseksi. Meillä on iso talli ja onnettomuuksia sattuu ihan vaikka ihmiset käyttävätkin kuolaimia. Suurella tallilla tarvitaan paljon sääntöjä enkä yllättyisi jos tosiaan tuo kuolainkehotus muuttuisi pakoksi tässä lähitulevaisuudessa tai ennemmin tai myöhemmin. Nähtäväksi sitten jää :).

      Poista
    4. Itsekin muistan, kun meitä kehotettiin laittamaan yhdellä aiemmalla tallilla kunnon norsujarru maastoon. En sitten tiedä, miten he olisivat reagoineet siihen, että olemme menossa kuolaimettomilla maastoon. Tuskin olisivat kieltäneet, mutta varmaan olisivat hartaasti kehottaneet miettimään, onko tuo nyt ihan turvallista. Kuten tiedätkin, Ukolla on paremmat jarrut kuolaimettomilla, mikä on mielestäni turvallisempaa.

      Toisaalta en kyllä usko turvallisuuden olevan kiinni päävehkeistä vaan jostain ihan muusta. Jos hevonen oikeasti säikähtää jotain, sitä tuskin hidastaa edes kuolain. Sitten nämä kaikki käsistä karkaamiset ovat koulutuksesta eikä kuolainvalinnasta kiinni.

      Sitten puhutaan paljon siitä, miten ohja pitää olla koko ajan maastossa tuntumalla. Itse tiedän hevosen, joka saadaan rauhoittumaan pelottavissa tilanteissa, että sille heitetään pitkät ohjat. Ei sovi unohtaa ratsastajan ja hevosen välistä luottamusta. Harvoin Ukko säikkyy mitään. Saa olla turvallisessa kyydissä.

      On myös ihana lukea My little pony -blogia, jossa omistaja ratsastaa ponillaan maastossa ilman varusteita. Se, jos joku näyttää turvalliselta kyydiltä, koska kaikki perustuu koulutukseen ja luottamukseen.

      Koulutus ja luottamus. Nämä toisivat enemmän turvallisuutta kuin kuolain. Ainakin Ukko on nykysisin maastossa paljon varmajalkaisempi kuin aiemmin. :)

      Poista
    5. Olen aivan samaa mieltä. Minä olen käyttänyt myös jalkautumista tuomaan turvaa. Hevonen lähtee jos on lähteäkseen oli suussa mitä tahansa :D. Mut ymmärrän myös noiden näkökannan jotka ajattelee että kuolain =turva.

      Poista
    6. Kyllä, muistan itsekin, miten paljon jännitti lähteä ensimmäistä kertaa maastoon ilman kuolaimia. :) Mekinhän talutamme lähes aina Ukon tien yli turvallisuussyistä.

      Poista
    7. Niin minäkin muistan niitä aiempia fiiliksiä, kyllä siihen liittyy iso henkinen luotto siihen kuolaimeen :D.

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)