Ukko on saanut viettää "laatuaikaa" laumakavereiden kanssa eilisen ja tämän päivän. Eilen satoi koko päivän kaatamalla, joten ei lähdetty edes raahautumaan tallille. Tänään taas minä jäin pois tallilta hautajaisten takia ja Satu siksi, ettei hänellä ollut kyytiä. Äiti oli mennyt jo maanataina töihin ja isä lähti eilen illalla työpaikalleen. Olen varmaan maininnut, että Sadun molemmat vanhemmat ovat siis toisella paikkakunnalla töissä.
Mielestäni opiskelu ja kavereiden näkeminen on ihan mukavaa, mutta yläasteen muiden oppilaiden asenne nakertaa ilmapiiriä. Tulee sellainen kauhea painostava olo. Tekee mieli kurtistaa otsaa ja sulkea silmät puoliksi. Ilmapiiriä voi verrata kisapaikalla ihmisistä huokuvaan jännitykseen. Nyt ihmisistä huokuu vain ärtyneisyyttää, väsyneisyyttä ja ei kiinnosta -asennetta. Itse täytyy vain yrittää säilyttää positiivinen mieli ja sulkea muiden ajatukset pois.
Yläasteella on kyllä toinenkin asia, joka raastaa hermojani. Olen kovin ahdistunut ihmisten määrästä, heidän katseistaan ja kovasta metelistä. Ainainen arvosteleva katse ja sen kautta oman ulkonäkönsä miettiminen vie paljon energiaa. Onneksi on ystäviä ja tallilla saa hermohoitoa. :) Mutta talleiluunkiin liittyy oma stressinsä. Kiire. Se, että ehdinkö antaa aikaa tarpeeksi esim. Sirulle. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita ei kannata vielä miettiä vaan mennä päivä kerrallaan. Jos oikein äärimmäisyyksiin mennään niin, voihan Ukosta aina luopua, jos elämä on liian raskasta. En kuitenkaan halua edes miettiä sitä vaihtoehtona. Onhan se totta, että elämä helpottuisi kovasti ja aikaa jäisi muille harrastuksille, jos Ukko ei olisi.
Satu päästelee Ukon kanssa vähän paineita. Toivottavasti niitä ei tule ensi lukuvuonna! :) |
Otan osaa menetyksesi johdosta :(.
VastaaPoistaJa yläasteen voidaan kärjistäen sanoa olevan elämän pahinta aikaa XD, koita luottaa siihen, että sekin joskus loppuu. Epävarmuutta ja angstia -se tosissaan imeytyy kuin talouspaperiin ihan jo miltei telepatian avulla, puhumattakaan jos sitä tehostaa katseet ja eleet.
Tallilla olo taas on elämän parasta aikaa :), se on niin arvokasta, ettei uskoisikaan. Ja vaikka koulu luo paineita ja koulupäiviä venyttävät vielä kasa läksyjäkin, niin toivottavasti löydät jonkin tasapainon siihen -itsekin sitä etsimässä juuri oman hevosen hankkineena. Kaipaan kovasti niitä lapsuuden kesiä, jolloin sai viettää kaiken ajan tallilla, ilman kiirettä ja painetta tehdä jotain muuta.
Kiitos. Helpotus on ajatus siitä, että yläastetta on jäljellä enää vuosi, mutta minun täytyy etsiä ensi vuodelle jotain muutakin kannustetta. Tallilla unohtuvat murheet, vaikka se vie paljon aikaa, kun täytyy samalla yrittää olla hyvä kissanomistaja, ystävä, oppilas jne.
Poistakaro raukka ! :( osaanotot ja muista että me ollaa aina koulussa sun tukena ;)
VastaaPoistaMuistan toki. :)
Poista