Kävimme eilen Ukon kanssa maastossa ja se oli oikein energinen. Oikeastaan tuntuu, että se on vasta nyt alkanut saamaan liikkumishalujaan takaisin kaviokuumeen jälkeen (sairasloma päättyi noin kaksi viikkoa sitten). Otimme myös vasta nyt ensimmäistä kertaa ravia, koska Ukko ei ole aiemmin ollut innokas ravaamaan. Nyt kuitenkin Ukko yritti jopa itse nostaa ravia, joten annoimme sen sitten ravata lyhyitä pätkiä.
Satu ja minä olemme huomanneet jo kaksi kuukautta sitten, että Ukko ei voi hyvin, mutta olemme yrittäneet vain kieltää asian ja ajatella: "Kyllä se sopeutuu." Asiasta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, sillä se nyt on vain totisinta totta, ettei Ukko yksinkertaisesti sopeudu isoon laumaan ja se stressaa siellä. Toinen syy tallipaikan vaihdokselle on, että nykyinen tallipaikka on niin kaukana, että matkoihin menee paljon aikaa varsinkin linja-autolla (jonain päivinä melkein tunti). Muutenhan mielellämme jäisimme nykyiseen talliin.
Voin oikeastaan sanoa, että tallipaikan vaihto on tullut todeksi vasta tällä viikolla. Selailin viime sunnuntaina tallipaikkoja ei-niin-vakavamielisesti ja yllättäen sellainen löytyi. Ihmeemmin ajattelematta tartuin kännykkään ja soitin tallin omistajalle, jolla oli paikka vapaana. Menemme tänään katsomaan tallipaikkaa. Kerron sitten illlalla, miten kävi ja millainen talli on.
Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ihmisenä. Loppujen lopuksi toimin tunteiden varassa ja tartun rivakasti hetkeen ja teen, ennen kuin on myöhäistä. Sen osoittaa viime sunnuntainen ja tilanne viime keväältä, jolloin muutimme nykyiseen talliin.
Kyllä se vain on näin, että ihmisten tulisi elää enemmän hetkessä, eikä murehtia huomista. Itse heräsin huomaamaan asian, kun sain pari vuotta sitten Sadulta syntymäpäiväkortin, jossa luki: Eilinen on historiaa. Huominen on mysteeri. Tämä päivä on lahja. Heittäytykää ihmiset! :D Tietenkin joissain tilanteissa on hyvä miettiäkkin, mutta paras kuitenkin on vain mennä elämän virran vietäväksi, sillä asioiden on AINA tapana järjestyä. :)
"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ha silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
"Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Tiedän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)