torstai 6. syyskuuta 2012

Pintaraapaisu ajatuksistani

Nyt on ollut paljon esillä hevosenpitoon liittyvät asiat niin minun blogissani, muissa blogeissa kuin keskustelupalstoilla. Varmaan suurin puheen- ja riidanaihe on ollut loimitus. Loimituksessa ei mielestäni ole mitään pahaa, jos sitä tehdään vain tarvittaessa. Siitä, mikä on 'tarvittaessa' voidaan olla montaa mieltä, mutta eiköhän jokainen osaa miettiä maalaisjärjellä. Monin kerroin loimituksessa ei ainakaan ole mitään järkeä. Se ei nimittäin tee hevosen olosta yhtään sen lämpimämpää kuin yhden loimen kanssa. Pikemminkin päinvastoin!

Voin kyllä sanoa ihan surutta, että suurin syy hevosten lihavuuteen on heinän liiallinen säännöstely ja ylimääräinen väkirehujen syöttäminen. Pitää kuitenkin muistaa, että hevoset ovat yksilöitä. Tämä kuuluisa sana pätee hevosten parissa joka asiassa.


Ja sitten tullaankin jo hevosten ulkoilemiseen. Keskiverto hevonen on varmasti juuri sen 12 tuntia vuorokaudesta karsinassa. Hevonen liikkuu luonnossa päivittäin kymmeniä kilometrejä. Sitä ei siis ole tarkoitettu karsinaan seisomaan tai pieniin postimerkin kokoisiin tarhoihin. Paras vaihtoehto olisi pihatto, mutta niitä on vielä aika harvassa. Mielestäni on kohtuullista vaatia näinkin liikkuvalle eläimelle edes puolet vuorokaudesta ulkoilua ja iso aitaus. Ja, mikä on iso aitaus, sitä jokainen voi miettiä. Todellisuudessa mikään aitaus ei ole kyllin iso eläimelle, joka liikkuisi päivässä jopa sen kymmenen kilometriä. Toisaalta isollakaan aitauksella ei ole mitään merkitystä, jos se ei kannusta hevosta liikkumaan siellä.

Varmaan yksi tärkeimmistä asioista hevoselle ovat toiset hevoset. Nykyisin näkee aika paljon sitä, että hevosia tarhataan yksinään. Se on mielestäni ehdottoman väärin. Hevonen on laumaeläin. Vaikka kuinka karulta se tuntuukin, lajikumppanit ovat hevoselle tärkeämpiä kuin ihminen. Hevonen pysyy terveenä ja tyytyväisenä, kun  se saa syödä, nukkua päiväunia, rapsutella ja leikkiä kavereiden kanssa. Se, että saa nähdä toisen viereisessä tarhassa tai haistella aidan tai kaltereiden läpi ei riitä.


Onko mikään riittävän hyvä syy evämään hevoselta sille luonnonmukaisen elämän? "Mulla on kisahevonen, joten loimitan sen sekä ulos että sisälle, ettei sille kasvaisi talvikarva." "Mulla on tempperamenttinen kisahevonen, joten haavereiden välttämiseksi, se tarhailee yksin." Ja näitä olisi vielä pitkä lista. Kisahevosen kohdalla toimitaan ajattelematta hevosen hyvinvointia vain, koska se on KISAhevonen. Tässä vaiheessa alkaa miettimään, että, onkohan tämä kisatoiminta enää edes järkevää, jos se estää hevosta elämästä aitoa hevosen elämää. Kisahevonen on yhtälailla hevonen.

Ja kantaa ottavia kommentteja vain tulemaan. :)

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! :)
    Luen aktiivisesti mutten yleensä kommentoi. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että olen samoilla linjoilla kanssasi. Välillä sitä on pakko miettiä, että minkähän moista elämää huippu ratsut saavatkaan... Tosin, jos niitä ei hyvin hoidettaisi, harva hevonen tuskin jaksaisi henkisestikkään huipputason luokkia, vai mitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisahevoset elävät henkisesti ja fyysisesti raskasta elämää, eikä sellainen sovi kaikille hevosille. Erityisesti huippuluokan kouluratsastus on hevoselle äärimmäisen stressaavaa, kun se pakotetaan sellaisiin asentoihin, joissa se ei normaalisti olisi.

      En tiedä, miten kisahevoset jaksavat sellaista elämää. Ovatko ne sopeutuneet, kun eivät tiedä paremmasta? Ehkä joku ammattilainen osaisikin vastata tähän kysymykseen. :)

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)