Harja poikki ja kavio lohkes

Nyt, kun loimituskausi on jo hyvinkin päättänyt, Ukko on onnistunut hankaamaan harjansa poikki. Jo talvella loimen kaulakappaleessa näkyi mahlajälkiä, mutta nyt ne ovat Ukon karvassa. Kyse ei ole harjan kutinasta. Ukko yrittää itse hoitaa vasemmalle puolelle viime kesänä tullutta potkuvammaa, joka siis on myös syy näihin nykyisiin ongelmiimme. Potkusta on jäänyt hermotuksen puolelle häiriöitä. 

Muuten Ukko on kyllä ollut todella hyvä viime aikoina. Hierotimme kopsukan noin viikko sitten kuusi viikkoa viime hieronnan jälkeen, mutta päädyimme siihen lopputulokseen, että kuusi viikkoa on toistaiseksi liian pitkä aika. Ukko siis hoidatetaan nyt kuukausittain.

Aiemmin Ukon päivissä on ollut todella paljon vaihtelua. Yhtenä päivänä se on saattanut olla aivan elämänsä voimissa ja seuraavana taas "kolme jalkaa haudassa". Hieroja kehotti meitä selvittämään, millaisten päivien jälkeen Ukko on yleensä huonompi. Onko se huonompi kevyemmän vai reippaamman päivän jälkeen? Auttaako siis liikunta oireisiin vai ei? 

Jos vastaus olisi ei, olisimme aika huonoilla vesillä. Olemme lisänneet Ukon liikuntaa (lyhyitä ravi- ja laukkapätkiä), ja voin ilokseni todeta, että liikunta on totisesti auttanut. 

Kaksi vanhaa herraa

Kävimme tänään illalla puolentoista tunnin maastolenkillä. Alkumatkasta tutulla reitillä Ukko oli vähän vetelä eikä niin kovin innostunut ravaamisesta, mutta, kun pääsimme hieman tuntemattomimmille reiteille, Ukko ei olisi muuta halunnutkaan tehdä kuin puksuttaa ravissa eteenpäin katsomaan uusia jännittäviä paikkoja. Tämä hevonen todella syttyy uusista reiteistä, ja se haluaisi kovasti mennä kaiken maailman pikkusivupoluille.

Meillä ei tosiaan ole tällä hetkellä sopivaa satulaa, joten siksi ratsastamme ilman sitä myös maastossa. Tai pikemminkin Satu ratsastaa. Minä arkajalkana en ole toistaiseksi uskaltanut lähteä pidemmille maastolenkeille ilman satulaa. Täytyy ensin kerätä vähän itsevarmuutta tasapainon suhteen.

Nousemme yleensä hiekkamontun pohjalta takaisin tielle laukalla.

Ja laukkapohkeet! Tällä kertaa laukka ei kuitenkaan irronnut. 

Ukko muutenkin meinasi liirata väärään suuntaan. Ehkä kameran räpse jänskätti.

Ja sitten vähän tuntemattomemmilla maastoreitillä, jolla olemme käyneet viimeksi viime kesänä.

Ja Ukko ei malttaisi kävellä. Kaiken lisäksi ravia vielä alamäkeen, hyi!

"Pyrsoo!"

Lopulta löysimme kotiin johtavalle tielle. Kauniit maisemat!

Maanantaina on sitten puolestaan kengitys -tällä kertaa jo kuuden viikon jälkeen. Ukolla meinaa taas levitä ainakin osa kavioista todella voimakkaasti ja sen seurauksena lohkeilla.