Laukan kehitys 2011-2012

Ensimmäinen laukannostoyritys tapahtui kesällä 2011 Ukon omassa tarhassa huonolla menestyksellä. Ukko nimittäin kauhistui laukkapohkeista ja  kiisi tarhaa ympäri kiitoravissa kauheaa vauhtia tehden äkkinäisiä käännöksiä. Satu oli tuolloin selässä eikä onneksi tippunut. Tämän jälkeen menikin pidemmän aikaa ennen, kuin uskaltauduimme kokeilemaan laukkaa uudestaa -tällä kertaa liinassa.

Vaidoimme kentälliseen talliin syksyllä 2011, minkä jälkeen aloimme harjoittelemaan laukkaa liinassa. Jo liinan pituuden määrittämällä ympyrällä kulkeminen tuotti Ukolle vaikeuksia. Se oikoi paljon, josta taas ei ollut tietoakaan laukan yhteydessä. Silloin jouduin juoksemaan valtavalla ympyrällä, jotta saimme koko kentän käyttöön. Laukka nousi ajamalla ja huutamalla samalla: "Laukka!" Aluksi laukka ei pysynyt yllä kuin vajaan puolen kierroksen ajan. Lisäksi oma kunto ei riittänyt juoksemaan Ukon rinnalla kovin montaa kierrosta. Laukan noustua ja jotta se pysyisi paremmin yllä, toistimme laukan tahdissa sanaa: "Jap, jap, jap!" Ensimmäinen kunnon laukkapätkä liinassa näkyy videolla ensimmäisenä.

Toki mäenrinnettä vasten laukannostaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta minkäs teet, kun asut paikkakunnolla, jolta ei mäennyppylöitä löydy. Nostimme myös syksyn aikana laukan ensimmäistä kertaa kentällä (näkyy videolla toisena), mutta ratsuttaja kehotti jättämään laukan vielä maastolenkeille. Valitettavasti laukka ei maastojen suorilla teillä onnistunut, koska Ukko tarjosi lukuisista yrityksistä huolimatta vain pirunmoista ravia. Niinpä laukkasimme vain liinassa.
 
Vuoden vaihteen jälkeen tallin viereiselle pellolle aurattiin ura, jossa pääsimme kunnolla treenaamaan laukkaa. Oikea laukka nousi huomattavasti helpommin kuin vasen ja kiitoraviaika ennen nostoa lyheni pitkin kevettä. Kokeilimme myös pikkuhiljaa laukkaamista kentällä, mikä puolestaan oli paljon haasteellisempaa kuin pellolla. Ukko saattoi kiitä kolmekin kierrosta kenttää ympäri ravia ennen, kuin nosti laukan. Myös sen ylläpitäminen pienessä tilassa oli haastavaa, joten laukkaharjoittelut jäivät lähinnä pellolle.

Vaihdoimme jälleen toukokuussa 2012 tallia, minkä jälkeen huomasimme tapahtuneen jotain. Laukka nousi vain 1-2 kierroksen yrityksen jälkeen ja se oli huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Edelleenkin Ukko kuitenkin tarvitse laukkaamiseen koko kentän.

Kesän edetessä laukka lyheni ja siitä tuli korkeampaa. Nosto tapahtui vaivattomammin ja ympyrällä laukkaaminen alkoi jo onnistua. Maastossa Ukko tarjosi kiitoravin sijaan laukkaa.

Tällä hekellä Ukko nostaa muutaman ravikiihdytysaskeleen saattelemana laukan. Laukka on jo kohtuu rauhallista ja lyhyttä ja se onnistuu hienosti ympyrällä. Uralla laukatessa Ukko tahtoo kaasutella aikalailla, joten olemme viime aikoina laukanneet aika paljon vain ympyrällä. Treenattavaa siis edelleen on, mutta "hiljaa hyvä tulee"! :)

Huom. Videon lopussa näkyvä laukkapätkä maneesissa on ensimminen laukka pitkän sairasloman (kaviokuume) jälkeen, joten laukan täysin todellista tilaa ei valitettavasti pysty näkemään. Muuta laukkamateriaalia nykyiseltä tallilta ei vielä ole.



P.S. Ukolla ei ollut enää eilen kuumetta, joten se pääsee tänään ainakin osaksi päivää ulos kylläkin hyvin loimitettuna. Kaksi kuumepäivää = kaksi viikkoa ratsastustaukoa (kävellyttää toki voi), eli vasta jouluna pääsemme taas treenailemaan pikkuhiljaa.