Kursaava nallekarhu

Tulin eilen tallille puoli kahden aikaan. Ukko oli jo otettu sisälle, koska se oli niin vasta kuumeessa. Viereisessä karsinassa majaili toinen kuumepotilas. Katsoin karsinaan ja ihmettelin, minne hevonen oli joutunut kunnes kuulin kuorsausta. Ukko nukkui karsinan pohjalla makuullaan ja kuorsasi äänekkäästi.

Lähdin hiljaa kipittämään kohti rehuhuonetta. Kävin hakemassa porkkanoita, sillä olemme Sadun kanssa haaveilleet opettavamme Ukon menemään makuulleen käskystä. Olemme odottaneet, että se menisi sattumalta makoilemaan ja sitä voisi palkita siitä. Onko jollakin kokemusta tästä tempusta? Voisiko sen opettaa jotenkin helpommin, ettei tarvisi vain epätoivoisesti odottaa, että hevonen sattuu joskus menemään makuulleen? Ainahan Ukon voisi opettaa ensin menemään polvilleen, mutta, miten sen saisi siitä "kaatumaan" kyljelleen.

Palasin karsinalle porkkanoiden kanssa. Ukko näytti olevan hämillään, kun se yllättäen herätettiin päiväunilta. Äänimerkki ja porkkana. Äänimerkki ja porkkana. Äänimerkki ja porkkana. Ja tätä jatkui niin pitkään kunnes olin syöttänyt kaikki porkkanat. Otin Ukosta vielä muutaman kuvan ja lähdin hakemaan sille lämmintä vettä. Karsinassa on vesiautomaatti, mutta Ukko juo mielummin ämpäristä lämmintä vettä. Vasta, kun toin vesiastian se raahautui ylös.

Harjasin Ukon läpi ja käytin pesupaikalla. Pesin kaulan patin, "pikkuveitikan ";) ja hännän aluksen, johin oli ehtinyt kertyä kahden viikon aikana aika paljon törkyä. Tämä homma olisi pitänyt nimittäin tehdä jo viime sunnuntaina, mutta silloin en ehtinyt ja viikolla Ukko olikin kuumeesssa, joten sitä ei tohtinut pesupaikalle raahata. Teetin Ukolla vielä karsinassa muutaman venytyksen ja "kumpi käsi?" -tempun. Tässä kahden viikon lomassa on se hyvä puoli, että voimme harrastaa Ukon kanssa mielinmäärin temppuilua, koska se ei väsytä fyysisesti. :)