Vihaiset ratsastajat

Täytyy taas voivotella yhden nuoren hevosvarsan puolesta. Se on ratsukoulutuksessa ja, mitä ratsastaja tekee selässä? Ensin vetää ohjista ja hevonen pysähtyy. Ei tule kehuja, mutta ratsastaja alkaa sahaamaan. Mitä ihmettä? Yrittääkö hän saada varsan korkealla olevan pään alemmas? Tässä vaiheessa teki oikesti mieli karjaista oman hevoseni selästä, että: "Miksi sä sahaat tuota hevosta?" En kuitenkaan voinut. Olen paljon nuorempi ja hän on "taitavampi" ratsastaja -ainakin jollakin mittapuulla- kuin minä. Muutenkin tällä "kouluttajalla" on mielestäni turhan kovat otteet.

Olen nähnyt viime aikoina aika paljon kärsimättömiä ratsastajia. Olen järkyttynyt, koska en ole aiemmin nähnyt tai sitten huomannut, miten yleistä tämä ratsastustyyli, kun hevonen ei tee oikein piiskaa, pohkeita, huutoa tai ohjilla säheltämistä, on. Vielä enemmän näkee ratsastustyyliä, jossa yritetään pakonomaisesti saada hevonen muotoon, kun se on niin hienon näköistä. Selässä on jatkuvasti menossa joku viittomankielen opetus. Kädet liikkuvat nimittäin niin levottomasti. Sitä paisti se, että kaula on kaarella ei tarkoita, että hevonen kantaisi ratsastajaansa ja toisinpäin se, että kaula ei ole kaarella ei tarkoita, että hevonen ei kantaisi ratsastajaansa. Takamottori pitää saada käyntiin pohkeilla ratsastamalla.

Mistä näitä vihaisia ratsastajia oikein tulee? (Saunalahdelta tietenkin!) Näitä löytyy enemmän kilparatsastajien joukosta, mutta myös ihan tavallisista harrastelijoista. Onko kilparatsastajilla niin kovat paineet, ettei epäonnistumisiin ole varaa? Entäs harrastelijat? Onko kärsimättömyys ja vihamielisyys luonteen piirteitä, mikä taas kertoo hevosharrastuksen sopimattomuudesta tälle henkilölle?

Suhtaudun ylipätään kilparatsastukseen aika kriittisesti. Mitä isommat rahat kisakentillä liikkuu, sitä vaativimpia luokat ja ihmiset sortuvat hevosten epäreiluun kohteluun. Lisäksi kisamatkat ja -tilanteet ovat hevoselle varmasti hyvin stressaavia. Entäs hevosen elämä kotitallilla? Pahimmassa tapauksessa se ei pääse kuin muutaman tunnin päivässä ulos ja se on jatkuvasti eristyksissä muista hevosista.

On kuitenkin ihmisiä, jotka kisaavat säännölisesti ja vähemmän säännöllisesti, mutta hevosta kohdellaan hyvin ja se elää ihan normaalia hevosen elämää. Tiedän tälläisiä useammankin ja se on mielestäni ihan ok. Vaikka hevonen ei ymmärrä voittaneensa, monet hevoset silti voivat nauttia esiintymisestä.

Tuire Kaimioin sanoin: "Jos menetät toistuvasti malttisi hevosten kanssa, on parempi etsiä uusi harrastus."