Ei hevonen säry niin herkästi

Hevosten kanssa terve varovaisuus on aina hyvä asia, mutta ei saisi mennä liiallisuuksiin. Se rajoittaa vain turhaan hevosen elämää, sillä vahinkoja sattuu ja ne kuuluuvat elämään. Missään ja milloinkaan ei ole turvallista. Minäkin voisin nyt tässä purkkaa mussuttaessani tukehtua siihen, kone voisi räjähtää jne. Kyllä, aika ääriesimerkkejä, mutta silti mahdollisia. Elämä vain on sellaista; ei kaikkia riskejä pysty tai edes kannata miettiä, vaan puuskuttaa eteenpäin. Kannattaa miettiä omalle kohdalleen, miltä tuntuisi, jos elämääsi rajoitettaisiin huomattavasti etkä hevosena edes ymmärtäisi, miksi.

Hevosen tarhaaminen yksinään ei ole mitenkään epätavallista. Tiedän, että on hevosia, joita ei yksikertaisesti pysty pitämään kaverin kanssa syystä tai toisesta. Tämäkin kyllä johtuu ihmisestä; millaisissa olosuhteissa hevosta on pidetty ensimmäisen ikävuotensa aikana. Suurin osa ei kuitenkaan pidä hevostaan kaverin kanssa turvallisuuden takia. Mielestäni se on ihan turhaa varovaisuutta, jos hevoskaverin valinta ja totutus tehdään ajan kanssa esim. aidan takaa. Se on vain huonoa tuuria, jos hevoset vahingossa potkaisevat toisiaan.

Tarhakaverin kieltämiseen saattaa liittyä myös muunlaista varovaisuutta ja hevosen käärimistä pumpuliin kuin jotain posliiniesinettä. Hevonen ei ole posliinia, mutta ihmisen toiminta tekee siitä särkyvän. Jos se saa liikkua vain ohjatusti ja se liikkuminen tapahtuu vain maneesissa, hevoselle kehittyy huono koordinaatiokyky ja se teloo itseään yksinäänkin tarhassa esim. tekemällä hokin jälkiä jalkoihinsa. Kyllähän se kertoo huonosta koordinaatiokyvystä vai astutteko te omille varpaillenne? Tiedän hevosen, joka polki jakoihinsa suojista huolimatta.

Erityisesti hevosen ensimmäisen ikävuoden aikana sitä tulisi totuttaa monenlaisiin alustoihin, mutta myös sen jälkeen hevosen olisi hyvä saada monipuolista liikuntaa vaihtelevilla pohjilla. Tällöin tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät ja säilyvät hyvinä vanhemmallakin iällä.

Ukko liikkuu maneesissa ja kentällä, niin kovilla kuin pehmeämmilläkin hiekkateillä, paksussa hangessa, pusikoissa, kivisillä poluilla, nousee niin jyrkkiä kuin loivempia rinteitä jne. Monissa mainitsemissani paikoissa hevonen joutuu katsomaan aika tarkkaan, mihin jalkansa asettaa eikä ole kuitenkaan telonut itseään.

Nyt täytyy kuitenkin lähteä nukkumaan, sillä huomenna täytyy mennä taas loman jälkeen kouluun. Hyvää yötä! :)