perjantai 25. tammikuuta 2013

TOKO-harjoituksia

Olemme olleet viimeisen vuoden aikana koko ajan vain kiinnostuneempia erilaisista maastakäsittelyjutuista. Temppujen opettaminen on ollut hauskaa, mutta halumme alkaa panostamaan myös hevosagilityyn. Olisi aivan mahtavaa juosta yhdessä Ukon kanssa, pitää hauskaa ja ohjailla sitä tekemään erilaisia tehtäviä; hyppäämään esteitä, menemään tunnelista, pujottelemaan jne. 

Ennen agilityn aloittamista TOKO-harjoitusten tulisi kuitenkin olla hallussa niin meidän kuin Ukon turvallisuuden takia. Harjoituksia ovat esim. seuraaminen, ihmisen tilan kunnioittaminen, pysähtyminen, peruuttaminen ja väistäminen käskystä. Nämä ovat ihan perusasioita, jotka voi tehdä hevosen ollessa kytkettynä tai irtaallaan. Lisäksi suorituksista ei tarjoilla makupaloja.

Tänään teimme Ukon kanssa TOKO-harjoituksia kytkettynä. Osan harjoituksista se osaa jo entuudestaan, koska opetimme niitä sille jo viime talvena. Innostus kuitenkin lopahti nopeasti, koska Ukko ei jaksanut seurata meitä kuin muutamia minuutteja. Kesällä innostuimme taas. Ukko seurasi meitä jo huomattavasti paremmin. Opetimme sen tulemaan kutsusta luokse ja jatkoimme pikkuhiljaa siitä, mihin talvella jäimme.

Kävelylenkillä ennen harjoituksia. Ukko syö kuusta ilman lupaa.

Satu pyytää Ukkoa hidastamaan.

"Oh! Siellä on hevonen."

Lenkki jatkui sujuvasti.
Harjoittelimme tänään pysähdyksiä, peruutuksia ja takaosakäännöstä. Pysähdyksen Ukko osaakin jo, mutta peruutukseen päätimme opettaa ihan uuden käskyn. Olemme nimittäin peruttaneet sitä monenlaisin äänimerkein ja elein epäjohdonmukaisesti, joten helpointa oli aloittaa puhtaalta pöydältä.

Annamme käskyn "pak" ja odotamme kaksi sekuntia. Jos Ukko ei peruuta, kävelemme sitä kohti ja tarvittaessa kosketamme ryntäitä. Lopulta Ukko oppii peruuttamaan jo äänestä.

Kentällä.
"Stop!" ja kädet ylhäällä.
"Stop!"
"Pak!" Itselläni jämäkkä asento ja katse ryntäissä.

Ei reaktiota. Lisään painetta ja lähden kohti Ukkoa. Se peruuttaa.
Takaosakäännös onnistui ensimmäiseksi kerraksi loistavasti. Ukko on todella fiksu! :D Oikealle käännös oli huomattavasti vaivattomampi kuin vasemmalle.

(päivän 3. takaosakäännös)  Nostan käden. Ei reaktiota, joten aiheutan kaulalle asteittain kovenevaa painetta kämmenelläni.

Ukko siirtä painoaan oikelle = haluttu reaktio.

Paine lopetetaan.

Kaulaan ei tarvitse aiheuttaa edes painetta.
Huomaa! En edes koske kaulaan.


Käännös tehty lähes kokonaan. Jatketaan eteenpäin kävellen..

Vasemmalle tehdystä takaosakäännöksestä ei ole juurikaan kuvamateriaalia. Ukon ilmeestä kuitenkin näkee, miten vasen suunta aiheuttaa sille vaikeuksia. 
Vaikka kuva kertookin muuta, ravissa seuraamisessa on vielä paljon parennettavaa.

Ukko menossa ohi minusta.

Tilannekuva :D "Stop!"
Ohi menee. Olisikohan jatkanut suoraan ellei naru olisi estänyt..?

Pysähtyi kuitenkin.

Kumpi käsi?
Oikein!
Ja lopuksi muutama venytys. Selkä pyöristyy kunnolla.
 Huh, tulipa paljon kuvia! Toivottavasti jaksoitte katsoa kaikki. Videomateriaalia on vielä tältä päivältä ja yritän värkkäillä niistä koostetta huomiseksi. :)

3 kommenttia:

  1. Jaksoin katsoa kaikki kuvat hyvin:). Tosi hienosti näkyy viimeisessä miten selkä pyöristyy. Pitäs päästä joskus näkemään sivusta pyöristyykö meilläkin tolleen tuossa venytyksessä.
    Tuo perässä ravaaminen on yllättävän vaikeeta, vaikeeta saada heppa motivoitumaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että seuraaminen kaikissa askellajeissa tulee ajan kanssa, kun suhde hevoseen paranee. :) Kuten jo kerroin, viime talvena Ukko ei seurannut meitä ei edes käynnissä. :D Annoimme ajan kulua ja nykyisin se seuraa, vaikka emme ole varsinaisesti mitään asian eteen tehneet. Paitsi, että olemme viettäneet aikaa hevosemme kanssa. :)

      Poista
    2. Niin, näin se varmasti on. Etenkin laukkaaminen perässä on vielä ihan liikaa pyydetty -ravi onnistuu välillä. Pääasia että ees käynnissä :D

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)