Sattuu ja tapahtuu

Viimeisimmän postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua jo kaikenlaista. Torstaina kävimme maastossa, mutta jouduimme kääntymään takaisin aikasemmin, kun olimme suunnitelleet. Tämä johtui siitä, että satula oli valunut eteen, mutta ötököitä oli niin paljon, että satulan siirtämisoperaatio olisi ollut aivan liian tuskainen. En kyllä ymmärrä tuota satulaa, kun se välillä valuu eteen ja välillä ei.

Perjantaina Ukolla oli vapaa päivä, koska sekä Satu että minä olimme reissussa. Satu mummolassa ja minä tädin 50-vuotispäivillä ja sen jälkeen serkun luona tupaantuliaisissa. Päivä olisi siis buukattu aivan täyteen. Lauantaina ja sunnuntaina Satu oli edelleen poissa maisemista, joten kävin yksinäni tallilla. Lauantaina lämpöasteita on lähemmäs kolmekymmentä! Niinpä ratsastin kentällä kaikki askellajit läpi ihan kevyesti. Siitä huolimatta Ukko oli aivan hikinen, joten tein sille viilentävän kokopesun ja heitin laitsalle.

Olin tänään aivan tööt, joten ei tehnyt yhtään mieli ratsastamaan. Niinpä vain tuunasin Ukkoa kahden tunnin ajan ja tein leivän kanssa venytyksiä ja temppuja.  Hauskin osuus päivässä oli, kun lähdin heittämään Ukko laitsalle. Portin eteen tuli jököttämään poni ja vaikka yritin ajaa sitä sähkölankalla pois, poni ei hievahtanutkaan. Päätin sitten vain avata portin ja päästä Ukon sen vierestä luikahtamaan. Ajattelin, että ei poni tule, kun laitan sähkölankan se eteen. Nooh... Suunnitelma olisi varmaan onnistunut, jos aidassa olisi tosiaan ollut sähkö. On siinä tuittupäinen poni! :D (Terveisiä vain omistajalle, jos tätä sattuu lukemaan) Antoi ottaa hyvin kiinni, mutta, kun huomasi, mihin olin sitä viemässä, poni riuhtaisi käteni irti päitsistä. Otin ponin kiinni uudestaan ja olin varuillani riuhtaisun varalta. Nyt se ei kuitenkaan vaivautunut tekemään sitä vaan painoi päänsä väkisin maahaan ja jatkoi syömistä. Otin riimunarun avuksi, mutta se karkasi silloinkin. Lopulta tallin omistaja sai ponin takaisin aitaan. Huh, huh!

Tilasimme satula-auton käymään. Se on huomenna kymmeneltä aamulla tallilla, joten pitänee pian mennä nukkumaan. Vaihdamme koulusatulan yleissatulaan. Emme pysty vaihtamaan tai edes antamaan myyntiin Hubertusta, koska kyseisen satulaseppä ei huoli sitä, koska sitä ei saa kaupaksi. Ei ole enää hevosia, joille tuo satula sopisi. Jos tuon olisi tiennyt, niin koko satulaa ei olisi ikinä kannattanut ostaa. Ostimme Hubertuksen aikanaan eri satulamyyjältä, mutta emme halua enää häntä käyttää epärehellisyyden takia. Hän jätti esim. kertomatta, että ostamassamme satulasta ei oltu koskaan vaihdettu toppauksia ja ne olivat siis surkeassa kunnossa. Olimme silloin sen verran tietämättömiä (kun uusia hevosihmiä olimme), ettemme sen ihmeemmin kyselleet vaan luotimme siihen, että ammattilainen hoitaa hommansa. Enää emme ole niin sinisilmäisiä. Harmi, että maailma on nykyään tälläinen! Rahan ahneudessa ihmiset tekävät paljon pahoja asioita.