Hevosta kuunnellen

Olen viime päivinä miettinyt aika paljon omaa tapaani pitää hevosta. Ajatukseni siihen liittyen ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana todella paljon ja ne tulevat varmasti jatkossakin muuttumaan. Ensinnäkin täytyy todeta, miten umpimätä hevoskulttuuri on vai pitäisikö sanoa, miten aikaansa jäljessä se on. Kaikki vanhat toimintamallit ovat automaattisesti oikeita, koska niin on tehty aina. Jos haluaa toimia hevosystävällisemmin, se on heti "ihmehömpötystä".

Hyvänä esimerkkinä on hevosten pelleily tai esittäminen, jota minusta ei ole olemassakaan. Sellainen toiminta vaatisi aika pitkälle kehittynyttä suunnitelmallisuuteen kykenevää aivotoimintaa. Hevosella on aina jokin syy käytökselleen ja ensisijaisesti se syy olisi löydettävä. Usein kuitenkin vain poistetaan syyn seuraus eikä syytä. Hyvänä esimerkkinä, vaikka suun aukominen. Sen sijaan, että mietittäisiin, miksi hevonen aukoo suutaan, kysellään keinoja, miten hevosen suu saadaan sidottua, ettei se pysty avaamaan sitä.

Stereotyyppistä käytöstä kitketään esimerkiksi imppauksen kohdalla niin, että hevosta vain estetään erilaisten päävehkeiden avulla olemaan imppaamatta. Omasta mielestäni se on väärin, koska käytös voi olla hevosen ainoa pakotie pois stressistä. Haluan kuitenkin tähän väliin huomattaa, että käytös voi jäädä helposti tavaksi, vaikka stressitekijä olisikin poistettu. Olisi kuitenkin hyvä selvittää, onko käytös vain huono tapa vai syyn seurausta.

 Hevonen vain pelleilee, koska se ei mene traileriin. Heti ovat viisaimmat neuvomassa, että harjalla persauksille niin oppii, ettei ihmiselle pistetä vastaan. Kyllähän se hevonen varmaan tulevaisuudessa sinne koppiin menee, jos toinen vaihtoehto on jotain vielä pahempaa. Tuskin kopissa matkustamisesta kuitenkaan kovin kiva juttu hevoselle tulee - mutta sillähän ei ole merkitystä, jos laustas sujuu ongelmitta.

Rangaistuksen käyttö koulutusmuotona ei ylipäätään ole kovin kannattavaa. Hevosen on todettu oppivan paremmin, jos huono käytös jätetään huomiotta ja oikeasta palkitaan. Hevonen oppii, että on kannattavampaa toimia näin, koska siitä saa palkinnon. Lisäksi rangaistuksen käytössä on se huono puoli, että rangaistuksen saatuaan eläin ei edelleenkään tiedä, miten sen tulisi käyttäytyä, ettei sitä rankaistaisi.

Rangaistustakin voi perjaatteessa käyttää yhtenä koulutuskeinoista, mutta sen käyttämiseen tarvitaan taitoa. Ensinnäkin rangaistuksen täytyisi tulla juuri oikealla hetkellä (alle sekunnin sisällä). Esimerkiksi esteillä kieltämisestä rangaistus tulee lähes poikkeuksetta myöhässä. Hevonen vain oppii, että se este on huono juttu eikä se kieltäminen. Lisäksi rangaistuksen käytössä tunteiden tulisi olla aivan jäässä. Ihminen usein käyttää rangaistusta kiukuspäissään, mikä ei ole hyvä asia.

On surullista huomata, ettei osa näe sen oma ideologiansa lisäksi mitään muuta vaihtoehtoa pitää hevosia. Voin itsekin myöntää, että olen aiemmin suhtautunut joihinkin asioihin aika fanaattisesti. Esimerkiksi hevosten yksintarhaaminen oli minun korvaani kauhea "kirosana". Ukon aiemmassa tallipaikassa hevosia pidettiin isossa laumassa. Olimme aivan varmoja, että Ukko on varmasti nyt tyytyväisempi kuin koskaan, koska se pääsi laumaan. Mutta mitä sitten kävikään? Ukko oli onnettomampi kuin koskaan. Eihän se poloinen osanut laumassa olla, kun oli koko elämänsä tarhannut yksin tai korkeintaan kahden kaverin kanssa. Yritimme tuudittaa itseämme siihen, että kyllä se sopeutuu, sillä "lauma on hevosen ainoa tie onneen". Vaihdoimme kuitenkin tallipaikkaa ja Ukko on tällä hetkellä yksin ja tyytyväinen.

Jokainen hevonen oma ainutlaatuinen yksilönsä. Hevonen kyllä kertoo, mikä sopii sille parhainten, jos sitä vain kuunnellaan. Minä en ole aina osannut tai halunnut kuunnella.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!