tiistai 19. maaliskuuta 2013

Demona jälleen

Tämän postauksen olisin voinut kirjoittaa jo eilen, mutta jostain syystä inspiraatio on ollut aivan hukassa. Viime postauksestakin on jo viisi päivä aikaa! Kun kirjoitan postauksen, olen tyytyväinen seuraavan päivän, mutta, kun päiviä alkaa karttua... Äää! Tulee sellainen olo, että nyt täytyisi äkkiä kirjoittaa. Ehkä otan vähän liikaa stressiä postaustahdistani. Minä nyt vain olen tällainen stressiherkkä ihminen. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä, jos lukijoita kaikkoaa sen takia, etten kirjoittele tarpeeksi usein? Bloggaan kuitenkin vain omaksi ilokseni, ja siinä sivussa toivon, että myös lukijat saavat blogistani jotain iloa.

Tähän väliin olisi kuitenkin ihan asiaakin. Ukolla oli nimittäin sunnuntaina hieronta. Hierojan lisäksi paikalla oli jälleen myös kymmenkunta hierojaopiskelee kuten tammikuussakin. Ukko oli demo eli "opetus-" tai "mallikappale", jolla opettettiin, miten opiskelijoiden tulisi hieroa myöhemmin päivällä omia "harjoituskappaleitaan".

Hieronta oli aikaisin aamulla, joten Ukko ei päässyt ennen sitä ulos. Se varmaankin osaltaan teki Ukosta hieman levottoman hieronnan yhteydessä. Varmasti myös ihmispaljous ja pitkä seisomisaika yhdessäkohdin opetustilanteen takia hermostuttivat sitä hieman. Tilanteeseen nähden Ukko oli kuitenkin todella nätisti.

Hieroja kävi ensin Ukon läpi suhtnopeasti ja aloitti sitten lymfaneste-elvytyksen. Aluksi voisi luulla, ettei Ukko ole hoidon tarpeessa, sillä se on kuiva eikä esimerkiksi nesteinen jaloistaan. Hoito oli kuitenkin hyvinkin tarpeellinen, sillä Ukko varmaan on juuri sen takia niin kuiva, koska nesteet eivät kierrä kunnolla. Se ei pysy lihoissaan, koska ravinteet eivät kulje lihaksiin. Lymfanesteiden liikkumiseste kertoi ihon lämpeneminen erityisesti kaulalta.

Lymfaneste-elvytyksen jälkeen Ukolle tehtii vielä mobilisointi. Notkeus sai taas paljon kehuja. :) Vasemman puolen jalkoihin siirtyessä hieroja kuitenkin huomasi, että Ukon vasen etunen on huomattavasti huonompi kuin oikea. Olen huomannut tämän itse asiassa myös venyttelyiden yhteydessä, kun Ukko ei ole antanut vasenta etustaan niin helposti. Lisäksi selkä oli taas kipeämpi kuin, mitä se on pitkään aikaan ollut.

Ukko oli siis nyt kokonaisuudessaan verrattain huonompi kuin aiemmin. Ensimmäinen syy tähän, mikä hierojalla tuli mieleen ovat hokit. Voi olla, että ne ovat noin suurelle hevoselle liian lyhyet, jolloin pito ei ole tarpeeksi hyvä. Jalka mahdollisesti lipsuu (ei välttämättä niin, että sen selkeästi näkisi) ja hevonen joutuu jännittämään itseään, mikä taas kipeyttää lihaksia. Maaneesissahan hokeilla ei ole mitään merkitystä, mutta me ratsastammekin useita kertoja viikossa maastossa.

Ukolla on tällä viikolla kengitys, joten on tarkotus jutella kengittäjän kanssa ja kysyä häneltä mielipidettä tähän hokkiasiaan. Jännä, ettei Ukon ratsastettavuus ole muuttunut sitten viime  hieronnan, ehkä jopa parantanut. Kipeytymiseen voi toki myös vaikuttaa se, että olemme nyt hieronnan jälkeen alkaneet taas hyppäämään lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Olemme yrittäneet hypätä maltillisesti ja pieniä esteitä, mutta Ukkohan hyppää ne pienetkin isoina. :D

Seuraillaan tilannetta ja palataan myöhemmin asiaan! 

6 kommenttia:

  1. Onko sinulta lähtenyt nyt lukijoita? Minusta on outoa jos joku lopettaa lukemisen siksi, ettei postauksia ole "tarpeeksi usein", tärkeintähän on sisältö :D. Elä siis ota stressiä. Minä ainakin oon semmonen lukija että kerran tai kaks viikossa on ihan hyvä tahti -ihan silleen kun bloggaaja itse tykkää :D

    Hieronta kuulosti mielenkiintoiselta.

    Sama täällä, hirnakka hyppää isolla ilmavaralla, vaikka este olisikin 50cm tai alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi rekistöröitynyt lukija on lähtenyt, mutta tuskin sen takia, ettei postauksia tule tarpeeksi usein. :) Kuten jo sanoin, olen stressiherkkä ihminen, joka sattaa keksiä stressin aiheita ihan tyhjästäkin. ;D Ei kovin hyvä yhdistelmä hevosen kanssa, kun tunnetusti hevosen omistajilla ei ole huoletonta päivää. ;)

      Yläasteelle siirtyessäni aloin kärsiä pitkäkestoisesta stressistä, jonka seurauksena purin rystyseni ihan auki. Vedin itseni kasin keväällä niin äärirajoilleni, että juuri ennen kesäloman päättymistä olin vasta selvinnyt uupumuksestani. Tänä vuonna olenkin höllännyt ja joulun jälkeen olen lopettanut rystysten puremisen, josta oli tullut jo tapa.

      Poista
    2. Joo, stressi on tuttu seuralainen :).. ihan jo ilman hevostakin. Hui, elä nyt kuitenkaan rystysiä syö, ne on tarpeelliset :).

      Kannattaa tosiaan pitää huolta omasta jaksamisesta, kaiken muun ehtii kyllä elämässä, on tärkeää pitää huolta siitä että on joku vastaisuudessakin sitä elämässä :D.

      Poista
  2. http://kiaherold.blogspot.fi/2013/03/kuolaimien-aiheuttamat-suuhaavat.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed:+blogspot/EOys+%28Kian+heppablogi%29

    Katsohan minkä hyvän kirjoituksen löysin kuolaimista :)

    VastaaPoista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)