torstai 1. marraskuuta 2012

Painajaisuni

Monen on varmasti vaikea uskoa seuraava sepostustani varsinkin, kun kyseessä on Ukko. En meinaa itsekkään uskoa todeksi eilisen tapahtumia. Ne ovat aivan kuin jotain painajaisunta.

Satu kävi eilen tallilla yksinään, kun minä luin kokeisiin. Hän päätti mennä maastoon riimun kanssa ja antaa Ukon kulkea metsässä oman mielensä mukaan syöden mustikan ja puolukan varpuja. Alku sujui hyvin ja Ukko oli oikein innostunut, kun se sai köpötellä puiden seassa. Se jopa hyppelehti puiden yli iloisesti. Ukko nosti ravin ikääinkuin kokeilleen rajojaan kysyen: "Saanko tosiaan liikkua, miten itse haluan?" Satu antoi Ukon ravata ja siitähän se soppa vasta kehkeytyi. Ukolla nasahti päässä ja rikkoi laukalle eikä enää kuunnellut pidätteitä.

Ukko juoksi kohti junarataa, jota ennen sen meinasi kaatua ojaan. Se kuitenkin pysyi pystyssä ja otti junaradan sijaan suunnan kohti kotia. Kaksi autoa tuli vastaan, mutta Ukko ei niistä välittänyt. Se kuunteli kyllä kääntäviä, muttei hidastavia apuja, kun Satu ohjasi Ukkoa tien laitaan pois autojen edestä. Niin kaksikko sitten painoi valtatien yli tallitielle ja tallin ohi vähän matkaa kunnes Ukko hiljensi käyntiin. 

Pellolla hidastaminen olisi onnistunut varmasti hyvin, sillä Ukon olisi voinut ohjata pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle. Tiellä kääntäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ilman, että ratsukko olisi esim. kaatunut.

Ukko ei missään nimessä säikähtänyt mitään, eli ihan puhdasta käsistä karkaamista tuo oli. Herralla taisi totisesti olla ylimääräistä virtaa ja sillä nousi ehkä lievästi sanottuna päähän se, että se saisi mennä, minne haluaa ja omalla vauhdillaan.

Ukko oli "pikkulaukkaspurttailunsa" jälkeen vain hieman hiessä ja herra näytti suorastaan tyytyväiseltä, kun sai kunnolla juosta. Kaksi hokkia oli kulunut ihan taltoiksi.

Hevosten kanssa voi sattua aina jotain eikä mihinkään hevoseen voi luottaa täysin sata prosenttisesti. Onneksi kuitenkin tässä tapauksessa selvittiin vain säikähdyksellä, mutta vastedes täytyy olla entistäkin varovaisempi ja tarkempi.

Mukavaa yhdessäoloa hevostenne parissa, ja muistakaa turvallisuus! :)




2 kommenttia:

  1. Hui, voi kamala, onneksi ei sattunut mitään! Jostain se on ottanut tosiaan kimmokkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä sattuu välillä hevosten kanssa eikä niille aina voi itse mitään. Tässä sopassa on myös meillä lusikat mukana, sillä oli tosi huono veto lähteä maastoon rimulla ilman, että kukaan on mukanan ja antaa Ukon vielä mennä käyntiä kovempaa askellajia. Ukkoa saa nimittäin kuolaimillakin/kuolaimettomillakin ihan ronskilla kädellä pidetälle, että se hiljentää laukasta/kovasta ravista käyntiin. Asialle kuitenkaan enää voi mitään, mutta tästä otetaan opiksi ja jatketaan elämää aiempaa viisaampana! :)

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)