Anteeksiantamisesta ja -pyytämisestä

Ennen kuin voi antaa anteeksi toisille, täytyy oppia antamaan anteeksi itselleen. Minä olen oppinut ja siksi anteeksiantaminen ja -pyytäminen ovat varsin helppoja tehtäviä minulle. Ei ole varmaan tullut vastaan hetkeä, jolloin en olisi antanut anteeksi, kun sitä on minulta pyydetty. Anteeksipyytäminen on hieman vaikeampaa, koska silloin täytyy myöntää oma erehdyksensä. En kuitenkaan epäröi tehdä sitä, jos olen väärin toista kohdellut.

Olen usein ensimmäisenä hakemassa sovintoa, vaikka toinen osapuoli olisikin se, jonka pitäisi anteeksi pyytää. En halua mennä nukkumaan riidoissa; "Älä anna auringon laskea vihasi ylle."

Sitten on niitä tilanteita, joissa ihminen ei näe omia virheitään eikä pyydä anteeksi. Minulla on käynyt näin kerran. Kysessä oli väärinkäsitys, jota aloin selvittämään muutamaa viikkoa myöhemmin riitatilanteen jälkeen. Päätin odottaa siksi näin kauan, jotta henkilö rauhoittuisi suuttumuksestaan ja pystyisi ajattelemaan järkevästi. En ollut hänen syytöksistään mitenkään vihainen vaan ymmärsin, että hän oli ymmärtänyt väärin.

Lähetin hänelle sähköpostia, jossa en syyttänyt häntä millään tavalla vaan yritin oikaista väärinymmärrykset. Vastaus, minkä sain oli kaikkea muuta, mitä olin odottanut. Sain vain entistä enemmän lokaa niskaani. Hän ei sanojaan säästellyt ja vaati minulta anteeksipyyntöä.

En tiedä ymmärsikö hän oikeasti niin väärin vai eikö hän vain halunnut ymmärtää. Ehkä hän oli liian ylpeä pyytäkseen anteeksi itseään huomattavasti nuoremmalta.

Aluksi ajattelin, etten vastaa häneen törkeeän viestiinsä mitään vaan annan asian olla. Olen kuitenkin periksiantamaton luonne enkä voinut jättää asiaa tähän. Vastasin ja sanoin asioiden todellisen laidan jämäkästi. Sovintoa ei tullut, mutta ainakin yritin parhaani. Ihmistä ei pysty pakottamaan sovintoon.

Tapahtuneen jälkeen olin aluksi hyvin surullinen, mutta tunne vaihtui hyvin pian vihaan ja katkeruuteen. Voin sanoa, että asia pyöri päässäni monen kuukauden ajan päivittäin. Koin sellaista vihaa, jota en ole koskaan elämäni aikana vielä kokenut. Tänä aikana koin myös elämäni vakavimman uskon kriisin. En voinut ymmärtää, miksi pahat asiat kohtaavat minut, kun yritän toimia oikein. 

Olin jo kadottamassa uskon elämäsäni, kun Jumala alkoi puhutella minua. Minun täytyi lopettaa vihaaminen ja antaa anteeksi. Ja Hän lupasi auttaa minua siinä.

Vihastuessani henkilö tulee edelleen mieleeni, mutta olen koko ajan lähempänä sitä, että pystyn aidosti antamaan hänelle anteeksi. Siihen menee varmasti aikaa, mutta tiedän kykeneväni siihen.