Iloisia uutisia

Kirjoitin päiväkirjani täyteen muutama päivä sitten ja kaipasin ihan vietävästi uutta, jonka sitten sain sunnuntaina. Päiväkirja on minulle pelastusrengas ja tuntui illalla niin orvolta mennä nukkumaan, kun se ei ollutkaan yöpöydällä. En ole suinkaa heittänyt vanhaa päiväkirjaani roskiin vaan muistojenlaatikkoon. Sieltä löytyy ihan kaikkea esimerkisi pertioleirillä veistämäni keppi, jonka oli tarkoitus pitää teltta paikalla. :D

Olemme käyneet Ukon kanssa maastossa jo kolmena iltana peräkkäin. Sunnuntaina pyyhkäisimme viiden kilometrin matkan puoleen tuntiin, kun Ukko ei millään pysynyt käynnissä. Eilen ja toissapäivänä se oli jo rauhallisempi, mutta silti innostunut. Tänään ehkä pitäisi jo vähän kentälläkin/maneesissakin pyöriä, mutta katsotaan nyt.

Nyt olen täysin varma, että Ukon kannalta muutto oli paras ratkaisu. Siitä on tullut selvästi touhukkaampi ja tyytyväisempi sekä reippaampi ratsastaa. Ukosta on kuoriutunut se sama hevonen, mitä se oli aiemmin. Heräsin huomaamaan asian, kun katsoin lähes vuoden takaisia videoita ja kysyin Sadulta: "Onko meillä oikeasti ollut joskus noin hauskaa?" Nämä videot siis kuvattiin toisessa tallipaikassamme, jonne muutimme Ukon kotitallilta. Näette sitten näitä videopätkiä Jatan tekemässä kehitysvideossa, kunhan se valmistuu. :)

Huippua! ♥