Myöhässä

Satu kuvasi jo toissapäivänä, kun ratsastin Ukolla ilman satulaa, mutta vasta nyt ehdein katsomaan klipit läpi ja kokoamaan niistä videon. Satu tuli toissapäivänä meille suoraan tallilta yöksi, ja oli muutenkin jo niin myöhä, etten jaksanut videota alkaa väsäämään. Eilinen päivä sitten menikin uuden lyhytelokuvan kuvauksissa. Tarkoitus on jatkaa Sadulla, kun aurinko jonakin päivänä paistaisi. Aiomme osallistua Yle Areenan Viikon sketsi -kilpailuun! :D Meinasi jo tuossa kuvatessa tulla sellainen olo, että, onkohan nämä meidän jutut liian omalaatuisia ja vitsit "vaaleanpunaisia". Mutta ei nyt ainakaan tässä vaiheessa kannata alkaa katumaan, pitää luottaa itseensä ja siihen omaan juttuun. :) Luulen, että erotumme joukosta eduksemme juurikin omalaatuisen ideamme ansiosta.

Kilpailun parhaimmistoa julkaistaa viikottain Yle Areenassa syyskuusta lähtien. Lisäksi tuomariston valitsemat kolme parasta saavat paremmusjärjestyksessä 3000, 2000 ja 1000 euroa. Myös yleisön suosikki voittaa 3000 euroa (yleisön suosikki voi olla sama kuin tuomariston). Minä pidän jo saavutuksena, jos videomme edes julkaistaisiin! Se olisi niin hienoa.

Keskiviikkona menin tosiaan Ukolla ilman satulaa. Viime aikoina satula on ollut selässä lähinnä maastossa. Satu on tainnut mennä muutaman kerran satulan kanssa myös koulua, sillä ilman satulaa ravaaminen ei oikein onnistu. Ukolla on nimittäin sen verran pompottava askel.

Aluksi Ukko tuntui jotenkin todella jähmeältä varsinkin takaa. Edestä Ukko oli heti oikein pehmeä, mutta takajalat eivät tuntuneet ponnistavan jäntevästi eteenpäin.

 Otin molempiin suuntiin pysähdyksiä ja peruutuksia (voi ei, unohdin peruutusklipin videolta!). Pysähdykset onnistuivat hienosti ilman, että tarvitsi ottaa ohjasta. Liikkelle lähtökin onnistui ja Ukko jatkoi lähes heti hyvässä käynnissä. Yleensä pysähdyksiä ja peruutuksia tehdässä Ukko alkaa ns. hiipiä ja ennakkoimaan, milloin pysähdytään. Peruutuksetkin pysyivät nyt aidan vierellä suorassa, joten kokeilin peruutuksia myös niin, että käänsin hevosen kunnnolla pois aidan vierestä. Silloin ne eivät säilyneet niin hyvin suorina.

Emme ratsasta nykyisin varsinaisesti aidan/maneesin seinän vieressä vaan muutaman metrin sisämpänä. Ukko on aiemmin ottanut aidasta/maneesin seinästä tukea ja punkenut esim. niin lähelle maneesin seinää, että polveni on useasti kolhiintunut siihen. Nyt olisi tarkoitus opetella sitä, että Ukko oppisi itse säilyttämään tasapainonsa. On ilo huomata, ettei Ukko enää puske aitaan ollenkaan niin voimakkaasti.

Pysähdysten ja peruutusten jälkeen otin pohkeeväistöä. Oikealle väistättäminen oli selkeästi vaikeampaa. Otettuani vasemmalle väistöjä, Ukko alkoi vetreytyä ja väistöt onnistuivat myös oikealle. Pohkeenväistö teki hyvää Ukolle, koska väistöjen jälkeen, takapää tuntui paljon vetreämmältä ja vahvemmalta. Ukollahan on ollu takapäässä jotain ongelmaa erityisesti lannerangalla, josta se usein hankaa hampaillaan. Pohkeenväistö ilmeisesti helpotti ja ehkä vapautti jotain, joka on painanut hermoon (?).

Ukko hieroo itseään lannerangan kohdalta.

 Otin vielä lopuksi taivuttelua ympyrällä. Ukko alkoi loppua kohden pehmentyä niskasta ja nyökätä enemmän sisäänpäin. Myötäsin sisäohjasta reilusti aina, kun se nyökkäsi yhdenkin askeleen ajan sisäänpäin. Heppa alkaa saada jutun juonesta kiinni.

Loppukäynneissä Ukko venytti hienosti eteen-alas. Selässä tuntui kuin Ukko olisi venyttänyt päätään maahan asti, mutta kuten videoltakin varmaan näkyy kaula ei veny kovin alas. Kuitenkin Ukolle se on jo paljon, jos normaalisti pitkin ohjin Ukon pää on noin sään tasossa.

Hepsu on saanut mukavasti massaa. :) Ei näy kylkiluut ja peppukin on pyöristynyt. Kuvassa mysö uusi komea korvahuppu. Olemme saaneet siitä paljon kommenttia, kuinka Ukko näyttää joulutontulta. :D