lauantai 13. huhtikuuta 2013

Loistava fiilis!

Tuntemukset ovat vieläkin upeat eilisen ratsastunnin jälkeen! En voi kuin vain loputtomiin kehua ja hehkuttaa tuota tuntia. En muistanut enää, miten palkitsee on ratsastaa valvovan silmän alla. Opetus, Ukko ja itse asiassa kaikki oliva kohdallaan. Kaikki paitsi kuvaus... ;) Satu oli kyllä seuraamassa tuntia kuvausaikeissa, mutta materiaali jäi aika suppeaksi. Lisäksi ne pätkät eivät ole mitään parhaimmistoa. Katselen vielä uudestaa videot läpi ja katson, onko siellä julkaisukelpoisia otoksia. Voi olla, että niitä on niin vähän, ettei mitään ratsastustunnin koostetta pysty ainakaan tekemään.

Tunnin aiheena olivat siirtymiset. Alkukäyntien aikana opettaja pyysi minua ensin kertomaan vähän Ukosta, koska se on hevosena aivan tuntematon hänelle. Sitten otettiinkin ohjat käteen ja lähdettiin työstämään käynti-ravi siirtymiä. Ensin piti löytää rauhallinen käynti, jotta hevonen lyhenisi, takajalat tulisivat alle ja etupainoisuus vähenisi. Ukko käveli aivan liian lujaa vapaiden jälkeen. Opettaja neuvoi rauhoittamaan ylävartaloa ja vähentämään lantion liikettä. Vau! Ratsastus on niin hienojakoista. Pienikin muutos omassa istunnassa saa hevosen liikkeen muuttumaan.

Kun käynti oli rauhallista ja takajalat alla, lähdin nätisti nostamaan ravia. Tai en aluksi nostanut ravia kovin nätisti. Annoin Ukolle liian reippaasti pohetta, jolloin siirtyminen oli syöksähtävä. Ukko oli muutenkin ravissa todella kiireinen.

Pikkuhiljaa siirtymiset alkoivat kuitenkin onnistua. Opettaja ohjeisti minua menemään päädyt/lyhyet sivut enemmänkin puoliympyränä. Ukon tasapaino kärsii, kun se menee liian syvälle kulmaan, jolloin se taas ahdistuu ja ravista tulee kiireistä. Ukko alkoi selkeästi rauhoittumaan, mutta edelleenkin se ennakoi kulmia kiihdyttämällä tahtia.

Tässä vaiheessa vaihdoimme tehtävää. Tarkoitus oli tehdä pysähdys ja sen jälkeen hyvä, suora peruutus, josta suoraan raviin. Ravista käyntiin siirtymisen kautta pysähdys, peruutus ja raviin jne. Pysähdykset ja peruutukset olivat paikoin todella onnistuneita. Ravi taas ei noussut kertaakaan aivan suoraan peruutuksesta, vaan Ukko ehti ottaa muutaman käyntiaskeleen eteenpäin. Se ei kuitenkaan haitannut, koska itse siirtyminen oli jo aika tasainen.

Siirtymisten suhteen meidän siis täytyy kiinnittää huomiota huolelliseen valmisteluun. Tämä on kaiken a ja o, jotta siirtymiset olisivat tasaisia ja tapahtuisivat juuri haluammallani hetkellä.

Teimme myös ravissa pääty-ympyröitä. Oikea kierros oli meille molemmille selkeästi vaikeampi. Minun täytyy kiinnittää huomiota siihen, että istun keskellä satulaa. Nyt lantioni vääntyy ja istuinluu painaa Ukon ulkojalkojen puolelle, jolloin se liiraa ympyrältä pois vieläkin enemmän. Tähän vielä lisätään se, että alan automaattisesti vetää sisäohjasta, jolloin Ukon kaula on ihan mutkalla ja se puskee lapaedellä ympyrää entistäkin isommaksi. Ulkoavut, ulkoavut! Napakka ulkopohe ja ulko-ohja, joilla Ukon tie ulospäin ns. suljetaan. Pehmeä sisäkäsi, jolloin Ukolle annetaan tilaa tulla sisäänpäin. Loppua kohden ympyrät parempia.

Vau, oli kyllä upea tunti! Valmennuksesta oli hyötyä niin minulle kuin Ukolle. Kopsukka oli niin tyytyväisen näköinen tunnin jälkeen. Opettaja kehui sitä sympaattiseksi kaveriksi, joka yrittää parhaansa, jos se vain ymmärtää, mitä pyydetään. Oikeanlainen istunta ja apujenkäyttö ratkaisevat monia ongelmia.

Tarkoitus olisi alkaa käydä tunneilla säännöllisesti, jotta saadaan pysyviä tuloksia aikaan. En ole aiemmin edes ajatellut, miten tärkeää opetuksen alla ratsastaminen on. Itsenäisesti ratsastaessa omien virheiden huomaaminen ja sitä kautta niiden korjaaminen on vaikeaa varsinkin, kun ratsastusta ei kuvaa. Säännöllisesti tunneilla käydessä pysytään perillä istunnan tilasta ja "alkavat" virheet voidaan kitkeä pois ennen kuin niistä tulee oikeita ongelmia. Esimerkiksi tuota lantion vääntymistä ei ole aiemmin ollut. Olen kyllä huomannut, että jotain tässä ympyrällä ratsastamisessa on pielessä, mutta en vain ole osannut paikantaa ongelmaa.

Tykkäsin todella paljon opettajasta. Kuolaimettomuudessa ei ollut hänelle mitään ongelmaa, vaikka hän aluksi kysyi syytä sille. Tuli sellainen olo, että kuolaimettomuuteen pitäisi olla joku maata kaatava syy. Sanoin kuitenkin, että syyt ovat enemmänkin "ideologiset" ja, että kuolaimettomilla ratsastetaan samalla tavalla kuin kuolaimilla.

Opettaja on mielestäni juuri sopiva meille. Tykkäsi todella paljon hänen opetustyylistään. Hänellä oli rauhoittava vaikutus minuun. Jos Ukko ei nostanut ravia, hän sanoi: "Ei hätää! Toista vain apu uudelleen." Ennen kaikkea hän oli todella hevosystävällinen. Hän pyysi kehumaan Ukko, kun en itse huomannut, kun olin niin keskittynyt omaan istuntaani. Pidimme runsaasti taukoja. Ratsastustunnin aikana oli monta lyhyttä taukoa ja yksi pidempi nollaustauko.

Ukkokin oli niin tyytyväisen näköinen tunnin jälkeen. Uni varmaan maistui hyvin viime yönä. Minäkin olen aivan mielissäni. :) En malta odottaa seuraavaa valmennusta. Nyt täytyy vain itsenäisesti ratsastaessa kiinnittää huomiota niihin asioihin, joista tunnilla puhuimme.

Käykää ehdottomasti tunnilla, jos vain on mahdollisuus. Siitä on ihan hirveästi hyötyä itselle ja hevoselle.

6 kommenttia:

  1. Ja sillä opettajalla/valmentajalla on hirveästi merkitystä. Kaikkien tyyli ei sovi kaikille, minä ainakaan en ymmärrä edes kaikkien antamia ohjeita, toiset taas osaavat kuvata paremmin mitä pitää tehdä ja ennen kaikkea MIKSI. Osa ei myöskään kysy ensimmäisellä tunnilla minusta tai hevosesta mitään, ilmeisesti ei kiinnosta. Toistaiseksi en ole löytänyt "omaa" valmentajaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Meillä onneksi löytyi heti kerrasta sopiva opettaja/valmentaja. :)

      Poista
  2. Olen ihan samaa mieltä, tunneista on mielettömästi hyötyä! Mekin kun viimein ollaan saatu aikaiseksi niiden ottaminen, ollaan kyllä paremmalla mallilla monessa asiassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonenkin on tyytyväisempi, kun oma istunta ja apujen käyttö on kunnossa. :)

      Poista
  3. Minä käyn aina perjantaisin Ratsastuskeskuksella tunneilla jossa opettaa kaksi opettajaa ja kumpikin aika erilaisia, mutta silti pidän molempien tunneista. Eilenkin satuin mietimään että voisiko pyytää kotitunteja jotta pääsisin kehittymään kahden ravurini kanssa. Olen myös samaa mieltä että kun edes vähänkin istunta muuttu paremmaksi niin hevonenkin liikkuu myös paremmin, niin ainakin kävin silloin kun kävin kaverini kanssa "Ratsastus-simulaattorissa" jossa minulle opetettiin miten laukat vaihdetaan ja miten käsien kuuluisi olla kun ratsastetaan muotoon. No seuraavan päivänä kokeilin sitä samaa kokemattomammalla ravurillani ja kas laukat vaihtui kuin ammattilaisella ja muoto muodostui heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista simulaattoria olisi mahtava päästä kokeilemaan! Ei tarvisi keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan istuntaan.

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)