Mielenkiintoista

Leikki on säilynyt pitkään arvoituksena. Varsat ja nuoret hevoset leikkivät, se on selvää. Leikin tarkoitusta ei kuitenkaan tiedetä, koska siitä ei ole suoraa välitöntä hyötyä eläimelle. On esitetty näkemyksiä siitä, että hevonen treenaa tulevaisuutta varten tai pitää yllä pakenemistaitojaan. Leikki on tutkimusten mukaan nähty hyvinvointi-indikaattorina – vain hyvinvoiva eläin leikkii.

Mutta mutta.

Ranskalaistutkijat alkoivat ihmetellä, miksi aikuiset hevoset leikkivät enemmän silloin kun niiden olosuhteet ovat huonot. Villeinä elävät aikuiset hevoset leikkivät äärimmäisen vähän jos lainkaan – niillä leikkiä esiintyy silloin kun olosuhteissa on toivomisen varaa.

Tutkijat testasivat ratsastuskouluhevosia. Hevoset olivat karsinoissaan, ja ne päästettiin lajitovereiden kanssa ulos ja niiden käyttäytymistä mitattiin. Kävi ilmi, että leikki saattaakin olla selvitytymiskeino, jolla hevonen lievittää stressiään tai fyysistä kipuaan.

Leikkijähevosilla oli lähes kaikilla kiropraktikon toteamia selkävaivoja (21/22 kärsi). Niillä oli korkeammat syljen kortisolipitoisuudet. Ne olivat useammin ihmistä kohtaan aggressiivisia. Ne vetäytyivät karsinassa omaan nurkkaansa ja vaikuttivat masentuneilta.

Toisin sanoen hevosilla, jotka eivät leikkineet, oli asiat tässä tutkimuksessa paremmin; vähemmän selkäkipua, vähemmän masennusta, vähemmän stressiä, vähemmän aggressiivisuutta ihmistä kohtaan.

Leikkiä ei tutkimuksen mukaan yksinään selitä rebound-ilmiö, eli tallissa kertynyt energia, joka purkautuu leikkinä.

Kääk. Kaivataan lisää tietoa.

© Jaana / Eläinten koulutuksesta

Itse ainakin luulen, etteivät asiat ole aivan niin musta-valkoisia, koska hevoset ovat yksilöitä. Tätä sanaa on tullut viljeltyä blogin puolella aika paljon, mutta tuskin se mitään haittaa.

Jos nyt mietitään Ukkoa, sillä oli kesällä voimakasta stressiä hevoslauman takia eikä se ainakaan purkautunut leikkinä. Pikemminkin päinvastoin. Ukko sulkeutui vain syvemmälle kuoreensa.

Ukolla on tosiaan aina ollut jokinlainen muuri ympärillään. Jokin, mikä on estänyt sitä näyttämästä kaikkia puolia itsestään. Lähinnä sen puolen, joka osaa irrotella ja pitää hauskaa. Tai ehkä Ukko on vain perusluonteeltaan tosikko.

Ukkohan ei aiemmin leikkinyt oikeastaan ollenkaan. Ei ihmisen eikä muiden hevosten kanssa. Ensinnäkin täytyy todeta, että Ukko on tarhannut yksin vajaat kymmenen vuotta, joten ei siinä paljon ole leikkikaveria enkä usko, että Ukon omistajat olisivat leikkineet sen kanssa. Ei se ole "normaalia". Ei heppojen kanssa leikitä kuten esimerkiksi koirien ja kissojen kanssa. Oliko Ukko silloin hyvin onnellinen, koska se ei leikkinyt? En tiedä. Ainakin perustyytyväinen oloihinsa. En kyllä usko, että se nytkään kovin onneton on, vaikka se leikkii.

Viime aikoina olemme saaneet Ukosta kuorittua pikkuhiljaa esiin leikkisyyttä. Se ei ole ollut mikään helppo tehtävä, mutta eiköhän se pikkuhiljaa opi pitämään hauskaa kanssamme. Edelleenkään Ukosta ei ole ns. oma-aloitteisesti tullut leikkisä vaan meidän "houkuttelumme" ansiosta.

Eipä näistä tutkimuksista aina ota selvää. Tutkimusta on moneen lähtöön, puolesta ja vastaan. Oma järki on hyvä pitää matkassa. Joka tapauksessa tutkimus on uusi, mielenkiintoinen näkökanta leikistä.