Ukon ura temppuponina

Opetimme Ukon heti alussa äänimerkillä, jonka kuullessaan se saa makupalan. Tämä siksi, ettei se oppisi kerjäämään. Ratsastus ei kiinnostanut kovinkaan paljon, joten keksimme muuta puuhaa.

Esimerkiksi puomin ylitelyä heinätupon perässä

Tarha oli kuitenkin loppukesästä niin mutainen sateiden takia, että siellä oli vaikea työskennellä. Odotimme innolla uuteen tallipaikkaan muuttamista, jotta pääsisimme isolle, kuivalle ja aidatulle kentälle puuhailemaan. Uudella tallilla ratsastus alkoi kuitekin kiinnostaa enemmän ja harrastimme puoli vuotta ns. "normaalisti". Emme tutustuneet Ukkoon sen syvällisemmin, vaan menimme tallille, hoidimme ja liikutimme sen. Homma oli tällä selvä ja lähdimme kotiin.
 
Joulun aikaan löysin videon hevosagilitystä ja palo siihen heräsi. Ostin hevosagilitykirjan, ja päätimme alkaa harrastamaan Ukon kanssa agilityä. Kuten arvata saattaa, se ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista. Ukko ei seurannut meitä alkuunkaan vaan se lähti huitelemaan omille teilleen. Into hiipui ja jatkoimme taas entiseen malliin.

Seuraavana kesänä ratsastaminen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä, koska Ukko pyrki ratsastaessa jatkuvasti portille ja liikkui todella tahmeasti, koska se oli stressin takia uupunut.  Tätä emme kuitenkaan vielä silloin tienneet, joten päätimme keksiä jotain muuta tekemistä ratsastuksen lisäksi. Sadun äiti on koirankouluttaja, joka sitten ehdotti, että opettaisimme Ukolle temppuja naksuttimen avulla. Ensimmäinen temppu, jonka Ukolle opetimme oli "kumpi käsi?" -temppu.

Kädet yhteen, nami väliin ja heijaus puolelta toiselle. Nami on aina siinä kädessä, jonka puolelle heijaus jää. Tämä on tempun idea. Opetimme myös Ukon tulemaan kutsusta luokse. Yritimme myös opettaa sen astumaan etujalallaan pahvilautasen päälle, mutta se ei oikein onnitunut. Ukko ei edes yrittänyt tehdä mitään, jotta se saisi makupalan.

"Kumpi käsi?" Tästäkin temputtelukerrasta ollaan kehitytty huimasti

Nykyisellä tallilla innostuimme toden teolla temputtamisesta ja olemmekin temputtaneet Ukkoa joka viikko vähintään kerran. Aluksi Ukko turhautui todella nopeasti, kun se ei ymmärtänyt. Se ei yksinkertaisesti jaksanut keskittyä miettimään vaan olisi halunut namin heti.

Ukko oppi hyvin nopeasti tönimään jalkapalloa, mutta pallon töniminen tiettyyn suuntaan eli meille oli jo vaikeampaa. Muutimme omaa koulutustapaamme ja Ukko on nyt vihdoin oppinut tönimään pallon meille.

Makupalana yleensä porkkanan pala, mutta joskus myös omena :3

Viime aikoina olen huomannut, ettei jalkapallon tökkimisessä ole enää Ukolle tarpeeksi haastetta, joten päätin taas yrittää opettaa sen astumaan lautasen päälle. Ja arvatkaapa mitä? Jo toisella harjoituskerralla Ukko tajusi jutun juonen. :D Se tekee kuopivan liikkeen etusellaan ja tähtää sillä lautaseen. Hyvä koordinaatioharjoitus. Ukon ongelman ratkaisukyky on selkeästi parantunut harjoitellessa. Se on yritteliäs ja innokas, fiksu hevonen. Pitäisi taas saada videoitua meidän harjoituksia.

Jalkapalloa!

On myös ilo huomata, että Ukko seuraa meitä vapaana nykyisin. Saamme sen myös yhä useammin innostumaan juoksemisesta kanssamme. Ukosta on alkanut pikkuhiljaa kuoriutua esiin leikkisä hevonen. Seuraamiseen ei ole mitään poppaskonstia. Hevonen seuraa, jos haluaa olla ihmisen kanssa ja näkee ihmisen seuran kannattavaksi. Aluksi pelkäsin, että Ukko juoksee intoilleessaan päälleni, mutta olen saanut huomata, ettei se todellakaan niin tee. Paljon on vielä tehtävää, jotta opimme luottamaan toisiimme ja pitämään hauskaa yhdessä. :)

Ukko on vapaa-ajallaankin leikkisämpi kuin aiemmin. :)