sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Näinä päivinä

Me kävimme katsomassa Ukkoa ensimmäistä kertaa. Se ei ollut rakkautta ensisilmäykseltä. Olin pikemminkin hieman kielteinen tuota hörökorvaa kohtaan. Se ei osannut mitään ja se oli jännittynyt hoitotilanteessa.

Siitä on jo kaksi vuotta ja tuo samainen hevonen kuluu joka päiväiseen elämääni iloineen ja suruineen. Sulkeutunut hevonen osaa jo paremmin kertoa mielipiteensä, jos sitä vain kuunnellaan. Se kuitenkin vaatii taitoa, koska hevonen on aika pienieleinen.

Rapakkokammoinen hevonen kävelee mukisematta isojenkin vesilammikoiden yli. Ratsastus ei enää ole epämääräistä ja kompuroivaa jolkottelua. Hoitotilanteissa hevonen on mitä rennoin, ja korviin saa koskea. Saimme jouluna pukea Ukolle poronsarvikorvahuput päähän, vaikka alkuaikoina korvahuppujen laittaminen oli yhtä taistelua.

Ukon kanssa olen oppinut enemmän kuin koskaan olisin ratsastuskoululla oppinut. Olen löytänyt hevostelusta aivan uusia ulottuvuuksia ja saanut huomata, että hevosten kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin ratsastaa. Jos Ukkoa ei olisi, tuskin menisin enää ratsastuskoululle. Ehkä en hankkisi enää hevostakaan. En tiedä.

Tarhassa hoitaminen onnistuu hyvin. Ukko ei lähde mihinkään, koska se haluaa olla seurassamme. Vaikka minulla olisi satula sylissäni, se tulee vastaan. Olemme opettaneet Ukolle naksuttimen avulla, että satulan selässä oleminen on kiva juttu.

Hevosen kanssa eläminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Erityisesti vuosi 2012 koetteli meitä todella paljon. Nyt kuitenkin näyttäisi olevan tyyntä myrskyn jälkeen, ja Ukko on tyytyväisemmillään. Minäkin nautin tallilla olemisesta ja Ukon seurasta enemmän kuin aikoihin. Ratsastustunnit ovat antaneet aivan uudenlaista mielihyvää ratsastukseen.

Arjen pieniä koettelemuksia on kuitenkin tämänkin vuoden puolella ollut. Ne ovat kuitenkin pieniä ja niistä selvitään. Esimerkkinä eilinen maastoreissu. Siellä oli taas joku idiootti liikkeellä, joka ei piitannut muista. Tyyppi tuli hevoskärryineen täyttä ravia kohti  eikä Ukko meinannut pysyä hallinnassa. Se olisi halunnut ottaa varaslähdön ja lähteä tulijan edelle täyttä ravia. Että tuollaiset ihmiset raivostuttavat!

Vielä ette kuitenkaan saa vuosipäivävideota, koska ylläpitosopimus on kirjoitettu vasta toukokuun lopussa. Silloin saatte myös videon.


Tähän samaan postaukseen minun täytyy vielä toivottaa Sirulle myöhäiset syntymäpäiväonnittelut. Sirun 6-vuotissyntymäpäivä oli 11.4. Muistin tämän jo monta kuukautta etukäteen ja vielä viikkoakin ennen. Sitten yhtäkkiä totesin, että nythän on 18. päivä. Oho, synttäripäivä meni jo! :D

Onnea Sirulle, päivieni piristykselle! <3
Tässä kuvassa jälleen tekemässä pahojaan. Siru kuolaa kasvin perään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)