Kaviokuvia ja matkakuumetta

Pientä matkakuumetta on jo ilmassa, kun olen lähdössä tunnin päästä Saksaan kymmeneksi päiväksi! :D Kyseessä on siis koulun retki, jonne myös Satu on lähdössä. Emme ole koskaan olleet niin pitkää aikaa yhtäaikaa pois kotoa. Tätä  reissua on joutunut aika paljon suunnittelemaan etukäteen sekä Ukon että kouluhommien osalta. On ollut todella kiireistä ja varmasti myös reissun jälkeen tulee olemaan, mutta jospa siitä selviäisi. Tämä on kuitenkin sellainen "kerran elämässä" -kokemus.

Olemme hommanneet Ukolle reissun ajaksi kaksi hoitajaa. Hieman huolestuttaa jättää Ukko ihmisten käsiin, jotka eivät tunne sitä kunnolla. Ei siinä, jos Ukko olisi "normaalikunnossa", en olisi huolissani ollenkaan, koska hoitajat ovat luotettavia, aikuisia ihmisiä. Tosin meillä on nyt mennyt kolme viikkoa tosi hyvin, joten eiköhän kriittisin vaihe ole jo takana päin. Jätämme heille tarkan ohjeistuksen ja hierojamme puhelinnumeron, jos ongelmia alkaa esiintyä.

Ja sitten kaviokuvia. Kameraa ei valitettavasti ollut mukana kengityspäivänä, joten joudutte tyytymään eilen otettuihin kuviin rapaisista kavioista. ;) Ei ehkä kaikkein edustavimmat kuvat... On sen verran kiire, etten ehdi nyt tekemään mitään ennen-jälkeen -kuvia, joten käy vilkaisemassa viime kengityksen jälkeiset kaviokuvat täältä.

Tuon verran tarhassa on mutaa tällä hetkellä. Verrattain vähän, kun olen nähnyt talleja, joissa hevoset joutuvat seisomaan polviaan myöten mudassa.

Kengittäjän mukaan Ukon takasissa näkyy kovasti vanha kaviokuume; seinämä meinaa taas irtoilla enemmän kuin aiemmin.

Ukko tuli tosiaan suoraan tarhasta... Putsaamme kyllä kaviot aina sekä sisältä että päältä. 

Uusin rakennekuva

Ukko nautiskelee lämpimästä kevätauringosta ja heinästä. :)

Nyt on kulunut kaksi viikkoa viime hieronnasta eikä ainakaan vielä ole tullut takapakkia. Edistystä on tapahtunut pikkuhiljaa. ja selässäkin on jo käyty useampaan kertaan. Viikko sitten sunnuntaina Satu jopa ravasi Ukolla pikkupätkän maastossa. Ruuna oli oikein innoissaan eikä olisi heti halunnut hiljentää takaisin käyntiin. Tosin tämän viikon perjantaina ehdimme jo pelätä Ukon menneen taas lukkoon, kun se oli aluksi ihan mahdoton. Sillä oli annettavanaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko pysyä paikoillaan ja piehtaroida tai sinkoilla ympäriinsä. Kyllä siinä koki itsensä aika pieneksi, kun hevonen hyppii takajaloilleen. Tilanne oli todella huolestuttava. Ei sen takia, että olisin pelännyt itseni puolesta vaan Ukon, koska se ei ole koskaan käyttäytynyt noin. Ukko vaikutti selkeästi kipeältä. Loppu hyvin kaikki hyvin: kun Ukko oli aikansa riehunut irti, tuntui kuin joku paikka olisi auennut ja heppa alkoi liikkua todella hyvin. Pitkästä aikaa Ukko seurasi meitä vapaana ollessaan kaikissa askellajeissa, mitä se ei tee, jos se ei halua.

Kävimme myös eilen ratsain maastossa, ja räpsin muutaman kuvankin. Lenkki jäi valitettavasti aika lyhyeksi, koska märkä lumi kerääntyi erittäin tehokkaasti kavioihin varsinkin nyt, kun Ukolta otettiin viime kengityksessä (kuvia kavioista tulossa) tilasakumit pois. Plusasteita oli peräti kuusi!

Lenkin jälkeen käytimme vielä Ukon maneesissa, mutta tällä kertaa se ei innostunut juoksemisesta vaan piehtaroinnin jälkeen käveli maneesin ovelle. Nappasin Ukosta uusimman rakennekuvan. Viimeksi olen ottanut sellaisen kesällä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten Ukko on muuttunut.

22.3.2014

Heinäkuu 2013

Nykyinen Ukko on paljon sopusuhtaisempi kuin kesällä. Kesän kuvassa Ukon pää näyttää suhteessa muuhun ruumiiseen todella isolta, ja kaula on olematon rimpula. Hierojan mukaan kaulalla voisi nytkin olla aavistuksen enemmän lihasmassaa. Täytyy taas kerran ylistää käynnin tehokkuutta. Kesän jälkeenhän olemme tehneet Ukon kanssa töitä lähinnä käynnissä.

Kolmas hieronta

Ukko syömässä iltaheiniään. Välillä pitää kurkkia, mitä tallikäytävällä tapahtuu.

Lue halutessasi ensimmäisestä ja toisesta hieronnasta

Viime hieronnan jälkeinen aika oli pienoinen pettymys. Ukko ei mennyt selkeästi parempaan suuntaan, kuten ensimmäisen hieronnan jälkeen, ja se oli alle viikon päästä yhtä huono, kuin ensimmäisen hieronnan jälkeen toisella viikolla. Pieni epätoivohan siinä meinasi iskeä, kun alle viikon jälkeen hieronnasta hevonen oli taas todella huono liikkeissään. Takajalat askelsivat jäykkää, lyhyttä askelta hevosen etuosan perässä. Hieroja oli siis kutsuttava jälleen paikalla.

Ukko tutkailee kuvajaistaan. :D

Ukko on pysynyt tänä talvena hyvässä lihassa. Vaikka Ukkoa on ratsastettu viime kesästä lähtien lähinnä käynnissä, hieroja kehui, että se on paremmassa lihaskunnossa kuin viime kesänä. Kaula kaipaisi vielä enemmän lihasmassaa. Ei  siis pidä aliarvoida käynnin tehokkuutta!

Ukko hölköttelemässä maneesissa viime hieronnan jälkeen.

Tällä kolmannella hierontakerralla hieroja lähestyi ongelmaa hieman toisella tavalla. Pääsimme taas pintaa syvemmälle ongelman suhteen. Ensinnäkin minun täytyy korjata väitteeni, jonka mukaan vasemmalta puolelta rusto (yhdistää takajalat selkärankaan) olisi vioittunut. Näin ei ole, sillä rustossa ei ole mitään vikaa, mutta sen kohdalla olevat lihakset puolestaan painavat johonkin hermoon.

Taas on todettava, että hevosten kanssa kaikki on mahdollista, ja syy ongelmiin voi löytyä melkein mistä vain. Nimittäin, kun hieroja mobilisoi vasenta etujalkaa, hän huomasi, että lavan kohdalta lannerangalle yhdistävä lihas on jännittynyt. Ukkoahan potkaistiin viime kesänä vasemman etujalan olkaniveleen. Ehkä potku osui suoraan hermoon tai sitten ongelma on muodostunut lannerangalle, kun hevonen on joutunut varomaan vasenta etujalkaansa. Toisaalta Ukolla on ollut jo paljon aiemmin ongelmia lannerangalla, joten voi myös olla, että ruston kohdalla hermoon painava lihas on se kaikista perimmäisin syy lannerangan ongelmiin. Näistä, kun ei koskaan voi tietää!

Hieronnasta on nyt kulunut viikko ja meillä on mennyt ihan hyvin. Edistymistä on tapahtunut hieman maltillisemmin kuin ensimmäisen hieronnan jälkeen, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Hiljaa hyvä tulee! Eilen Satu kävi jo Ukon selässä kävelemässä pikkumaastolenkin ilman satulaa. Olemme kovasti hieroneet ja venytelleet Ukkoa sekä jumpanneet sitä. Toivottavasti edistyminen jatkuu eikä ihan heti tarvitse kutsua hierojaa.

Ukko nautiskelee päähieronnasta. :)

Toivoa antava hieronta

Tammikuu 2014

Reilu kaksi viikko on nyt kulunut. On mennyt hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että ensimmäisen viikon aikana hieronnan jälkeen edistystä tapahtui todella paljon. Ukko alkoi liikkua paremmin ja se liikkui mielellään. Kävimme pitkiä käyntilenkkejä maastakäsin sekä teimme huolelliset venyttelyt ja hieronnat päivittäin. Edistyminen jatkui upealla tavalla, kun Ukko ravasi oikeaan kierrokseen paremmin kuin se on ikinä ravannut. Rentoa, elastista liikettä ja kaiken lisäksi Ukko hakeutui ensimmäistä kertaa eteen-alas venytykseen. Pudotus oli korkea, kun pyysimme Ukkoa raavaamaan vasempaan kierrokseen; epätasapainoista ravia, oikomista ja kiihdyttelyä. Niinhän siinä sitten kävi, että aukeamassa olleet paikat ilmeisesti loksahtivat uudelleen lukkoon. Tällä viikolla Ukko ei ollut halukas edes kävelemään.

Hyvä ravipätkä syyskuulta 2013

Kaiken lisäksi kortisoonikuuri päättyi ja kolme päivää myöhemmin patit ilmestyivät Ukon iholle jälleen. Jatkoimme kuuria vielä muutaman päivän ja päätimme kokeilla pudottaa uudelleen väkirehut pois. Viimeisestä kortisooniannoksesta on nyt noin viikko aikaa ja patit eivät ole ainakaan vielä tulleet takaisin. Valoa on siis näkyvissä.

Eilinen hieronta oli kaikin puolin aika onnistunut. Kun viimeksi Ukko oli kauttaaltaan niin jumissa, ettei selkeää ongelmakohtaa pystynyt löytämään, niin nyt se löytyi.

Hevosen takajalat yhdistyvät SI-ruston kautta selkärankaan lannerangalla. Ukon vasemmalta puolelta rusto on jotenkin ihmeellisesti vääntynyt, jolloin se painaa sen ympärillä olevia lihaksia, jotka puolestaan painavat johonkin hermoon aiheuttaen kipua. Hierojan mukaan kaikki Ukon oireet viittavat hermostollisiin ongelmiin. Näitä oireita ovat:

- syöksähtely, pukitteleminen
- hoitotilanteessa "kohtaukset", joissa Ukko esimerkiksi alkaa pakonomaisesti tarjota peppuaan hierottavaksi
- lihashieronnan sijasta rapsutteluhieronnan haluaminen
- aineenvaihdunnalliset ongelmat; iho-oireilu ja huono rehunkäyttö (laihtuu helposti)

Syytä ruston vioittumiseen on aika mahdotonta sanoa. Hevonen on esimerkiksi voinut joskus piehtaroida kiven päältä. Onneksi vaivaa voi kuitenkin hoitaa säännöllisellä hieronnalla, venyttelyillä ja liikunnalla. Erityisesti peruutukset ja laukka tekevät hyvää.

Nyt jatkamme samalla tavalla kuin viime hieronnan jälkeen ja toivomme, että Ukko pysyy hyvänä nyt pidempään kuin viikon. Kutsumme hierojan heti paikalle, jos Ukko menee taas huonoksi. On erityisen tärkeää edetä Ukon ehdoilla.

Voin sanoa, että olo on tällä hetkellä aika huojentunut. Ukko oli ennen hierontaa taas niin huonona, että ehdin jopa jo miettiä, että, tuleekohan se ollenkaan enää kuntoon. Nyt tilanne näyttää paljon valoisammalta, ja voimme rauhassa keskittyä Ukon kuntouttamiseen.

Se on vaan jännä, miten hevosten kanssa kaikki liittyy kaikkeen ja se kaikista epätodennäköisin voi olla se ratkaisu. Ongelmien aiheuttaja löytyi juuri siitä jalasta, jota vähiten epäilimme. Vasen takajalkahan on ollut se porukan ainoa "terve" jalka (etusissa liikaluut, vasemmassa etusessa myös potkuvamma, oikeasta takajalasta mennyt hankoside ja siihen on potkaistu). Tosin hieroja totesikin aika osuvasti, että tällaisessa tilanteessa onkin hyvä kysyä, mikä siinä terveessä jalassa on vikana, kun muissa on ongelmia.

Kun katsoo ajassa taaksepäin, ensimmäiset merkit ongelmista ovat olleet näkyvissä jo marras-joulukuulta lähtien. Muistan, kun Ukko alkoi jossain vaiheessa pukitella ihan hirveästi irtojuoksuttaessa. Tulkitsimme sen silloin innostukseksi, mutta eihän Ukko ole ikinä ollut pukittelijatyyppi. Jos se innostuu, se menee kovaa eikä jää paikalle hyppimään. Muita merkkejä olivat jossain vaiheessa alkanut näykkiminen ja omaan tilaan tuleminen, joita pidimme koulutuksellisina ongelmina. Kävimme Mintin valmennuksesta joulukuussa ja voivottelin blogin puolelle useita kertoja sen jälkeen, ettei Ukko tuntunut millään oppivan raippamerkkiä. Kokeilimme erilaisia tapoja sen opettamiseen, myös naksutinta, mutta Ukko ei vain oppinut. Määrätietoisesta koulutuksesta huolimatta Ukon käytös ei parantunut kuin hetkellisesti. Viimeistään siinä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida, kun yllättäen aina Ukolle helpommasta vasemmasta kierroksesta tuli sille vaikea kierros. Irtojuoksuttaessa Ukko ei suostunut menemään vasempaan kierrokseen ja siitä tuli lopulta haluton liikkumaan molempiin kierroksiin.

Tammikuu 2014; Ukko meni tuolloinkin vain oikeaan kierrokseen.

En syytä itseäni siitä, ettemme heti tulkinneet Ukon käytöstä oikein. Teimme parhaamme. Tärkeintä on, että huomasimme poikkeavan käytöksen ja aloimme etsiä sille syytä. Eihän hevosten kanssa voi elää niin, että on heti sydän sykkyrällä vähänkään poikkeavasta käytöksestä. Se on hyvä laittaa muistiin ja kiinnittää siihen huomiota, jos käytös alkaa toistua. Hevosetkin kuitenkin ovat elollisia olentoja, joilla on erilaisia päiviä aivan kuten ihmisilläkin. :)

Tilanteen kehitys

Reiluun viikkoon on mahtunut jutustelua eläinlääkärin kanssa(, harmaita hiuksia) ja hieronta. Nyt olisi tilannepäivityksen aika.

Eläinlääkärin juttutuokion aikana ei oikeastaan selvinnyt mitään maata mullistavaa. Liikaluut tuskin ovat kasvussa, koska ne eivät ole lämpimät eikä Ukko aro niiden käsittelyä. Kysyin samalla myös Ukon kohonneista rasva-arvoista, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että arvot ovat sen verran vähän koholla, ettei niistä kannata ottaa sen kummempaa stressiä. Ukko voi siis vastaisuudessakin syödä öljyä.

Eläinlääkärin kanssa käydyn juttuhetken jälkeen pyysimme hierojaa käymään. Saimme ajan viikon päähän, joten ennen sitä aika meni Ukkoa kävellyttäessä ja tunnustellessa. Mitään selkeää paikkaa, jota Ukko olisi arkonut ei kuitenkaan löytynyt. Liikkumisessa puolestaan oli jotain outoa, mutta varsinaista ontumista ei ollut havaittavissa.

Keskiviikkona saimme onneksi vihdoin hierojan paikalle. Kävimme ensin maneesissa kävellyttämässä Ukkoa, jotta hän näkisi hevosen liikkeessä. Vasta takaapäin katsoessa hän huomasi, että Ukon toinen puoli "linkkasee". Lisäksi häntä ei ollut aivan symmetrisesti keskellä, vaan enemmän oikealla. 

Hieronnassa selvisi, että Ukolla on vähän joka puolella lihasjumeja. (Onneksi lihasjumeja eikä jännevamma kuten jo ehdimme pelätä.) Kuva, jossa ongelmakohdat on väritetty punaisella:

Etujalkojen hauislihaksessa ja sisäpinnalla on kireyttä. Samoin myös kaulassa, takaosassa, kyljissä ja selässä. Erityisesti lannerangan ja selän seutu on jumissa. Oikea puoli on kokonaisuudessaan kipeämpi kuin vasen. 

Kahden viikon päästä on seuraava käsittely. Siihen asti jumppaamme ja hieromme Ukkoa sekä ratsastamme ilman satulaa. Katsotaan lähtevätkö paikat aukenemaan. 

Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, mistä jumit ovat tulleet. Voi olla, että syypää on jälleen satula. Asia selviää vain kokeilemalla. Toki myös liukkaat kelit voivat olla syy jumiutumiselle. Entäs ihon oireilu? Ukko on ollut täynnä kutisevia patteja, joten ei ole ihme, jos se on yrittänyt helpottaa kutinaansa jännittämällä lihaksiaan. 

Saimme hierojalta hyviä vinkkejä liikuttamiseen. Lisäksi hän kertoi luotettavasta satulakauppiaasta, jolta voisi uskaltaa satulan ostaa. Freemaxista ei ehkä saa sopivaa. Wintecillä puoleastaan voi ehkä olla vielä toivoa. Jos sen saa edestä ja takaa hyväksi, keskelle voisi laittaa täytettä. Hieroja aikoi seuraavalla kerralla katsoa Wintecin istuvuutta. 

Eiköhän tämä tästä selkeydy. Kortisoonikuuri päättyy parin päivän sisällä, joten saa nähdä millainen jännitysnäytelmä siitä vielä muodostuu. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.   

On tänään huolenpäivä!

Kieltämättä hevosen omistaminen tuntuu välillä hyvin puuduttavalta. Kun tulee sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa, syyn etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Kyllä, Ukon kanssa on taas murhetta. Tosin meillä on ollut jo pidemmän aikaa olo, ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa. Kun muut ovat olleet sitä mieltä, ettei mitään ongelmaa ole, siihen haluaa itsekin uskoa, mutta taas saa huomata, että omistaja tuntee hevosensa parhaiten.

Mikäs sitten onkaan se ongelma? En tiedä, kuinka kaukaa pitäisi lähteä, mutta aloitetaan nyt vaikka siitä Ukon ihon mystisestä oireilusta. Oireilu on jatkunut kohta kaksi vuotta eri tavoilla, kunnes muutama viikko sitten teetimme tulokset Ukon verinäytteestä. Tuloksien mukaan eosinofiilit ovat koholla, mikä voi viitata lievään allergiaan. Saimme kortisoonikuurin, joka on auttanut heti.

Eosinofiiliarvojen kohoaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita allergiaa, vaan käytännössä missä tahansa kohti kehoa voi olla jonkin aiheuttama tulehdus, joka vain näkyy ihon kukkimisena. Herääkin kysymys, entä jos Ukon iho-oireilun perimmäisin syy onkin sen etujaloissa olevat liikaluut? Kun liikaluut ovat kasvussa, luukalvo on tulehtunut.

Kuvia etusten liikaluista:

Syyskuu 2013

Marraskuu 2013

Tammikuu 2014

Johtui iho-oireilu sitten liikaluista tai ei, epäilemme niiden tai ainakin osan niistä olevan kasvussa. Jotakin häikkää jaloissa/jalassa joka tapauksessa on.

Vasen kierros on aina ollut Ukolle helpompi, mutta yhtäkkiä siitä on tullutkin sille vaikea kierros. Varsinkin ratsastaessa sen huomaa todella selkeästi. Vasempaan kierrokseen ravatessa Ukon tasapaino on todella heikko, ja se on edestä epätasainen; taipuu ulospäin, painaa ohjiin tai nostaa pään niin ylös, että ohjat roikkuvat löysinä. Vapaana ollessaan Ukko ei innostu juoksemaan kuten yleensä, mutta, jos se juoksee, se juoksee mieluumin oikean kierrokseen kuin vasempaan. Se ei myöskään nosta laukkaa vasempaan kierrokseen, vaan ravaa jäykästi pää ylhäällä.

Joulu-tammikuun vaihteessa Ukon vasen etunen oli noin viikon verran turvonnut ja kuuma. Syytä ei löytynyt, mutta ahkeran kylmäyksen jälkeen se kuitenkin oletettavasti parani.

Niin, ja  ei ole kauaakaan, kun joku maneesin katsomassa totesi minun ratsastaessa Ukolla, että se liikkuu epäpuhtaasti. Mutta jalka, jossa hän epäpuhtauden havaitsi, oli oikea takajalka. Ajattelin sen olevan jäykkyyttä vanhan vamman ja liikutustauon takia. Ja ongelmiahan on esiintynyt nimenomaan vasempaan kierrokseen.

Soitin tänään klinikalle, mutta kysymykseni olivat sen verran vaativia, että eläinlääkärin olisi hyvä vastata niihin. Eläinlääkäri on tavoiteltavissa vain aamuisin kahdeksan ja yhdeksän välillä, joten soittelen sinne huomenna uudelleen.

Saa nähdä joutuuko tässä klinikalle rehautumaan röntgenkuviin. Mutta eikai se auta, jos muuten ei tunnu syytä löytyvän. Liikaluiden kasvu aiheuttaa kipua. Kiva, että tämänkin sai kuulla vasta pari kuukautta sitten Mintti Rautioaholta valmennuksessa. Olemme kysyneet liikaluista aiemmin eläinlääkäriltä, mutta hänen mukaansa "niistä ei ole haittaa, jos ne eivät häiritse".

Palataa asiaan!

Alkusyksystä Ukko ainakin vielä liikkui mielellään. Tässä kuvassa Ukko laukkaa vasempaan kierrokseen.

Verinäytetulokset

Joulukuu 2013

Lue Ukon iho-oireilun historiasta täältä.

Viime viikolla minulla ei ollut normaalikoulua ollenkaan, koska meillä on koeviikko menossa. Se jatkuu vielä tänäänkin, mutta ei onneksi minun osaltani. Pidennetty viikonloppu on ihan mukava juttu ennen seuraavan jakson alkua. Ajatella, että lukuvuotta on jäljellä enää kaksi jaksoa! Aika menee niin nopeasti.

Verinäytetulokset tulivat jo lähes kaksi viikkoa sitten, mutta kokeisiin luvun ja tallilla käymisen ohella en ole valitettavasti ehtinyt niitä päivittämään tänne. Näytteen tutkimiseen meni aikaa noin viikon verran. Sen mukaan kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisällä paitsi rasva-arvot ja eosinofiilit, jotka molemmat olivat koholla. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että, koska Ukko ei syö toistaiseksi mitään muuta kuin heinää, rasva-arvot eivät ole liian korkeat. Jos Ukko söisi väkirehuja, ne olisivat liian korkeat. Tässä herää kuitenkin itselläni kysymys siitä, että, pystyykö Ukko enää syömään öljyä, jos rasva-arvot ovat jo pelkällä heinäruokinnalla koholla. Tämä asia täytyy varmistaa vielä eläinlääkäriltä. Eosinofiilien määrän lisääntyminen puolestaan viittaa eläinlääkärin mukaan lievään allergiaan. Niinpä Ukolle määrättiin kortisoonikuuri asiaa varmistamaan.

Aloitimme kortisoonikuurin sunnuntaina 26.1. Ensimmäiset kuusi päivää Ukko sai isompaa annosta, siitä seuraavat kuusi päivää Ukko on saanut pienempää määrää, ja perjantaina määrää pienennetään vielä entisestään seuraavaksi kuudeksi päiväksi. Sen jälkeen kuuri on syötetty.

Jo heti seuraavana päivänä kuurin aloittamisesta Ukon ihossa ei ollut tietoakaan paukamista. Kuurin päätyttyä on vain toivottava, etteivät paukamat tule enää takaisin. Sehän olisi kaikista helpointa. Silloin tietäisimme, että jokin on joskus aiheuttanut Ukolle tulehduksen, joka ei ole missään vaiheessa parantunut. Jos patit tulevat puolestaan takaisin, Ukko altistuu edelleen jollekin, joka aiheuttaa sille allergisen reaktion. Nyt on kuitenkin vielä turhaa alkaa spekuloimaan. Odotetaan nyt ensin ihan rauhassa, mitä tapahtuu, kun kuuri päättyy.

Karva näyttää ihan silkkiseltä ilman patteja. Jokin aika sitten selkä oli ihan muhkuroinen valtavien pattien takia.