Toivoa antava hieronta

Tammikuu 2014

Reilu kaksi viikko on nyt kulunut. On mennyt hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että ensimmäisen viikon aikana hieronnan jälkeen edistystä tapahtui todella paljon. Ukko alkoi liikkua paremmin ja se liikkui mielellään. Kävimme pitkiä käyntilenkkejä maastakäsin sekä teimme huolelliset venyttelyt ja hieronnat päivittäin. Edistyminen jatkui upealla tavalla, kun Ukko ravasi oikeaan kierrokseen paremmin kuin se on ikinä ravannut. Rentoa, elastista liikettä ja kaiken lisäksi Ukko hakeutui ensimmäistä kertaa eteen-alas venytykseen. Pudotus oli korkea, kun pyysimme Ukkoa raavaamaan vasempaan kierrokseen; epätasapainoista ravia, oikomista ja kiihdyttelyä. Niinhän siinä sitten kävi, että aukeamassa olleet paikat ilmeisesti loksahtivat uudelleen lukkoon. Tällä viikolla Ukko ei ollut halukas edes kävelemään.

Hyvä ravipätkä syyskuulta 2013

Kaiken lisäksi kortisoonikuuri päättyi ja kolme päivää myöhemmin patit ilmestyivät Ukon iholle jälleen. Jatkoimme kuuria vielä muutaman päivän ja päätimme kokeilla pudottaa uudelleen väkirehut pois. Viimeisestä kortisooniannoksesta on nyt noin viikko aikaa ja patit eivät ole ainakaan vielä tulleet takaisin. Valoa on siis näkyvissä.

Eilinen hieronta oli kaikin puolin aika onnistunut. Kun viimeksi Ukko oli kauttaaltaan niin jumissa, ettei selkeää ongelmakohtaa pystynyt löytämään, niin nyt se löytyi.

Hevosen takajalat yhdistyvät SI-ruston kautta selkärankaan lannerangalla. Ukon vasemmalta puolelta rusto on jotenkin ihmeellisesti vääntynyt, jolloin se painaa sen ympärillä olevia lihaksia, jotka puolestaan painavat johonkin hermoon aiheuttaen kipua. Hierojan mukaan kaikki Ukon oireet viittavat hermostollisiin ongelmiin. Näitä oireita ovat:

- syöksähtely, pukitteleminen
- hoitotilanteessa "kohtaukset", joissa Ukko esimerkiksi alkaa pakonomaisesti tarjota peppuaan hierottavaksi
- lihashieronnan sijasta rapsutteluhieronnan haluaminen
- aineenvaihdunnalliset ongelmat; iho-oireilu ja huono rehunkäyttö (laihtuu helposti)

Syytä ruston vioittumiseen on aika mahdotonta sanoa. Hevonen on esimerkiksi voinut joskus piehtaroida kiven päältä. Onneksi vaivaa voi kuitenkin hoitaa säännöllisellä hieronnalla, venyttelyillä ja liikunnalla. Erityisesti peruutukset ja laukka tekevät hyvää.

Nyt jatkamme samalla tavalla kuin viime hieronnan jälkeen ja toivomme, että Ukko pysyy hyvänä nyt pidempään kuin viikon. Kutsumme hierojan heti paikalle, jos Ukko menee taas huonoksi. On erityisen tärkeää edetä Ukon ehdoilla.

Voin sanoa, että olo on tällä hetkellä aika huojentunut. Ukko oli ennen hierontaa taas niin huonona, että ehdin jopa jo miettiä, että, tuleekohan se ollenkaan enää kuntoon. Nyt tilanne näyttää paljon valoisammalta, ja voimme rauhassa keskittyä Ukon kuntouttamiseen.

Se on vaan jännä, miten hevosten kanssa kaikki liittyy kaikkeen ja se kaikista epätodennäköisin voi olla se ratkaisu. Ongelmien aiheuttaja löytyi juuri siitä jalasta, jota vähiten epäilimme. Vasen takajalkahan on ollut se porukan ainoa "terve" jalka (etusissa liikaluut, vasemmassa etusessa myös potkuvamma, oikeasta takajalasta mennyt hankoside ja siihen on potkaistu). Tosin hieroja totesikin aika osuvasti, että tällaisessa tilanteessa onkin hyvä kysyä, mikä siinä terveessä jalassa on vikana, kun muissa on ongelmia.

Kun katsoo ajassa taaksepäin, ensimmäiset merkit ongelmista ovat olleet näkyvissä jo marras-joulukuulta lähtien. Muistan, kun Ukko alkoi jossain vaiheessa pukitella ihan hirveästi irtojuoksuttaessa. Tulkitsimme sen silloin innostukseksi, mutta eihän Ukko ole ikinä ollut pukittelijatyyppi. Jos se innostuu, se menee kovaa eikä jää paikalle hyppimään. Muita merkkejä olivat jossain vaiheessa alkanut näykkiminen ja omaan tilaan tuleminen, joita pidimme koulutuksellisina ongelmina. Kävimme Mintin valmennuksesta joulukuussa ja voivottelin blogin puolelle useita kertoja sen jälkeen, ettei Ukko tuntunut millään oppivan raippamerkkiä. Kokeilimme erilaisia tapoja sen opettamiseen, myös naksutinta, mutta Ukko ei vain oppinut. Määrätietoisesta koulutuksesta huolimatta Ukon käytös ei parantunut kuin hetkellisesti. Viimeistään siinä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida, kun yllättäen aina Ukolle helpommasta vasemmasta kierroksesta tuli sille vaikea kierros. Irtojuoksuttaessa Ukko ei suostunut menemään vasempaan kierrokseen ja siitä tuli lopulta haluton liikkumaan molempiin kierroksiin.

Tammikuu 2014; Ukko meni tuolloinkin vain oikeaan kierrokseen.

En syytä itseäni siitä, ettemme heti tulkinneet Ukon käytöstä oikein. Teimme parhaamme. Tärkeintä on, että huomasimme poikkeavan käytöksen ja aloimme etsiä sille syytä. Eihän hevosten kanssa voi elää niin, että on heti sydän sykkyrällä vähänkään poikkeavasta käytöksestä. Se on hyvä laittaa muistiin ja kiinnittää siihen huomiota, jos käytös alkaa toistua. Hevosetkin kuitenkin ovat elollisia olentoja, joilla on erilaisia päiviä aivan kuten ihmisilläkin. :)