Projektin edistyminen

Kaikki ei mene aina niin kuin elokuvissa -ei myöskään heinälaatikon suhteen. Kirjoittelin marraskuussa heinälaatikko-projektistamme. Silloin laatikosta puuttui enää katto, seinät ja rautaverkko. Laatikko saatiin kyllä valmiiksi ja se rahattiin tallillekin, mutta jo muutaman päivän käytön jälkeen alkoi esiintyä ongelmia.

Päällimmäinen tai oikeastaan ainoa syy ongelmiin on se, että laatikko on liian pieni. Ensinnäkin pieni siinä mielessä, ettei sinne mahdu koko päiväksi heinää. Lisäksi se on liian pienenä myös liian kevyt. Tähän kun vielä lisätään se, että laatikko on pohjansa pinta-alaan nähden liian korkea voi lopputuloksen jo arvatakin. No heinälaatikkohan oli ruunakaverusten toimesta mukkelismakkelis pitkin tarhaa. :D Ensimmäisenä päivänä laatikko oli melkein 8 metrin päässä paikasta, johon se oli aluperin sijoitettu. 

Heinälaatikko on saanut aika kovaa kyytiä! Kaiken lisäksi laatikko on kuivuneen mudan peitossa; laatikko pyöri pitkin tarhaa juuri pahimpien mutakelien aikana...

Ajatus hyvä, mutta toteutus ontuu. Heinälaatikko-ideaa ei ole kuitenkaan heitetty vielä romukoppaan. Aiomme rakentaa heinälaatikolle saman kokoisen lisäosan. Lopputuloksessa pohja on niin laakea, etteivät hepat pysty sitä enää kaatamaan. Ei haittaa, vaikka ne pystyisivätkin sitä liikuttelemaan, koska pääsia on, ettei laatikko pääse kaatumaan.

Tänään onkin sitten talliporukan pikkujoulut, joten lähden tästä leipomaan joulutorttuja sinne syötäväksi! Ja Ukonkin karsinaan pitäisi suorittaa perinteinen joulusiivous.

Mintti Rautioahon toinen maastakäsittelytunti

Viime kirjoituksessa mietinkin talutusharjoitusta ja olin ymmärtänyt ihan oikein. Eli tehtävän tarkoituksena on lisätä hevosen eteenpäinpyrkimystä ja kokoamista. Hevonen pyydetään reippaanpaan käyntiin niin, että taluttaja sijoittuu lavan kohdalle. Kun taluttaja harppaa muutaman isomman askeleen eteenpäin, hevosen tulisi ns. imeä mukaan, jolloin se ottaa ponnistaessaan takajalat alle (tapahtuu kokoaminen). Toki hevonen ei aluksi lähde automaattisesti mukaan vaan se pitää opettaa.

Tiistaina Mintin käsittelyssä Ukko ei sanonut enää oikeastaan mitään raippaan. Viimeksihän Ukolla ilmeni yhden kerran lievä pakoreaktio, kun menimme aavistuksen liian kauas mukavuusalueelta. Siinä tuli myös hetki, kun Ukko vaipui vähäksi aikaa kuoreensa.

Raipalla sivelyn ja rapsuttelun jälkeen Mintti alkoi opettaa Ukolle raippamerkkiä. Tarkoituksena on, että hevonen oppisi, että, mihin tahansa kohtaan sitä raipalla kevyesti naputetaan, sen tulee lisätä liikettä. Kun raippa koskee tasaisesti (ilman naputusta) hevoseen, mistä tahansa kohdasta sen ruumista, sen tulee pysähtyä. Jotta hevonen ei oppisi ennakoimaa (eli lähtemään esim. liikkeelle jo silloin, kun raippaa tuodaan sen luo), hevosta sivellään muutenkin raipalla.

Harjoitukset edistyivät tosi hyvin. Raippamerkin opetuksen alkuvaiheessa ei saa käyttää voimistuvia apuja vaan toinen ihminen houkuttelee sitä tarvittaessa liikkumaan menemällä hevosen eteen vähän matkan päähän. Jos raippamerkkiä käyttäisi voimistaen näin alkuvaiheessa, hevoset yleensä vain säikkyisivät. Pelkäävä hevonen jättää takajalat kauas taakse eikä se ole tarkoitus.  

Ukko ei tarvinnut juuri ollenkaan houkuttelua liikkeelle lähtöön, joten Mintti pystyi pikkuhiljaa siirtymään voimistuviin apuihin, koska Ukko oli saanut juonesta kiinni. Mintti kokeili jossain vaiheessa naksutinta eteenpäinpyrkimyksen vahvistamiseksi, mutta Ukko vaihtoi heti naaman väärinpäin ja alkoi vaatia lisää nameja. Niinpä naksutin jätettiin pois. Ei kannata palkita naksuttimella, jos mielentila on tuollainen.

Saimme kotitehtäväksi harjoitella raippamerkkiä, kokoamista taluttaen (se harppausjuttu, josta puhuin jo ylempänä), asettamista, väistöjä, herkkupalasta luopumista ja oman tilan hallintaa. Keskiviikkona Ukolla oli miettimivapaa ja eilen jatkoimme treenejä.

Oli ilo huomata, että kehitystä on tapahtunut. Pystyimme jo vähän kohottamaan raippamerkin vaatimustasoa. Asetus meni ihan ok, mutta vaatii vielä paljon harjoitusta. Namista luopumisessa Ukko ei ottanut ollenkaan niin selkeästi sitä kärttyistä "krotiili-ilmettään". Hyvä, hyvä!

Olen todella positiivisella mielellä tulevien harjoitusten suhteen. Ukko on ollut todella yhteistyöhaluinen ja rento. Jospa namitkin saadaan mukaan yhdeksi, epäsäännölliseksi, palkitsemiskeinoksi harjoituksiin. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mintti Rautioahon maastakäsittelytunti

Minulla on aika ristiriitaiset tunteet eiliseltä. Toisaalta olen innostunut, mutta toisaalta tunnen itseni typerykseksi. Miksi olen pitkittänyt tätä opetuksen sopimista, vaikka se on ollut selvästi tarpeen? Sama juttu oli ratsastusvalmennuksen kanssa viime talvena. Koko ajan keksi vain tekosyitä, miksi juuri ensi viikolla valmennus ei sovi. Kun vihdoin valmennukseen uskaltautui, huomasi, että sinne olisi kannattanut mennä jo paljon aiemmin. Olisimme säästyneet turhilta uimaliikkeiltä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisi yrittänyt aikansa räpistellä isoa allasta päästä päähän kunnes joutuukin takaisin lastenaltaaseen harjoittelemaan perusuimatekniikkaa. En kuitenkaan halua ajatella niin, että aloittaimme kaiken taas alusta vaan kertaamme vanhaa jo opittua, joka vain on päässyt unohtumaan. Lipsumista on tapahtunut ihan liikaa, vaikka olemmekin viime aikoina petranneet todella paljon, mutta nyt täytyy olla entistäkin johdonmukaisempi.

Tunnen itseni myös typerykseksi sen kannalta, että olemme edes alunperin edes lähteneet kouluttamaan hevosta, vaikka olemme itse kokemattomia. Oikeastaan emmehän me alunperin ryhtyneet tähän sillä ajatuksella, että lähdetäänpä kouluttamaan Ukosta ratsua. Oli tarkoitus vain harjailla tuntikausia päivässä ja humputella maastossa... Nyt täytyy hyväksyä se tosiseikka, että emme selviä tästä yksin vaan tarvitsemme osaavampien käsien apua. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että ympärillämme on niin paljon ammattitaitoisia hevosihmisiä. Ei kukaan ole seppä syntyessään! Ja mitä enemmän tietoa karttuu, sitä varmenpi on siitä, ettei tiedä vielä juuri mitään.

Aika paljon saimme taas uutta tietoa ja vinkkejä harjoitteluun. Saimme muutamia kotitehtäviä ennen tiistaita, jolloin treenamme uudemman kerran.

Ensinnäkin toistaiseksi emme käytä naksutinta muuhun kuin namista luopumisen opettamiseen tai pikemminkin kertaamiseen. Olemmehan me sen aikanamme jo opettaneet, mutta siitäkin on lipsuttu. Olemme harjoitelleet liian kauan itsenäisesti, ettei kaikkiin pikkujuttuihin ole muistanut kiinnittää tarpeeksi huomiota, jolloin niistä on kasvanut isompia. Olen muutenkin ollut viime aikoina todella epävarma naksuttimen käytön suhteen. En ole oikein tiennyt, mikä on liikaa ja liian vähän. Nyt vastaus oli, että olemme palkinneet Ukkoa liikaa naksuttimella. Sen teho vähenee ja Ukko alkaa vaatia namia jatkuvasti. Olen itsekin huomannut, että Ukolla on jatkuvasti kerjäysilme päällä ja se on taskuilla. Se yrittää härppiä meitä hevosmaiseen leikkiin eikä se tietenkään sovi. Nyt siis pitää kiinnittää huomiota oman tilan hallintaan.

Luulen myös, että olemme katsoneet läopi sormien Ukon huonoa käytöstä vähän sillä ajatuksella, että "nyt se on viimein tulossa ulos kuorestaan". Totta kai tällaisen hevosen kanssa täytyy olla tarkempi, ettei se mene takaisin opitun avuttomuuden tilaan, mutta eihän huonoa käytöstä silti pidä sallia eikä se tarkoita sitä, että hevoselle tarvitsisi alkaa ärjymään. Eli vaikka olisikin pehmeä, tulee kuitenkin olla johdonmukainen ja rajat antava kouluttaja. Oh, niin vaikeaa!

Teimme talutusharjoituksia, jossa pyydämme vaiheittain voimistuvin ääniavuin Ukkoa takaamme etenemään reippaanpaan käyntiin niin, että taluttaja sijoittuu sään/lavan kohdalla. Minulle jäi kuitenkin vähän epäselväksi, että, mikä tässä nyt on se tavoite. Onko tarkoitus se, että pyydämme Ukkoa ääiavuin etenemään reipaammin ja sitten me ns. seuraamme sitä (eli emme hinaa Ukkoa perässämme)? Vai onko tarkoitus se, että Ukko liikkuu tahdissamme (lähden kävelemään reippaammin, myös Ukko kävelee reippaammin)? Niin, ja onko tarkoitus, että taluttaja on koko ajan sijoittuneena hevosen lavan kohdalle vai vaihteleeko sekin? Laitoin Mintille vielä viestiä perään. Jos joku muu tietää, mistä harjoituksesta on kyse, voi toki kertoa.

Tunnin viimeisinpänä asiana aloimme totuttamaan Ukkoa raippaan, jotta sille voitaisiin opettaa raippamerkki. Ukkohan on siis tähän asti pelännyt raippaa eikä sitä siksi ole pystynyt käyttämään koulutuksessa. Totuttaminen sujui tosi hyvin! Ukko antoi jopa lopussa koskea sillä itseensä, vaikka se ei selkeästi ollut mukaavusaluuella vaan siinä rajapinnassa kutiteltiin. Tiistaina jatketaan.

Hyvää ensimmäistä adeventtia! Ups, ja blogissakin vielä syysbanneri...

Freemax tuli (ehkä) jäädäkseen

Asiaan liittymätön kuva, mutta meillä on täällä ihan talvi jo! 

Tänään oli viimeinen mahdollisuus kokeilla Freemaxia ennen kuin sen palauttaminen myyjälleen olisi liian myöhäistä. Teimme pieniä muutoksia satulan täytteisiin: laitoimme satulan keskivaiheelle yhden ylimääräisen palan retkipatjaa siihen kohtaan, jossa Ukon selkä notkahtaa. Lisäksi vaihdoimme satulaan S-kaaren, joka oli kuitenkin ehkä huonompi kuin M-koon kaari. Vaihdetaan se siis takaisin.

Kyllähän tuo satula vielä työstämistä vaatii, mutta ehkä olemme valmiita siihen. Jälki on kuitenkin jo noin hyvä pienen täytekikkailun jälkeen. :)

Venyttelyt lenkin jälkeen. 

Jos satula jää, seuraava homma olisikin sitten opettaa Ukolle uusi asenne satulaan. Nyt se näyttää hapanta naamaa jo nähdessään satulan. Tilannetta on myös edistänyt se, että olemme huomaattamme opettaneet Ukolle tätä mielenyhtymää. Naksuttimen huonona puolena on se, että halutun käytöksen lisäksi hevonen oppii myös sillä hetkellä vallinneen mielentilan. Jossain vaiheessa Ukko liikkui satuloidessa, joten opetimme sen naksuttimen avulla pysymään paikallaan, mutta emme varsinaisesti kiinnittäneet huomiota Ukon mielentillaan. Osaahan se nykyisin pysyä paikallaan satuloidessa, mutta näyttää edelleen yrmyltä. Nyt asiaa on lähestyttävä sen kautta, että Ukko haluaa pysyä paikallaan satuloidessa, koska satula on kiva juttu.

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Aiempi kirjoitus kyseisestä satulasta
Freemax-rungoton (käytetty)
Barefoot Notting Hill -rungoton 1. kokeilu ja 2. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintec-runkoyleissatula

Uusi, aito Freemax

Vajaa kaksi viikkoa sitten meille tuli postista HorseProlta kaksi viikkoa aiemmin tilattu Freemaxin rungoton satula. Satula tuli sinänsä aika huonoon saumaan, koska meillä on tällä hetkellä koeviikko päällä. Kuusi koetta, joten tallilla ei ole ehtinyt kuin pyörähtää. Satulalla on kahden viikon palautusaika, mutta sen pitäisi olla palauttaessa uutta vastaavassa kunnossa. Siksi vuorasimme satulan muovilla.

Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut mikään menestys. Satulassa oli valmiiksi paikallaan L-koon kaari, joka osoittautui liian leveäksi (säkätila vajaa kaksi sormea), jalustimet olivat liian edessä (hankala istua voimakkaan tuoli-istunnan takia) ja hikijälkikin oli aika huono.

Painopisteet edessä ja takana. Etuosan jäljet johtuvat todennäköisesti jalustimista. 

Siirsimme jalustia taaemmaksi. Aloimme myös miettiä, mistä jalustimien painopisteet johtuvat. Miksi kopio ei jättänyt painopisteitä? Voisi olettaa, ettei viidenkympin satulassa kovin kummoista painonjakautumistekniikka ole (katso täältä kopion hikijäljet).

Päädyimme lopulta lisäämään täytettä selän keskiosaan, jossa Ukon selkä notkahtaa Jos kokeilee kädellä satulan alta, keskiosa on kaikista tyhjin ja juuri sille kohdalle sijoittuvat jalustimet. Kun satula ei ota täydellisesti keskeltä kiinni, jalustimet aiheuttavat painopisteet. Teoriaa tuki hikijäljet.

Huomaa, miten selkärangan tila levenee keskeltä.  

Nyt näytti vähän siltä, että lisätäytteitä oli jo liikaa ja liian edessä. Laitoimme tosiaan kaksi palaa retkipatjaa satulan keskivaiheelle ja toinen on ilmeisesti liikaa, koska satulan etuosaan muodostui tuollainen pyöreähkö jälki palasista. Jalustimista ei tosin näyttänyt jäävän mitään.

Nyt on vain sitten kysymys, että, mitä tehdään? Palautetaanko satula maanantaina vai pidetäänkö. Toisaalta tuntuu hölmältä maksaa 500 euroa satulasta, jonka painonjakautumiseen vaikuttaa huovaan sisään taitettu retkipatja. :D

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Freemax-rungoton (käytetty)
Barefoot Notting Hill -rungoton 1. kokeilu ja 2. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintec-yleisrunkosatula

Kengitys

Ei voi muuta sanoa kuin että viime aikoina ollut todella kiireistä. Jakso lähenee loppuaan ja koeviikko on ensi viikolla. Muu jakso on ollut oikein kiva, mutta en ymmärrä, miksi lähes kaikki kotihommat on jätetty jakson loppuun. Tämän kiiren kanssa täytyy nyt vain elää.

Ukolla oli tosiaan kengitys maanantaina CE-F-kengittäjän toimesta. Hän on itse asiassa kengittänyt Ukkoa aiemminkin, mutta olemme välillä vaihtaneet pois ja sitten taas takaisin häneen. Täytyy sanoa, että tarkkaa työtä hän teki. Kengitykseen meni pari tuntia. Ukko oli oikein kiltisti ja näytti tykkäävän kavioiden käsittelystä.

4.10.2013 Ukon kaviot edellisen kengityksen jälkeen

4.10.2013

Kavioista ei löytynyt mitään epäillyttävää. Kengittäjä kuitenkin kertoi, että kavioiden leviäminen on seurausta kaviokuumesta. Kaviokuumen seurauksena kavion koossa pitävä "liima" (anteeksi amatöörimäinen ilmaukseni, koska en muista kavion osia) vioittuu eikä se uusiudu enää. Niinpä seinämä pyrkii väkisin irtoamaan, jolloin ainoa keino vain on ronkisti ottaa leviävä osa pois. Tämän perusteella kengättömyys taitaa jäädä haaveksi. Siirtymävaihe olisi  todella vaikea. Ukolla irtosi kenkä muutama päivä ennen kengitystä, ja kavio ehti jo muutamassa päivässä levitä.

Kyselin kengittäjältä kaikenlaista ja sain taas oppia uutta. Olisi niin mahtava päästä jollekin kurssille! Kysyin, mihin perustuu se, että ratsuhevosilla ja ravihevosilla on oma kengityksensä. Kengittäjä ei aluksi ymmärtänyt kysymystäni ja totesi lopulta, ettei kengityksessä pyritä mihinkään tiettyyn vaan kaviot vuollaan täysin yksilöllisesti. Hevosta ei saisi vuolla käytön mukaan vaan sen oman rakenteen mukaan. Esimerkiksi ravihevosten kavion jättäminen pitkänomaiseksi (hevonen heittää automaattisesti jalkaansa enemmän eteen) rasittaa jalkoja.

Jutustelimme myös kaviomekanismin toiminnasta kaviossa. Kengittäjä näytti, miten kenkä on kulunut takaosastaan kavion liikkumisen takia. Täytyy taas todeta, miten mahdotonta on saada puolueetonta tietoa kavioista. Tähän asti olen kuullut paasausta siitä, miten kaviomekanismi ei pääse kengän takia toimimaan. Se, mitä kuulin nyt kengittäjän suusta kuulosti myös ihan järkevältä. Ajatelkaapa, pystyisikö muutama pikkuinen naula estämään kavion liikkumista. Nyt on kuitenkin kyseessä pieni alue, johon saattaa kohdistua jopa 500 kiloa painoa. Lisäksi kavion kärkiosa, johon naulat naulataan, on kengittäjän mukaan täysin liikkumaton. Tässä havainnollistava kuva:

Kuten jo ylempänäkin totesin, puolueetonta tietoa on aika vaikea saada. Totta kai kengittäjä puhuu kengityksen puolesta ja kengättömyyden kannattaja kengättömyyden puolesta. Ehkä molempien jutuissa piilee totuuden siemen.

Kaviot 15.11.2013

Seuraava kengitys onkin sitten vasta 8-10 viikon päästä, jos kengät vain pysyvät kiinni eikä kavio lähde leviämään. Tarkoitus olisi antaa kavioiden kasvaa, jotta niitä pääsisi kunnolla muokkaamaan, kun on, mistä ottaa.

Projektin esittely ja edistyminen

Heinälaatikon suunnitelma

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Teen kyllä aina suunnitelman, mutta lopputulos on yleensä aina toisenlainen. Tämä heinälaatikko ei tehnyt asiaan poikkeusta. Alunperin oli tarkoitus tehdä kaksi heinälaatikkoa. Päätimme kuitenkin lopulta tehdä vain yhden laatikon, josta voi syödä molemmilta puolilta ihan aikataulusyistä. Emme nimittäin ehtisi millään tehdä kahta laatikkoa ennen talvea. 

Naapuriltamme löytyy takapihaltaan puutavaraa, joka on vapaasti käytettävissämme. Teimme vanhasta valumuotista (koohtuu vaneerista ja lankuista) heinälaatikolle pohjan ja sahasimme lankuista sopivan mittaisia pätkiä kehikoksi. Ja tässä välissä ihan rehellisyyden nimissä sanottakoon: kun puhun "meistä" tarkoitan käytännössä isääni. Minä olin lähinnä vain apulaisena. :D

Leveys 60cm, pituus 80cm ja korkeus 80cm.

Alunperinhan oli siis tarkoitus tehdä noilla mitoilla (60x80x80) kaksi heinälaatikkoa. Uskon kuitenkin, että mitat riittävät yhteenkin laatikkoon. Tarkemmin ajateltuna kahteen tuon kokeiseen laatikkoon olisi mennyt heinää yli hevosten päiväntarpeen. Sitä paitsi laatikkoon voi ihan hyvin lisätä heinää kesken päivän, kun tallinpitäjä käy muutenkin jakamassa heiniä muille hevosille. 

Seuraava työvaihe oli tehdä laatikon sisälle tarvittavat elementit, eli väliseinä ja kaltevat pohjat, jotta heinä valuisi hyvin verkkoa vasten. Kalteva pohja on hyvä tehdä liukkaasta materiaalista kuten vesivaneeri (sitä mekin käytimme).

Tähän kiinnitetään rautaverkko, jonka silmäkoko on 50x50mm. (samoin tietenkin toiselle puolelle)

Rakentelimme heinälaatikkoa viime viikonloppuna. Ensi viikonloppuna jatketaan. Seuraavassa vaiheessa kiinnitämme rautaverkon sisäpuolelta päin. Sen jälkeen enää kaksi sivuseinää ja katto, ja heinälaatikko onkin jo valmis. Katosta on tarkoitus tehdä saranoilla avautuva. 

Miksi sitten heinälaatikko? Yksinkertaisesti syy on Ukon hyvinvointi. Hevonen on luotu syömään jatkuvasti pieniä määriä. Tarkoitus olisi, että laatikossa saisi olla koko ajan heinää ja hevoset oppisivat syömään vain tarvittaessa. Heinälaatikon idea perustuu siihen, että hevonen kokee itsensä nopeammin kylläisemmäksi, koska se joutuu pureskelemaan heinää paljon enemmän, koska verkko estää sitä ahmimasta. Olen huomannut, että Ukko välillä pureskelee aidan tolppia tylsyyttään, joten toivottavasti tämä käytös loppuu ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan heinälaatikon myötä. 

Syömiseen kuluu enemmän aikaa, joka on siis sekä mahan että henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvä juttu. Tarhasta olosta tulee mielekkäämpää, kun on koko ajan jotain puuhaa. Lisäksi heinähävikki pienenee ja mahaan pääsevä hiekan määrä tippuu minimiin. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että liikkuminen vähenee. Kaikkea ei voi saada. Ehkä teemme ensi kesänä toisenkin heinälaatikon, jolloin Ukko voi kulkea laatikoiden väliä.