Mintti Rautioahon toinen maastakäsittelytunti

Viime kirjoituksessa mietinkin talutusharjoitusta ja olin ymmärtänyt ihan oikein. Eli tehtävän tarkoituksena on lisätä hevosen eteenpäinpyrkimystä ja kokoamista. Hevonen pyydetään reippaanpaan käyntiin niin, että taluttaja sijoittuu lavan kohdalle. Kun taluttaja harppaa muutaman isomman askeleen eteenpäin, hevosen tulisi ns. imeä mukaan, jolloin se ottaa ponnistaessaan takajalat alle (tapahtuu kokoaminen). Toki hevonen ei aluksi lähde automaattisesti mukaan vaan se pitää opettaa.

Tiistaina Mintin käsittelyssä Ukko ei sanonut enää oikeastaan mitään raippaan. Viimeksihän Ukolla ilmeni yhden kerran lievä pakoreaktio, kun menimme aavistuksen liian kauas mukavuusalueelta. Siinä tuli myös hetki, kun Ukko vaipui vähäksi aikaa kuoreensa.

Raipalla sivelyn ja rapsuttelun jälkeen Mintti alkoi opettaa Ukolle raippamerkkiä. Tarkoituksena on, että hevonen oppisi, että, mihin tahansa kohtaan sitä raipalla kevyesti naputetaan, sen tulee lisätä liikettä. Kun raippa koskee tasaisesti (ilman naputusta) hevoseen, mistä tahansa kohdasta sen ruumista, sen tulee pysähtyä. Jotta hevonen ei oppisi ennakoimaa (eli lähtemään esim. liikkeelle jo silloin, kun raippaa tuodaan sen luo), hevosta sivellään muutenkin raipalla.

Harjoitukset edistyivät tosi hyvin. Raippamerkin opetuksen alkuvaiheessa ei saa käyttää voimistuvia apuja vaan toinen ihminen houkuttelee sitä tarvittaessa liikkumaan menemällä hevosen eteen vähän matkan päähän. Jos raippamerkkiä käyttäisi voimistaen näin alkuvaiheessa, hevoset yleensä vain säikkyisivät. Pelkäävä hevonen jättää takajalat kauas taakse eikä se ole tarkoitus.  

Ukko ei tarvinnut juuri ollenkaan houkuttelua liikkeelle lähtöön, joten Mintti pystyi pikkuhiljaa siirtymään voimistuviin apuihin, koska Ukko oli saanut juonesta kiinni. Mintti kokeili jossain vaiheessa naksutinta eteenpäinpyrkimyksen vahvistamiseksi, mutta Ukko vaihtoi heti naaman väärinpäin ja alkoi vaatia lisää nameja. Niinpä naksutin jätettiin pois. Ei kannata palkita naksuttimella, jos mielentila on tuollainen.

Saimme kotitehtäväksi harjoitella raippamerkkiä, kokoamista taluttaen (se harppausjuttu, josta puhuin jo ylempänä), asettamista, väistöjä, herkkupalasta luopumista ja oman tilan hallintaa. Keskiviikkona Ukolla oli miettimivapaa ja eilen jatkoimme treenejä.

Oli ilo huomata, että kehitystä on tapahtunut. Pystyimme jo vähän kohottamaan raippamerkin vaatimustasoa. Asetus meni ihan ok, mutta vaatii vielä paljon harjoitusta. Namista luopumisessa Ukko ei ottanut ollenkaan niin selkeästi sitä kärttyistä "krotiili-ilmettään". Hyvä, hyvä!

Olen todella positiivisella mielellä tulevien harjoitusten suhteen. Ukko on ollut todella yhteistyöhaluinen ja rento. Jospa namitkin saadaan mukaan yhdeksi, epäsäännölliseksi, palkitsemiskeinoksi harjoituksiin. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!