Mintti Rautioahon maastakäsittelytunti

Minulla on aika ristiriitaiset tunteet eiliseltä. Toisaalta olen innostunut, mutta toisaalta tunnen itseni typerykseksi. Miksi olen pitkittänyt tätä opetuksen sopimista, vaikka se on ollut selvästi tarpeen? Sama juttu oli ratsastusvalmennuksen kanssa viime talvena. Koko ajan keksi vain tekosyitä, miksi juuri ensi viikolla valmennus ei sovi. Kun vihdoin valmennukseen uskaltautui, huomasi, että sinne olisi kannattanut mennä jo paljon aiemmin. Olisimme säästyneet turhilta uimaliikkeiltä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisi yrittänyt aikansa räpistellä isoa allasta päästä päähän kunnes joutuukin takaisin lastenaltaaseen harjoittelemaan perusuimatekniikkaa. En kuitenkaan halua ajatella niin, että aloittaimme kaiken taas alusta vaan kertaamme vanhaa jo opittua, joka vain on päässyt unohtumaan. Lipsumista on tapahtunut ihan liikaa, vaikka olemmekin viime aikoina petranneet todella paljon, mutta nyt täytyy olla entistäkin johdonmukaisempi.

Tunnen itseni myös typerykseksi sen kannalta, että olemme edes alunperin edes lähteneet kouluttamaan hevosta, vaikka olemme itse kokemattomia. Oikeastaan emmehän me alunperin ryhtyneet tähän sillä ajatuksella, että lähdetäänpä kouluttamaan Ukosta ratsua. Oli tarkoitus vain harjailla tuntikausia päivässä ja humputella maastossa... Nyt täytyy hyväksyä se tosiseikka, että emme selviä tästä yksin vaan tarvitsemme osaavampien käsien apua. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että ympärillämme on niin paljon ammattitaitoisia hevosihmisiä. Ei kukaan ole seppä syntyessään! Ja mitä enemmän tietoa karttuu, sitä varmenpi on siitä, ettei tiedä vielä juuri mitään.

Aika paljon saimme taas uutta tietoa ja vinkkejä harjoitteluun. Saimme muutamia kotitehtäviä ennen tiistaita, jolloin treenamme uudemman kerran.

Ensinnäkin toistaiseksi emme käytä naksutinta muuhun kuin namista luopumisen opettamiseen tai pikemminkin kertaamiseen. Olemmehan me sen aikanamme jo opettaneet, mutta siitäkin on lipsuttu. Olemme harjoitelleet liian kauan itsenäisesti, ettei kaikkiin pikkujuttuihin ole muistanut kiinnittää tarpeeksi huomiota, jolloin niistä on kasvanut isompia. Olen muutenkin ollut viime aikoina todella epävarma naksuttimen käytön suhteen. En ole oikein tiennyt, mikä on liikaa ja liian vähän. Nyt vastaus oli, että olemme palkinneet Ukkoa liikaa naksuttimella. Sen teho vähenee ja Ukko alkaa vaatia namia jatkuvasti. Olen itsekin huomannut, että Ukolla on jatkuvasti kerjäysilme päällä ja se on taskuilla. Se yrittää härppiä meitä hevosmaiseen leikkiin eikä se tietenkään sovi. Nyt siis pitää kiinnittää huomiota oman tilan hallintaan.

Luulen myös, että olemme katsoneet läopi sormien Ukon huonoa käytöstä vähän sillä ajatuksella, että "nyt se on viimein tulossa ulos kuorestaan". Totta kai tällaisen hevosen kanssa täytyy olla tarkempi, ettei se mene takaisin opitun avuttomuuden tilaan, mutta eihän huonoa käytöstä silti pidä sallia eikä se tarkoita sitä, että hevoselle tarvitsisi alkaa ärjymään. Eli vaikka olisikin pehmeä, tulee kuitenkin olla johdonmukainen ja rajat antava kouluttaja. Oh, niin vaikeaa!

Teimme talutusharjoituksia, jossa pyydämme vaiheittain voimistuvin ääniavuin Ukkoa takaamme etenemään reippaanpaan käyntiin niin, että taluttaja sijoittuu sään/lavan kohdalla. Minulle jäi kuitenkin vähän epäselväksi, että, mikä tässä nyt on se tavoite. Onko tarkoitus se, että pyydämme Ukkoa ääiavuin etenemään reipaammin ja sitten me ns. seuraamme sitä (eli emme hinaa Ukkoa perässämme)? Vai onko tarkoitus se, että Ukko liikkuu tahdissamme (lähden kävelemään reippaammin, myös Ukko kävelee reippaammin)? Niin, ja onko tarkoitus, että taluttaja on koko ajan sijoittuneena hevosen lavan kohdalle vai vaihteleeko sekin? Laitoin Mintille vielä viestiä perään. Jos joku muu tietää, mistä harjoituksesta on kyse, voi toki kertoa.

Tunnin viimeisinpänä asiana aloimme totuttamaan Ukkoa raippaan, jotta sille voitaisiin opettaa raippamerkki. Ukkohan on siis tähän asti pelännyt raippaa eikä sitä siksi ole pystynyt käyttämään koulutuksessa. Totuttaminen sujui tosi hyvin! Ukko antoi jopa lopussa koskea sillä itseensä, vaikka se ei selkeästi ollut mukaavusaluuella vaan siinä rajapinnassa kutiteltiin. Tiistaina jatketaan.

Hyvää ensimmäistä adeventtia! Ups, ja blogissakin vielä syysbanneri...