Ja elämä hymyilee jälleen

Eläinlääkäri kävi eilen raspaamassa tallin hevosten hampaat. Ukko oli viimeisenä, koska oli tarkoitus, että eläinlääkäri katsoisi myös samalla lavan potkuvammaa ja Ukon liikkumista. Olimme herätelleet jo mieleemme jonkinäköisiä kauhukuvia, koska viimeksi, kun saimenen ell kävi raspaamassa  Ukon hampaat, pyysimme häntä samalla katsomaan Ukkoa, koska se oli jonkin aikaa ollut todella kummallinen. Eläinlääkäri sitten totesi: "Tällä hevosella on kaviokuume." Tuli kyllä silloin aika puun takaa. Tykkään sinänsä tästä eläinlääkäristä, koska hän sanoo asiat suoraan eikä jää ns. pimittämään tietoaan. Toisaalta jonkun hekän aiheen kohdalla esim. lopettaminen, se voisi olla sokkikin. Mutta en sitten tiedä toimiiko hän erillä tavalla kyseisissä tilanteissa.

Ukko oli ihan höpsö raspauksessa ja muutenkin se yritti ennen raspausta karkailla karsinastaan. Ukkoa ei rauhoitettu raspaukseen, koska sitä ei ole aiemminkaan tarvinnut. Nyt raspaus olikin yllättäen aika kauheaa, mutta selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun ilman rauhoittavia, koska muuten liikkeen katsominen ei olisi onnistunut. Osalla rauhoitetuista hevosista kävi työstä päästä karsinaan. :D

Menimme ulos tallitielle taluttamaan Ukkoa käynnissä ja ravissa, sekä otimme vielä kentällä ympyrällä juoksutusta. Ukolla oli alusta lähtien ihan erinlainen ote tähän hommaan. Viikko sitten Ukko vastusteli jopa käyntiä, mutta nyt se loikki ja laukkaili iloisesti liinan päässä. Otimme ravia sekä suoralla että ympyrällä. Eläinlääkärikin totesi, ettei hevosessa mitään vikaa ole, ratsastamaan vaan. Askellajit olivat puhtaat, mutta Ukko oli aavistuksen jäykkä potkun saaneesta lavastaan.

Viime kesänäkin potkuvamman parantumisesta kertoi Ukon hössötys. Se koki itsensä terveeksi eikä olisi halunnut olla enää tyhjänpattina. Samoin kävi nyt. Ukko on muutenkin jo muutaman päivän haukotellut ja ihmeellisesti leikkinyt kielellään hoitotilanteessa. Se on myös hörissyt karsinastaan ja työntänyt päätään luukusta ulos. "Tehdään jotain!" Yleensä olemme sitten myöntyneet karsinassa temputtamiseen. Ukko on ollut aivan mielissään. :)

"Tylsää,,,"

Selvisi, että kavio oli ilmeisesti osunut olkaniveleen (?). Viime kesänä Ukko sai kaviosta polviniveleen. Molemmissa tapauksissa murtuman todennäköisyys on todella suuri, mutta olemme tähän asti selvinneet säikähdyksellä. Tässä sitten mietimme, että emme ehkä kolmatta potkua enää tuohon hevoseen ota, joten tulevaisuudessa laumaelämä saa jäädä, jos alkuvaihe on aina näin kivinen. Eihän se Ukko osaa varoa potkuja ennen kuin se sellaisen itseensä saa... Ukko saa kuitenkin olla edelleen tarhakaverinsa kanssa, koska ne ovat tulleet hyvin toimeen.

Siru laiduntamassa. ;)