Mitä hevoseni tekee, kun...?

Jostain syystä innostuin taas pitkästä aikaa haasteen tekemisestä. Jos haluat tehdä Mitä hevoseni tekee, kun...? -haasteen itsekin, käy katsomassa ohjeet täältä. Jossain vaiheessa tulee varmaan myös postausta Piet Nibbelinkin kurssista, kun vain olen saanut pääni selviämään sen verran, että osaisin edes jotain siitä kirjoittaa. :D Mutta eiköhän sitten aloiteta!

...nousen sen selkään? Vaihtelee tilanteen mukaan, mutta yleensä Ukko on lähdössä hetimmiten liikkeelle, kun olen saanut itseni selkään. Silloin aina pysäytän sen. Jos on paljon ötököitä tai jos selkään meneminen ei oikein onnistu (ilman satulaa), Ukkoa alkaa tympäistä, jolloin se ei haluaisi seisoa selkäännnousujakkaran vieressä.

...kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Aluksi Ukko saattaa liikkua laiskasti ja haahuilevasti, kunnes saan sen kunnolla vauhtiin. En yleensä mene alkukäyntejä uraa pitkin, vaan pysyn mahdollisimman paljon sieltä pois. Näin on hyvä tarkistaa, että Ukko varmasti kuuntelee kääntäviä apuja.

...se ei jaksaisi lähteä töihin? Harvoin kyse on väsymyksestä, vaan syy on jokin muu. Yleensä Ukko haluaa lähteä töihin.

...pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Varmaan katsoo minua hölmistyneenä. Ehkä pudottaa raviin, kiihdyttää laukkaa tai heittää vähän takapäätään. Laukavaihtoa ei siis ole vielä Ukolle opetettu.

...se pelkää jotain estettä? Eipä ole tullut vielä pelottavaa estettä vastaan. ;) Alkuaikoina Ukko pelkäsi maapuomeja. Silloin se pysähtyi puomin eteen, peruutti ja jäi tuijottamaan sitä. Jos annoin pohkeita, se yleensä uskaltautui yli vähän aikaa sivuttain steppailtuaan.

...maastossa pitäisi mennä jonkun ojan yli? Ojat, joita olemme tähän mennessä ylittäneet ovat olleet sen verran isoja, että niiden yli ei ole tarvinnut astua/hypätä, vaan olemme ratsastaneet reilusti ojan pohjalle ja ylös.

...tipahdan? Olen pudonnut Ukon selästä kolmen vuoden aikana kolme kertaa. Kahdella kerralla se jäi paikoilleen luokseni. Yhdellä kerralla se jatkoi matkaansa, kun tippumiseni johtui säikähdyksen aiheuttamasta juoksupyrähdyksestä.

...maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan? Yleensä ei aiheuta ongelmaa, koska ratsastan Ukon aina sellaisissa tilanteissa pois tieltä (esim. pelolle).

...käytän raippaa? Raippa ei ole juuri koskaan mukana. Jos käytän sitä, Ukko reagoi halutulla tavalla.

...puhdistan kaviot? Ukko seisoo nätisti. Aiemmin se yritti nykiä oikeata etustaan sitä puhdistaessa.

...pesen sitä? Seisoo paikallaa, mutta ilme on hapan; "no pese nyt, jos on kerta pakko".

...laitan sille suitset? Laskee päätään, jotta saan suitset päähän. Sen jälkeen pitää päätään paikallaan, kun laitan soljet kiinni.

...kiristän satulavyötä? Silloin, kun vielä käytimme Ukolla satulaa, se näytti aina vähintään tympääntyneeltä.

...suihkutan hyttysmyrkkyä? Pysyy paikallaan, mutta ei ole asiasta kovin innostunut. Ei anna laittaa myrkkyä irti ollessaan.

...haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Tulee vastaan. Nuuskii kättä hetken ennen kuin laitan päitsen päähän.

...se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa ei välitä (varsinkin, kun Satu ja minä olemme myös siellä), mutta tarhassa menee levottomaksi. En edes muista, milloin tällainen tilanne on viimeksi tapahtunut.

...se karkaa? Ukko ei ole karannut kuin kerran maastossa. Silloin se ainakin valmiiksi jännittyneessä mielentilassa näki parhaaksi lähteä laukalla kotiin, mutta jäi kuitenkin jonkun omakotitalon pihalle syömään. Sieltä se antoi nätisti kiinni.

...se näkee uuden hevosen? Kiinnostus herää. Ukkoa haluaisi mennä moikkaamaan tuntemattomia hevosia.

...se maistaa jotain pahan makuista? En muista, että olisin koskaan tarjonnut sille mitään, joka olisi sen mielestä pahan makuista. On ollut hyvä tarjoilu! ;)

...se kerjää ruokaa? Hörisee, maistelee sormia tai ottaa tietynlaisen krokotiili-ilmeen. Lopettaa kuitenkin, kun vaatii niin.

...se lastataan? Naru kaulalle ja Ukko kävelee itse koppiin.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Syö tallissa ilta-/yöheiniä.

Piet Nibbelink ja Ukko tutustumassa toisiinsa.

Kuvia eilisestä ratsastustunnista

Nyt on luvassa kuvapainotteinen postaus! Satulla oli eilen ratsastustunti, joka minulla oli jo aiemmin tällä viikolla. Hieroja teetti Satulla samat jutut kuin minullakin. Ja pakko nyt todeta, että on se Ukko vaan ihana ruunankainen. <3 Tätä ei tule kovin usein sanottua.

Juuri, kun pääsin viime postauksessa kehumaan, ettei pateista ole enää tietoakaan tallilla odotti eilen pattinen hevonen. Vielä aamulla, kun Ukkoa oli viety seitsemältä laitumelle, ihossa ei ollut mitään, mutta, kun hevosia tuotiin ukkosen takia kahden aikaan talliin iho oli ihan täynnä patteja. Se myös tarjosi taas kovasti takapäätään hierottavaksi. Mietimme sitten hierojan kanssa yhdessä, mikä olisi voinut taas laukaista ihon oireilun. Aikamme mietittyä totesimme, että ainoa asia mikä nyt on viikon sisään muuttunut on se, että Ukolla on ollut tavallista enemmän vapaa päiviä (4 viikon sisään!). Lisäksi se on joutunut seisomaan tavallista enemmän karsinassa ukkosen takia. Olemmehan jo aiemmin todenneet, että liikunta toimii lääkkeene, mutta nähtävästi se pätee toisinkin päin; Ukko sairastuu liikunnan puuttesta. Joka tapauksessa ratsastus auttoi; patit laskivat eikä Ukko enää tarjonnut liikunnan jälkeen takaosaansa hierottavaksi.

Ratsastus on ihanaa!

Tiistaina minulla oli pitkästä aikaa valmennus Ukon hierojan toimesta. Jouduimme molemmat kunnolla töihin! Valvovan silmän alla joutuu ihan erilaiseen "piiskaukseen" kuin itsenäisesti ratsastaessa, jolloin saattaa huomaamattaan mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvaa tiistain ratsastuksesta, koska Satu oli reissussa eikä siksi paikalla kuvaamassa. Yksi ravipätkä vasempaan kierrokseen oli niin loistava, että se olisi pitänyt saada videolle. Tunsin selkään asti miten takapää tuli käyttöön ja selkä pyöristyi. Se kesti ehkä viiden askeleen ajan, kunnes otin käyntiin, mutta se oli silti aivan jotain mahtavaa. Tuntui niin helpolta istua kyydissä! Nyt tietää, mitä tavoitella.

Sain tunnilta paljon hyviä palikoita ratsastukseen. Opin mm. yhden hyvän takaosaa aktivoivan harjoituksen. Ensimmäisenä pitää varmistaa, että Ukko varmasti kääntyy ulkopohkeesta (asetus vaikka ulos). Kun tämä asia on kunnossa, hidastus ulko-ohjasta pidättämällä. Kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa pyydän Ukon sisätakajalan astumaan alle, minkä jälkeen suoristus ja sama harjoitus uudelleen.

Pientä muistilistan tynkää itselleni:

• kääntäminen tapahtuu ulkopohkeesta -heitä se sisäohja hiiteen! ;)
• ulko-ohjan tuen säilyttäminen tärkeää
• Jos ohjasta joutuu pidättämään, koko käden tulee olla mukana -ei vain ranne! 
• pohkeet lähellä kylkiä
• pohkeiden käytön tulee olla riittävän nopeaa ja tarkkaa
• Ukon täytyy mennä älyttömän hitaasti, että sen kanssa pystyy jotain kentällä tekemään.
• Ravia ei tule nostaa, jos käynti ei ole vielä hallinnassa. Ravi nostetaan aina pienestä käynnistä ilman kiihdytystä. Ravia pieniä pätkiä kerrallaan isolla ympyrällä (uraa pitkin Ukko alkaa herkästi kiihdytellä, jolloin ravi leviää käsiin). 

Eilen Ukolla oli hieronta, ja voin ilokseni kertoa, että potkusta jäänet hermotusongelmat ovat vihdoin parantuneet!! :D Onhan potkusta jo yli vuosi aikaa. Lihas parani jo aikoja sitten, mutta hermotuksen puolella on ollut vaikeuksia siitä lähtien. Ahkeran hoidon tuleksena voi vihdoin todeta, että potkukohta on viimein parantunut. Myös vihdoin se kaikista alkuperäisin ongelma alkaa löytyä. Ukollahan on ollut lannerangan ongelmia siitä lähtien, kun se tuli meille. Ne ovat aika yleisiä ruunilla ja johtuvat useimmiten ruunaamisen aiheuttamista hormonaalisista ongelmista. Mistään pinnallisesta ongelmasta ei nyt ole kyse. Hormonaaliset ongelmat vaikuttavat kaikkeen ja voivat esimerkiksi aiheuttaa iho-oireilua. Oikeanlainen liikunta voi pitää oireet poissa niin kuin olemme jo välillä itsekin huomanneet. Lisäksi Ukko saa nyt tiosiinia, joka tasapainottaa hormoonitoimintaa. 

Ihon patit ovat myös mystisesti kadonneet eikä mikään ole varsinaisesti muuttunut. Sitä mukaan, kun ruuna meni muutenkin parempaan kuntoon, ihon patit myös häipyivät. Eikö olekin omituista? Onneksi asiat alkavat pikkuhiljaa selvitä, kun jaksaa vain sitkeästi kaivella.

Kuva lainattu. Kuvassa Piet Nibbelink, jonka kurssille olemme menossa 25.-27.7. Satu menee Ukon kanssa ja minä olen vain kuunteluoppilaana.

Hierojan ratsutettavana

Olen jo pitkään kaipaillut ratsastamaan valvovan silmän alle. Viime valmennuksesta on jo yli vuosi aikaa. Ongelmana on ollut niin satulan puuttuminen kuin Ukon sairastelu. Nyt asiat alkavat olla onneksi jo taas hyvällä mallilla, vaikka välillä tulee ylä- ja alamäkiä (kesäkuussa iho oli täynnä patteja ja Ukko oli taas aika juminen). Valmennukseen osallistuminen ei kuitenkaan ole vieläkään ajankohtaista Ukon kuntoutuksen takia. Hierojamme kuitenkin sitten ehdotti, että hän voisi kokeilla ratsastaa Ukolla; katsoa, mitä se osaa ja mitä sille voisi opettaa sekä opettaa myös meitä. Ehdotus kuulosti loistavalta! Kuka olisi parempi opettaja ja ratsuttaja kuin hierojamme, joka jo tuntee Ukon ja sen fyysiset rajoitteet?

Perjantaina hierojamme kävi siis ratsastamassa Ukolla noin puoli tuntia. Ukko oli alusta lähtien todella rento, vaikka se usein jännittää aluksi uusia ratsastajia. Se varmaan johtui siitä, että Ukko tuntee jo hierojamme entuudestaan. Hierojamme ratsasti Ukolla ihan perusjuttuja pääasiassa käynnissä. Ruuna oli kuulemma hieman hidas vastaamaan apuihin, mutta se saattoi johtua myös kovasta helteestä. Oikein kääntymisen kanssa on vielä aika paljon työstämistä, jotta etuosa kääntyisi ensin.

Ravia hierojamme ratsasti pieniä pätkiä kerrallaa ja hiljensi käyntiin ennen kuin ravi ehti levitä käsiin. Nyt sitä vasta tajusi, miten hiljaa Ukon oikeasti pitäisi ravata, että sillä pystyy kentällä tekemään jotain. Sitä on jotenkin niin tottunut siihen Ukon vauhtiin, että olemme pyytäneet menemään sitä liian kovaa, kun se ei tunnu "pääsevän vauhtiin". Entinen ravuri joutuu menemään kentällä sen mittapuulla todella hidasta ravia. Joskus, kun maastossa on joku ratsuhevonen mukana ja ravaamme Ukon mittapuulla ihan rauhallista höntsäravia, toinen heppa joutuu tulemaan lähes laukalla perässä. :D Tässä sen eron näkee.

Totesimme myös yhdessä tuumin, että, jos ravi on jo ehtinyt levitä, sitä ei saa enää korjatuksi ravissa. Silloin on parempi hiljentää käyntiin, koota homma taas kasaan ja nostaa ravi uudelleen. JA tietenkin hiljentää käyntiin ennen kuin se ehtii levitä.

Ensi viikolla on sekä Satun että minun opetustuokiot. Kiva päästä taas valvovan silmän alle. Kävin myös eilen ratsastamassa Ukolla päivä ratsutuksen jälkeen, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään. En tajunnut myrkyttää Ukkoa, koska se oli myrkytetty jo aamulla. Puolet tunnista meni ötököiden häätämiseen. Sitten päätin, ettei käyntityöskentelystä tule mitään, joten otin sitten vielä ravia ja laukkaa. Laukan aikana totesin, että lampaankarvasatula jalustimineen tulee todellakin tarpeeseen. Laukan nostaminen on todella vaikeaa ilman satulaa, kun tasapaino ei meinaa millään pysyä Ukon kaahottaessa varsinkin vasempaan kierrokseen. Ukolla on vaikeuksia pitää oma tasapainonsa ja, jos ratsastajallakin on... Noh, lopputulos on mikä on. Laukka lopulta kuitenkin onneksi nousi. Näin jälkiviisana olisi pitänyt vain kiltisti mennä takaisin talliin laittamaan ötökkämyrkkyä. Tai paremminkin jättää koko ratsastus väliin, kun omakaan mielentila ei ollut paras mahdollinen. Harvoin ärsytykseni näkyy ulospäin (en ala kovakouraiseksi tms.), mutta kyllähän hevonen sen huomaa. Aina ei voi mennä kuten elokuvissa. 

Testissä LG ja lyhytvartinen hakkamore

Asetukset niin, ettei tule ollenkaan vipuvartta.

Odotukset olivat LG-kuolaimettomien suhteen aika korkealle positiivisen palautteen takia, jota olin paljon kuullut. Loppujen lopuksi emme huomanneet juurikaan LG:ssä eroa verrattuna sidepulliin, jota olemme nyt käyttäneet sen jälkeen, kun BB-kuolaimettomamme menivät "käyttökieltoon". Kentällä ratsastaessa Ukko taipui aavistuksen helpommin LG:llä, kun taas sidepullilla se vastasi nopeammin pidätteisiin.

Sekä sidepullissa että LG:ssä on maastossa se ongelma, ettei niissä ole tarpeeksi jarrua vauhdikkaammalle lenkille. Kyllähän sen aina saa rauhallisempaan askellajiin, mutta ei se kiskominen kovin kaunista katsottavaa ole. Lisäksi erityisesti LG:n kohdalla nousi esiin se ongelma, että se hankasi turvan päältä ja poskesta karvaa pois reilumpia pidätteitä tehdessä.

Eteen-alas -venytystä maastolenkin aikana.

Saimme samassa paketissa myös lyhytvartisen hakkamoren kokeiluun. Niissä pidätysvoima oli jo aivan toista luokkaa kuin LG:ssä ja sidepullissa. Lyhytvartinen hakkamore lähtee siis tilaukseen. Ne tulevat maastokäyttöön. Kentällä ratsastukseen pitäisi vain keksiä sopiva kuolaimeton. Sidepull olisi yksi vaihtoehto, mutta ne pyörivät päässä, jos ratsastaa paljon sellaisia liikkeitä, joissa tarvitsee johtavaa ohjasotetta. Ja tokihan turpahihna nousee myös jonkin verran ylöspäin silloin, kun ohjat ovat tuntumalla. Siitä tosin ei ole haittaa, jos karva ei ala kulua. Ajattelimme lisätä sidepulliin toisen leukahihnan vakauttamaan sitä. Katsotaan, miten se vaikuttaa.

Kolme vuotta yhdessä

Tiedän, että video on auttamattomasti myöhässä. Tähän on kaksi syytä: minulla ei ole ollut videonteko-ohjelmaa eikä videomateriaalia. Varsinainen "vuosipäivämmehän" oli jo toukokuun lopussa, vaikkakin tarkkaa päivää on hankala määritellä.

Huomasin, että kuluneelta vuodelta on aika vähän loppujen lopuksi materiaalia. Olen kuvannut aika vähän, ja Ukko on muutenkin ollut aika paljon lepoliikunnalla ongelmiensa takia. Vasta loppukeväästä olemme päässeet kunnolla hommiin, joten suurin osa viime vuoden materiaalista on otettu alkusyksystä ja nyt parin viime kuukauden aikana. Tästä syystä laitoin alkuun pieniä pätkiä menneiltä vuosilta.

Uusia oivalluksia hieronnassa + kerro kokemuksiasi LG-kuolaimettomista!

Tänään minullakin (ja Satulla) alkoi vihdoin oikeasti loma kesätyön päätyttyä. Voin sanoa, että 60 tuntia risusavottaa oli jo ihan riittävästi. Työn aikana sai tuntea useamman kerran olevansa mukana jossakin Avarassa luonnossa. Tuli nähtyä lähietäisyydeltä monenlaisia pikkulintuja, kurkia, jänis, linnunpoikasia sekä kauriita. Yksi tapaus on jäänyt erityisen kirkkaana mieleeni, kun keräillessämme risuja kasaan minusta alkoi tuntua, kuin meitä kiertävällä pikkulinnulla olisi jotain asiaa. Sen lenteli ympärillämme ja laskeutui välillä risukasaan ikään kuin kertoakseen, ettei risuja saa kerätä. Ensin ajattelin, että, olenkohan tulossa aivan höperöksi täällä metsikössä, kun kuvittelen jo eläinten puhuvan minulle. :D Noh, kiinnitimme huomiomme lintuun. Se tuli pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta se laskeutui aivan eteemme maahan ja "katosi". Satu meni lähemmäksi ja näki, kuinka lintu tallusti ulos maassa olevasta kolosta, katsasti ylös meitä kohti ja lähti lentoon. Kolossa oli linnunpesä pienini poikasineen! Onneksi emo kertoi, missä pesä on, koska muuten olisimme saattaneet talloa pesän työn touhussa ja repiä pesän yläpuolella suojana olleet risut, jolloin poikaset olisivat jääneet taivasalle.

Olette myös varmaan miettineet, mitä niille elätikseni ottamilleni harakan poikasille kuuluu. Valitettavasti ei kovin hyvää; ne kuolivat. Vaikea sanoa, mikä kuolemaan lopulta johti; kylmä yö, huonosti sulava ruoka. Poikaset olivat kuitenkin vielä niin kovin pieniä. 

Mennään sitten Ukon kuulumisiin. Iho tosiaan alkoi oireilla taas viime viikon maanantaina. Puimme Ukolle ötökkäloimen, mutta siitä huolimatta iho meni koko ajan vain pahempaan kuntoon.

Jokunen päivä sitten otetut kuvat. Iho on mennyt tästäkin pahemmaksi.

Eilen hieronnassa Ukko oli päästä, kaulalta, kyljistä sekä vasemmalta puolelta pepusta jaguaarikuvion peitossa. Eihän ruunaa voinut oikeasti hieroa - ja sen se kyllä ilmoittikin hyvin selkeästi nähdessään hierojan -, vaan sitä hoidettiin muuten. Päädyimme hieronnassa siihen lopputulokseen, ettei Ukon nokkosrokko ole allergia- vaan stressiperäistä. Ihon oireilu ei mitenkään voi johtua ötököistä, koska se ei ole verrannollinen ötököiden yleisyyden kanssa, sillä iho oireili myös talvella. Lisäksi muutama päivä sitten nokkosrokko paheni juuri sellaisena päivänä kuin ötököitä EI ollut (satoi lunta, oli kylmä ja tuuli). Ruokinnan suhteen taas mikään ei ole muuttunut.

Nokkosrokko siis johtuu mitä todennäköisemmin kivun aiheuttamasta stressistä. Kivut taas ovat peräisin satulan uudelleen laukaisemmasta tai pahentamasta hermokivusta. Ihon oireilu on selkeästi yhteydessä Ukon hermotusongelmaan, jonka siis on aiheuttanut hyvin todennäköisesti viime kesänä olkaniveleen tullut potku. Iho alkoi oireilla pian potkun jälkeen.

Ihon oireilu ei ole missään vaiheessa ollut se ainut ongelma, vaan sen kanssa on ilmenyt aina muitakin ongelmia. Nytkin Ukko käyttäytyi kummallisesti ennen ihoon puhjennutta nokkosrokkoa ja käytös on vain pahentunut pattien lisääntyessä. Viime joulukuussa iho oli todella huonossa kunnossa. Ukko oli muutenkin todella kummallinen, sillä se ei oppinut uusia asioita ja aina helpommasta vasemmasta kierroksesta tulikin sille se vaikeampi kierros. Lisäksi Ukosta tuli kärttyisä ja levoton. Se aloitti näykkimisen ja happamen naaman näyttämisen. Toki näitä ongelmia oli myös ollut jo pienimmässä määrin aiemmin syksyllä, jolloin iho myös oireili jatkuvasti, mutta joulukuussa ongelmat kärjistyivät. Aluksi hoidimme Ukon ihoa ja yritimme löytää siihen syyn. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ainakaan ruoka-aineista. Syötimme Ukolle kortisoonikuurin helmikuussa. Kun iho rauhoittui, aloimme nähdä muut Ukossa olevat ongelmat. Kutsuimme hierojan paikalle. Pikkuhiljaa ongelma, eli hermostovaurio, alkoi löytyä. Samaan aikaan, kun vaivaa alettiin hoitamaan, iho-ongelmat katosivat.

Nyt nokkosrokko, kuten myös hermovauriosta johtuvat ongelmat, ovat palanneet. Satula on todennäköisesti ollut se laukaiseva tekijä, koska mikään muu ei ole muuttunut. Takapää liikkuu nihkeästi, vasen kierros on taas selkeästi huonompi, Ukon yleisilme on kärttyisä jne.

Sovimme nyt niin, että kokeilemme pitää Ukon ilman ötökkäloimea pihalla. Vaikka Ukon iho-oireilu ei johdukaan ötököistä, se on ollut loimen kanssa huomattavasti rauhallisempi. En kuitenkaan usko, että hermostuneisuus johtuu suoraan ötököistä. Ukko on ollut nyt muutenkin tavallista levottomampi, joten luulen, että ötökät ovat ns. piste i:n päälle. Jos se alkaa hermoilla, pitää keksiä jotain, koska lisästressi ei tee sille ollenkaan hyvää. Ötökkäloimessamme on kuitenkin nyt se ongelma, että se valuu taakse tai oikeammin Ukko saa sen valumaan taaksepäin kävelemällä päin puita. Ruuna yrittää hieroa itseään. Loimen valuminen taas ei ole hyvä juttu, koska se hankaa sään etuosaa ja pahentaa itse alkuperäistä ongelmaa.

Juttelimme myös hierojan kanssa siitä, että meidän olisi hyvä hankkia toisenlaiset kuolaimettomat, joissa paine ei kohdistuisi niin paljon niskaan kuin näissä leuan alta "siksak" menevissä kuolaimettomissa. Niskaan tuleva paine pahentaa hermosto-ongelmia varsinkin nyt, kun Ukolle on joutunut antamaan tavallista kovempia pidätteitä kuumumisen takia. Olen miettinyt LG bridlejä, koska olen kuullut niistä paljon hyvää eikä painetta tule niin paljon niskaan. Kerro ihmeessä kokemuksistasi kyseisistä kuolaimettomista kommenttiboksiin ja huikkaa, jos sinulla olisi antaa sellaiset kokeiluun. :)