Saako hehkuttaa?

Tätä on odotettu pitkään: Hevonen seuraa minua vapaana ollessaan kaikissa askellajeissa (luunottamatta laukka, joka on ihan liian nopeatempoinen siihen). Toki olisimme päässeet tähän pisteeseen vähemmällä ajalla ja vaivalla, jos olisimme käyttäneet joidenkin hevosgurujen opettamia "temppuja". Tästä esimerkkinä Join-Up. Sen väitetään perustuvan hevosen valintaan, mutta olen itse vähän toista mieltä. Eihän hevosella ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin seurata ihmistä, koska toinen vaihtoehto on juosta eikä kukaan voi juosta ikuisuuksiin. Tämäkin on toki vain oppimiskysymys, mutta itse haluan tehdä ihmisen seurasta toisella tavalla kannattavaa hevoselle.

Seuraamista ei varsinaisesti ole missään vaiheessa opetettu Ukolle. Olemme pyrkineet siihen, että ihmisen kanssa tehdään mukavia asioita, jolloin hevonen haluaisi seurata. Löysimme ne asiat, joista Ukko nauttii: herkut ja aivopähkinät.

Kiinnostuin hevosagilitystä noin kaksi vuotta sitten ja päätin, että alamme Ukonkin kanssa tekemään niin. Päästin hevosen irti kentälle ja oletin, että se heti seuraa. No eihän se niin mene. Kun Ukko huomasi olevansa irti, se seurasi tasan kaksi sekuntia ja meni sitten portille seisoskelemaan. Olo tuolloin oli aika pettynyt ja innostushan siinä lopahti. Päätin unohtaa koko jutun toivottamana yrityksenä. Täytyi hyväksyä, että hevonen oli pääasiassa luotu vain ihmisen ratsastuskäyttöön ja vain harvat pystyivät tekemään muutakin. Se oli ihmeellistä.

Meni varmaankin puoli vuotta aikaa ennen kuin kipinä heräsi temputtamisen suhteen. Yhtäkkiä ymmärsin, että namupalan saamiseen yhdistetty äänimerkki viittasi naksutinkoulutukseen. Sillä voisi tehokkaasti opettaa hevoselle temppuja (ja sittemmin olen myös ymmärtänyt, että naksutinta voi hyödyntää muidenkin asioiden koulutuksessa). En ymmärrä, miksi en aiemmin sitä tajunnut. Äänimerkki oli alunperin otettu käyttöön vain sen takia, ettei Ukko oppisi kärjäämään.

Ei se temppujenkaan opettaminen ollut niin yksinkertaista. Ei oikein tiennyt, mitä temppuja opettaisi ja ennen kaikkea miten. Ukollekin touhu oli aivan uutta ja niinpä se turhautui helposti, kun ei ymmärtänyt.

Temppujen opettelu edistyi. Jossain vaiheessa harjoittelimme myös seuraamista. Aluksi Ukko jaksoi seurata jonkin aikaa, mutta se kyllästyi hyvin nopeasti varsinkin, jos sitä yritti innostaa ravaamaan. Myöhemmin Ukko seurasi käynnissä aika varmasti, mutta ravissa vain hyvällä tuurilla.

Kesän jälkeen olemme harpponeet valtavia kehitysaskelia temputtamisen ja maastakäsittelyn suhteen. Satulattomuudesta on siis ollut hyötyäkin. Onhan se näin, että harjoitus tekee mestarin. Ukon ongelmanratkaisukyky on todella hyvä ja se oppii temppuja vähän liiankin nopeasti (ei ehdi keksiä uusia). Nyt voi sanoa, että Ukko seuraa aika varmasti myös ravissa. Olemme alkaneet harjoitella ensimmäistä kertaa perushevosagilityjuttuja eli pujottelua ja puomien ylittelyä.

Olen innoissani! Viimeisimmät harjoitukset ovat sujuneet upeasti. Ukko on ollut joka kerta koko ajan irti, ja se on jaksanut seurata koko ajan. Siitä huomaa, että sekin oikeasti nauttii. Olemme vihdoin saanet oman tilan hallintamme kuntoon, joten ei tarvitse pelätä sitäkään, että saa kaviosta osumaa.

Itsellä on hauskaa, kun hevosella on hauskaa. Ukko lähtee mielellään töihin. Siitä tulee mieleen koira ja, joka odottaa täpinöissään, mitä saisi tehdä seuraavaksi. En voisi olla tyytyväisempi. :) Yritän saada viikonlopun aikana videomatskua, kun tänään oli liian pimeää kuvaamiseen.  

Aito Freemax

Freemax Classic Evo ilmestyi postiin viime maanantaina. Menimme Satun kanssa suoraan aamutallista (kustansimme tällä Ukon kengityksen) hakemaan jäätävän kokoista pakettia. Onneksi se ei ollut painava. Postissa oli myös pienempi paketti, joka sisälsi Börjesiltä Freemaxiin tilatut S- ja M-koon kaaret.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla satulasta ei jäänyt ollenkaan hikijälkeä kunnes pääsimme tiistaina maastoon. Ukolla oli poikkeuksellisen paljon virtaa. Kädet kipeinä jouduin pidättämään eikä ravissa pystynyt oikein istumaan, mikä varmasti osaaltaan vaikutti siihen, että satulan painopiste oli enemmän satulan takaosassa. Hikijälkeä tutkiessamme, ilmeni myös toinen ongelma: jalustimet ilmeisesti jättivät painopisteet satulan etuosaan.

Siirsimme tarroilla kiinni olevia jalustimia edemmäs, ja se ilmeisesti auttoi.

Ukko on ei ole tosiaan noin hikinen vaan sateen kastelema.

Näyttäisi, että tuohon satulan etuosaan olisi edelleen jäänyt vähän tummemmat painaumat jalustimista.

Tämä käytetty Freemax ei ollut toivoton tapaus, mutta palautimme sen siitä huolimatta takaisin. Aiomme tilata ihan uuden Freemaxin suomalaiselta jälleenmyyjältä. Epäilen suuresti, että kokeilussa olleen Freemaxin materiaali on jo "väsynyt" eikä enää toimi oikein. Edes kaari ei jaksanut pitää sitä koossa, vaan repesi irti satulan valuessa syvemmälle selkään. Myyjä oli itse ostanut satulan käytettynä, joten ei voi millään tietää, miten vanha satula kyseessä ja hintakin vielä kohtuullisen korkea. Eihän mikään satula ikuinen ole.

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Barefoot Notting Hill 1. kokeilu ja 2. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintecin yleissatula
 

Maastakäsittelyä The Beatlesin tahtiin

Treenasimme ympyrän suurentamista ja pienetämistä sekä pysähdys ja käynti-ravi siirtymiä. Lopuksi vielä temputimme. Valitettavasti kamera lopetti kesken kaiken kuvaamisen, joten videolla ei ole kaikkea, mitä halusin sillä olevan.

Paina tästä, jotta saat musiikin videon taustalle.


 

Tekeepä hyvää

Keskiviikon tunnelmia hieronnasta.

Ei Ukko ihan koko aikaa ollut noin tyytyväisen näköinen. Alkusivellyksissä Ukko oli jopa vähän levoton. Erityisesti kaulan ja lavan kohdalla se yritti liikkua eteen- ja taaksepäin. Se kuitenkin rauhoittui niskahieronnan yhteydessä.

Hierojamme kehui heti, miten Ukko on saanut vielä laidunkaudenkin jälkeen lihaa ympärilleen. Olen itsekin huomannut, miten Ukon kaulaan harjan tyveen on kertynyt vähän rasvaa. Jes, olen niin iloinen! Ukko ei ole vielä koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Jotkut joutuvat murehtimaan hevosensa lihomista, mutta me vain innoitsemme siitä. Toisaalta ei se laihtumisenkaan pelko sen parempi ole. "Lellittelijäluonteena" on niin ihanaa, kun saa syöttää hevoselleen niin paljon ruokaa kuin se vain jaksaa syödä. :D

Laidunkauden päätyttyä juttelimme tallinpitäjämme kanssa, miten tulevana talvena menetellään, jotta Ukko pysyisi kunnossa. Sovimme niin, että Ukko saa syödä heinää niin paljon kuin se jaksaa. Sillä on edelleenkin ruoka-ajat, mutta erityisesti yhdentoista heiniä on suurennettu niin paljon, että ne riittäisivät suurin piirtein seuraavaan ruokailuun. Aamuheiniä karsinaan ja kolmen heiniä tarhaan ei ole hirveästi pystytty suurentamaan, koska ensinnäkin hevoset menevät syönnin jälkeen ulos ja tulemme yleensä illalla liikuttamaan ja hevoset otetaan sen verran aikaisin sisälle, että osa heinistä voisi jäädä syömättä

Vapaa heinä olisi muuten mahdollinen, mutta meidän pitäisi ostaa jokin ruokintakatos. Paalin tuominen tarhaan ei ole monestaan syystä hyvä ratkaisu. Ensinnäkin sitä heinää polkeutuisi ihan hirveästi ja heinän laatu kärsisi, kun paali olisi ulkona säiden armoilla. Lisäksi paalin sisällöstä ei voi kunnolla tietää, jos sitä ei aukaista ja käydä kunnolla läpi. Toistaiseksi tämä nykyinen heinäjärjestely on ihan hyvä. Ukko saa myös iltaisin noin desin öljyä.

Mitä muuta hieronnasta? No Ukko oli ihan ok. Vasemman puolen lapa on nyt virallisesti terve. Lanneranka oli parempi kuin koskaan. Hieman Ukko sen käsittelyä jännitteli, mutta ei mitenkään pahasti. Peräpäätä hierottaessa, Ukko tarjosi jonkin verran peppuaan, mutta hyvin vähän. Ihmetystä herättää Ukon ihon "ötökänsyömät". Nyt ei nimittäin ole enää ötököitä... Yritimme jälleen pohtia Ukon iho-oireilun syitä ja johtuuko kesän iho-oireilu edes ötököistä. Sillä oireileminen on ollut aika outoa. Se on aaltoillut samaan tapaan kuin talvella esiintyneet iho-ongelmat. Välillihän Ukko ei oireillut ollenkaan ötököihin ja välillä taas todella rajusti.

Spiina(?)pisteiden käsittelyä. 

Kaviot eivät ole kovin hyvässä jamassa. Ehkä näiden kavioiden kuntouttamiseen tarvitaan erityisosaamista ja siksi seuraavan kengityksen pyydämme eräältä CE-F-kengittäjältä, jotta saamme toisenkin näkemyksen.

Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat Ukon etupolvien alla olevat luupatit. Ne ovat pikkuhiljaa tulleet tässä kahden vuoden aikana eikä syytä tiedetä. Ainakaan kolhiintumisesta ei pitäisi johtua. En sitten tiedä, johtuisitvatko ne kokkapolvien aiheuttamasta rasituksesta.

Mobilisointia. Hieroja kehui -kuten aina- Ukon notkeutta. :)

Bye, bye Notting Hill!

Kokeilussa ollut Barefoot Notting Hill lähti takaisin omistajalleen. Satula on nyt kokeiltu eikä se selkeästi ole meidän satulamme. Satula olisi vaatinut toppauksilla kikkailua ja koska oma tekninen ajattelu ei riitä, täytteiden vaihtelu olisi lähinnä kokeilua kunnes lopulta löytyisi se oikea. Saimme tapella koko kesän Wintecin täytteiden kanssa enkä halua enää sellaista, jos helpommallakin löytyy sopiva satula.

Harjoittelun alla oleva temppu: pyydän Ukkoa haukottelemaan haukottelemalla itse. :D

Ukko haukottelee ja minä naksautan.

Sanotaan näin, että olen ihmisenä aika ripeä. Motokseni voisikin sanoa: "Miksi jättää huomiselle jotain, jonka voi tehdä jo tänään?" Viimeisen viikon aikana Notting Hill on palannut takaisin omistajalleen ja Freemaxin postituksesta olen jo sopimassa omistajansa kanssa. Kyseinen Freemax on Classic Evo, ja, jos se on sovituksen jälkeen Ukolle sopiva, ostamme sen.

Freemax Classic Evo. Siinä on vähän enemmän polvitukea. Kuva on myyjän ottama. 

Nyt vain pitää toivoa, että satula olisi vähintään yhtä hyvä kuin se kopio! Sehän jätti Ukolle todella tasaiset hikijäljet ja oli vielä mukava istua. Välillä olen kuitenkin miettinyt, että, onkohan tuo Classic varmasti paras malli meille. Freemaxillakin on useita eri malleja (mm. Jump). Näistä malleista on vaikea saada tietoa ja toisaalta, miksi lähteä merta edemmäs kalaan, jos Classic voisi olla ihan hyvä meille. Jos jossain vaiheessa tuntuu, että Freemax ei enää riitä tarpeisiimme, voimme vaihtaa sitten uuden satulan ja jättää Classicin esimerkiksi kakkossatulaksi maastoiluun. Freemax on aika pitkä satula, mutta en usko sen tuottavan ongelmaa, koska Ukolla on kuitenkin aika pitkä selkä.

Pysähdys puomin päälle. Ukko ylittää nykyään hienosti puomit käskystä. :) Pikkuhiljaa on tarkoitus treenata ravissa puomien ylittelyä kunhan saataisiin sen rinnalla juokseminen turvalliseksi. Ukko meinaa nimittäin ravissa tulla liian lähelle, joten toistaiseksi treenataan vain sitä, missä on hevosen paikka ravatessa. 

Ukon kanssa olemme tehneet viime aikoina paljon maastakäsin sekä ilman satulaa käyntityöskentelyä. Ratsastaessa olemme treenanneet pysähdyksiä, peruutuksia, kokamista, temmon muutoksia, pohkeenväistöä sekä taivutelleet ympyrällä. Viime torstaina Ukko oli hetkittäin  todella makean tuntuinen. Sen huomasi selkeästi selässä, kun Ukko otti muutaman askeleen ajan takajalat kunnolla alle ja työskenteli oikein. Taivuttelun suhteen ei myöskään ollut pahaa sanottavaa ja Ukko venyi myös todella hienosti eteen-alas pyydettäessä. Olen kuullut, että eteen-alas venyttäminen ja kokoaminen ovat toisistaaan riippuvaisia; mitä alemmas hevonen pystyy venyttämään, sitä enemmän hevosta pystyy kokoamaan. Peruutuksen suhteen Ukko on ollut aika nihkeänä ja jo muutaman toiston jälkeen se on alkanut protestoida. Todennäköisesti peräpää taas oireilee. Niinpä olen suosiolla jättänyt peruutusharjoitukset vähemmälle.

Maastakäsin olemme kerranneet ympyrälle lähettämistä, ympyrän suurentamista ja askellajien vaihtamista sekä taipumista. Uusina asioina olemme treenanneet suunnan vaihtamista ns. "lennosta". Olemme myös kerranneet puomin ylittelyä ja puomille pysähtymistä sekä harjoitelleet pujottelua käyttäen estetolppia pujottelukeppeinä. Ukolla on edelleenkin ollut kovasti virtaa ja se välillä saa kauheita pukkilaukkakohtauksia ympyrällä, mikä ei ole turvallista, koska naru voi jäädä jalkojen väliin. Onneksi näin ei ole vielä käynyt. Olemme yrittäneet rauhoitella sitä innostuessaan, mutta totesimme eilen, että on parempi vain pyytää Ukkoa enemmän eteenpäin, koska silloin se ei pysty loikkimaan (, mikä siis voisi aiheuttaa vaaratilanteen, jos hepsu hyppäisi vahingossa narun päälle). Tämä toimi todella hyvin ja Ukko rauhoittui huomattavasti nopeammin.

Ympyrätyöskentelyssä on ollut pieniä vaikeuksia viime aikoina. Ukko on hieman protestoinut ympyrälle lähettämistä tulemalla syliin. Olemme pohtineet, mistä tämä voisi johtua. Ehkä omat ohjeemme ovat ristiriitaiset tai takapään oireilu vaikeuttaa ympyrällä kulkemista. Joka tapauksessa päätimme pyytää Mintti Rautinahon pitämään meille maastakäsittelyopetusta. Ennen sitä kuitenkin keskiviikkona on hieronta, jotta voimme varmasti sulkea pois kivun. Peräpää saa taas hoitoa ja muutenkin Ukko katsotaan läpi. Viimeksi Ukolla oli aika paljon jumeja, koska se oli joutunut pitkän aikaa varomaan potkun kipeyttämää vasemman puolen lapaa. Nyt on tarkoitus katsoa löytyykö vieläkin jumeja ja, onko vasemman puolen lavan kireys alkanut avautumaan.

Ötökänsyömiä syyskuussa.

Hirveästi on jäänyt kertomatta tämän satularumban keskellä! Ukko alkoi tuossa syyskuun loppupuolella taas oireilemaan todella voimakkaasti ötököihin. Iho oli yhtä pahana kuin heinäkuun lopussa eikä nyt edes eukalyptus-laventeliöljy auttanut. Hommasimme poistomyynnistä Bucas Buzz of -ötökkäloimen, joka on onneksi auttanut ja Ukko tarhaa huomattavasti rauhallisemmin. Ensi kesänä on sitten tarkoitus katsoa tilanne uudelleen. En halua kuitenkaan pitää Ukkoa turhaan ötökkäloimen alla vaan, jos se alkaa oireilemaan vasta heinäkuun lopussa, se myös saa loimen päälleen vasta silloin.

Barefoot Notting Hill - 2. kokeilu

Yksinkertaisesti plussat ja miinukset:

+ Leveä istuin. Avaa lonkkia.

+/- Satula vaatii hyvää keskivartalon hallintaa. Tietää kyllä, milloin ei istu oikein, koska muuten käy kipeästi etureisiin.

- Keskivartalon lihaksistomme ei ole vielä niin kehittynyt, että jaksaisimme pitkiä aikoja istua oikein selässä, mistä seuraa se, että reisiin käy kipeää. Ongelma on suurin maastossa Ukon ison käynnin ja pidempien yhtäjaksoisten ravipätkien takia.

- Turvaliivi osuu takakaareen.

- Hikijäljet

Satulan paino ei ole jakautunut tasaisesti vaan suurin paino on selkeästi kohdistunut selän takaosaan. Ukon liikkumisesta pystyi jo aavistelemaan, että painoa on enemmän takana. Jos satula painaa lavoilta, yleensä myös liike edestä loppuu (etujalat tikittävät). Jos painoa taas on eniten takana, hevonen ei pysty kunnolla työskentelemään takajaloillaan ja sitä kautta hakeutumaan oikeaan työskentelyasentoon. Eilen Ukko olikin tavallista etupainoisempi, mutta ajattelin se olevan päivästä kiinni. Maastossa Ukko laahasi tavallista enemmän takasiaan.

Tunnustelimme kädellä satulan alta ennen ratsastusta. Jo silloin huomasi, että takana käsi joutui kovempaan puristukseen selän ja satulan välissä kuin edestä. Kädenhän tulisi liikkua sulavasti läpi koko satulan. Nyt käsi kinnasi takana.

Yksi syy takaosan suuremmalle paineelle voi olla satulavyö, joka vetää taempaa vastihihnaa kireämmälle. Painoa jakava vyö voisi olla hyvä juttu.

Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Ehkä saamme satulan sopivaksi täytteiden avulla. Nyt vain täytyy miettiä järjellä, mitä pitäisi tehdä, että paino jakautuisi tasaisemmin. Ehdotuksia saa laittaa, mihin lisätään ja/tai, mistä poistetaan täytettä.

Olisiko edessä liikaa täytettä? Sään ja satulan väliin jää rungottomaksi aika paljon tilaa, eli reilu kaksi sormea. Ehkä täytettä voisi puolestaan lisätä keskelle, jossa Ukon selkä notkahtaa. Sitä mukaan, kun Ukko oppisi kantamaan itseään kauemmin oikein, täytettä voisi vähentää keskeltä.

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Barefoot Notting Hill - 1. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintecin yleissatula

Barefoot Notting Hill - 1. kokeilu

Jostain se on kuitenkin aloitettava, joten pyysin Barofoot Notting Hill -rungottoman kokeiltavaksi. Eiköhän näitä kokeiltavia satuloita ole maailma pullollaan.

Kokeilusatula ja oma Barefootin huopa.

Notting Hill oli oikein miellyttävä istua. Istuinosa on kuppimainen ja pehmeä. Ravissa satulan kova etukaari vain kävi kipeää, jos kevensi vähänkään etukenossa. Se oli oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä tiesin ainakin, milloin olin etukenossa. Wintec on jättänyt jälkeensä istuntavirheitä: tuoli-istunnassa keventää väkisin etukenoon.

Notting Hillissä oli hyvä keventää, kun lyhensin jalustimia ja löysin sopivan tasapainon. Lisäksi runkosatulaa leveämpi istuin avasi lonkkia ja vapautti Ukkoa liikkumaan lennokkaammin.

Ainoa asia, mikä kokeilussa vähän jäi mietityttämään oli satulan valuminen taaksepäin. Voi toki olla, että olimme satuloineet satulan liian eteen, jolloin satula ikään kuin liikkui omalle paikalleen. Toisaalta vähän epäillytti, oliko satula lipunut jo liian taakse... Onneksi kokeilu ei jää tähän yhteen kertaan vaan saamme testailla satulaa vielä useammankin kerran. :)

Hikeen en Ukkoa tänään saanut ratsastettua, mutta jotain jälkiä satulasta kuitenkin jäi. Huomenna on tarkoitus lähteä hikimaastolenkille.

Selkäranka on jäänyt vapaaksi.

Mietin vain, että, mikähän on riittävä säkätila rungottomissa satuloissa? Notting Hillissä tilaa jäi reilu kahden sormen verran.

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkosatula
Wintecin yleissatula