Bye, bye Notting Hill!

Kokeilussa ollut Barefoot Notting Hill lähti takaisin omistajalleen. Satula on nyt kokeiltu eikä se selkeästi ole meidän satulamme. Satula olisi vaatinut toppauksilla kikkailua ja koska oma tekninen ajattelu ei riitä, täytteiden vaihtelu olisi lähinnä kokeilua kunnes lopulta löytyisi se oikea. Saimme tapella koko kesän Wintecin täytteiden kanssa enkä halua enää sellaista, jos helpommallakin löytyy sopiva satula.

Harjoittelun alla oleva temppu: pyydän Ukkoa haukottelemaan haukottelemalla itse. :D

Ukko haukottelee ja minä naksautan.

Sanotaan näin, että olen ihmisenä aika ripeä. Motokseni voisikin sanoa: "Miksi jättää huomiselle jotain, jonka voi tehdä jo tänään?" Viimeisen viikon aikana Notting Hill on palannut takaisin omistajalleen ja Freemaxin postituksesta olen jo sopimassa omistajansa kanssa. Kyseinen Freemax on Classic Evo, ja, jos se on sovituksen jälkeen Ukolle sopiva, ostamme sen.

Freemax Classic Evo. Siinä on vähän enemmän polvitukea. Kuva on myyjän ottama. 

Nyt vain pitää toivoa, että satula olisi vähintään yhtä hyvä kuin se kopio! Sehän jätti Ukolle todella tasaiset hikijäljet ja oli vielä mukava istua. Välillä olen kuitenkin miettinyt, että, onkohan tuo Classic varmasti paras malli meille. Freemaxillakin on useita eri malleja (mm. Jump). Näistä malleista on vaikea saada tietoa ja toisaalta, miksi lähteä merta edemmäs kalaan, jos Classic voisi olla ihan hyvä meille. Jos jossain vaiheessa tuntuu, että Freemax ei enää riitä tarpeisiimme, voimme vaihtaa sitten uuden satulan ja jättää Classicin esimerkiksi kakkossatulaksi maastoiluun. Freemax on aika pitkä satula, mutta en usko sen tuottavan ongelmaa, koska Ukolla on kuitenkin aika pitkä selkä.

Pysähdys puomin päälle. Ukko ylittää nykyään hienosti puomit käskystä. :) Pikkuhiljaa on tarkoitus treenata ravissa puomien ylittelyä kunhan saataisiin sen rinnalla juokseminen turvalliseksi. Ukko meinaa nimittäin ravissa tulla liian lähelle, joten toistaiseksi treenataan vain sitä, missä on hevosen paikka ravatessa. 

Ukon kanssa olemme tehneet viime aikoina paljon maastakäsin sekä ilman satulaa käyntityöskentelyä. Ratsastaessa olemme treenanneet pysähdyksiä, peruutuksia, kokamista, temmon muutoksia, pohkeenväistöä sekä taivutelleet ympyrällä. Viime torstaina Ukko oli hetkittäin  todella makean tuntuinen. Sen huomasi selkeästi selässä, kun Ukko otti muutaman askeleen ajan takajalat kunnolla alle ja työskenteli oikein. Taivuttelun suhteen ei myöskään ollut pahaa sanottavaa ja Ukko venyi myös todella hienosti eteen-alas pyydettäessä. Olen kuullut, että eteen-alas venyttäminen ja kokoaminen ovat toisistaaan riippuvaisia; mitä alemmas hevonen pystyy venyttämään, sitä enemmän hevosta pystyy kokoamaan. Peruutuksen suhteen Ukko on ollut aika nihkeänä ja jo muutaman toiston jälkeen se on alkanut protestoida. Todennäköisesti peräpää taas oireilee. Niinpä olen suosiolla jättänyt peruutusharjoitukset vähemmälle.

Maastakäsin olemme kerranneet ympyrälle lähettämistä, ympyrän suurentamista ja askellajien vaihtamista sekä taipumista. Uusina asioina olemme treenanneet suunnan vaihtamista ns. "lennosta". Olemme myös kerranneet puomin ylittelyä ja puomille pysähtymistä sekä harjoitelleet pujottelua käyttäen estetolppia pujottelukeppeinä. Ukolla on edelleenkin ollut kovasti virtaa ja se välillä saa kauheita pukkilaukkakohtauksia ympyrällä, mikä ei ole turvallista, koska naru voi jäädä jalkojen väliin. Onneksi näin ei ole vielä käynyt. Olemme yrittäneet rauhoitella sitä innostuessaan, mutta totesimme eilen, että on parempi vain pyytää Ukkoa enemmän eteenpäin, koska silloin se ei pysty loikkimaan (, mikä siis voisi aiheuttaa vaaratilanteen, jos hepsu hyppäisi vahingossa narun päälle). Tämä toimi todella hyvin ja Ukko rauhoittui huomattavasti nopeammin.

Ympyrätyöskentelyssä on ollut pieniä vaikeuksia viime aikoina. Ukko on hieman protestoinut ympyrälle lähettämistä tulemalla syliin. Olemme pohtineet, mistä tämä voisi johtua. Ehkä omat ohjeemme ovat ristiriitaiset tai takapään oireilu vaikeuttaa ympyrällä kulkemista. Joka tapauksessa päätimme pyytää Mintti Rautinahon pitämään meille maastakäsittelyopetusta. Ennen sitä kuitenkin keskiviikkona on hieronta, jotta voimme varmasti sulkea pois kivun. Peräpää saa taas hoitoa ja muutenkin Ukko katsotaan läpi. Viimeksi Ukolla oli aika paljon jumeja, koska se oli joutunut pitkän aikaa varomaan potkun kipeyttämää vasemman puolen lapaa. Nyt on tarkoitus katsoa löytyykö vieläkin jumeja ja, onko vasemman puolen lavan kireys alkanut avautumaan.

Ötökänsyömiä syyskuussa.

Hirveästi on jäänyt kertomatta tämän satularumban keskellä! Ukko alkoi tuossa syyskuun loppupuolella taas oireilemaan todella voimakkaasti ötököihin. Iho oli yhtä pahana kuin heinäkuun lopussa eikä nyt edes eukalyptus-laventeliöljy auttanut. Hommasimme poistomyynnistä Bucas Buzz of -ötökkäloimen, joka on onneksi auttanut ja Ukko tarhaa huomattavasti rauhallisemmin. Ensi kesänä on sitten tarkoitus katsoa tilanne uudelleen. En halua kuitenkaan pitää Ukkoa turhaan ötökkäloimen alla vaan, jos se alkaa oireilemaan vasta heinäkuun lopussa, se myös saa loimen päälleen vasta silloin.