Jotain joutavaa...

Tuntuu, että koko hevosblogimaailma olisi menossa johonkin syyshorrokseen. Postauksia tulee verkkaisesti ja useat blogit lopettavat tai menevät tauolle. Suurin syy varmaan on se, ettei ole mitään kirjoitettavaa, koska kelien takia ei pysty tekemään mitään kovin ihmeellistä. Tai sitten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti niin kiireisiä.

Oman blogini kohdalla kirjoitettavaa pitäisi olla, sillä Ukko asuu maneesitallilla ja treenaaminen on mahdollista kellillä kuin kelillä. Minä kuitenkin jaarittelen täällä blogissa, ettei minulla ole, mistä kirjoittaa. Kuvausintoakaan ei ole oikein ollut, kun ulkona on niin synkeää. Ajattelin tehdä erikoispostauksen Ukon varusteista, mutta elämä on nähtävästi niin pää kolmantena jalkana juoksemista, ettei aikaa ole vielä löytynyt kyseiselle postaukselle. Syyslomalla kävi jopa mielessä, että pitäisikö laittaa blogi tauolle.

Ukko oleskelee tarhassaan vielä toistaiseksi yksin, koska sen molemmat tarhakaverivaihtoehdot ovat muuttamassa pois. Toinen itse asiassa muutti jo. Ukon tuleva tarhakaveri on siis vielä avoinna. Onneksi tarhat ovat ihan vierekkäin, joten herra pystyy helposti koskemaan tarhanaapuriinsa. Odotamme kuitenkin innolla, että Ukolle järjestyisi tarhakaveri. Hevonen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka tarvitsee kontakteja lajikumppaneihinsa voidakseen hyvin. :)

Sain Jatalta tämän ihanan avaimenperän. Kiitos! ♥

My name is Bond. James Bond.

Kävimme eilen perheen voimin Finnkinossa katsomassa 007 Skyfall -elokuvan. Hyvä oli, vaikken mikään Bond-fani olekaan. Istuimme toisella rivillä ja ainakin siitä katsottuna valkokangas oli turhan suuri. Lisäksi basso oli liian kovalla; tuli jopa huono olo joissakin räiskintäkohtauksissa. Elokuva ja "elokuvaeväät" olivat kuitenkin hyviä, mikä onkin pääasia. Näytös oli juuri ikävästi keskellä päivää, ettei tallille oikein ehtinyt ennen eikä jälkeen elokuvaa. Ukko sai siis vapaa päivän, kun Satukin päätti pitää lepopäivän.

Kävimme tänään reippaalla noin tunnin pituisella maastolenkillä. Ihanaa, että täällä voi käydä pimeälläkin maastossa, sillä hiihtäjille, kävelijöille ja ratsastajille tarkoitetti 2,5km kuntopolku on valaistu. Ukko olisi kyllä mielellään halunnut metsikköön tai muille tuntemattomille (ja pimeille) poluille. Ukko on luonnonlapsi. :)

Nyt täytyy kehua, että kuolaimettomissa on todella tehokas jarru. Monilla varmasti herää kuolaimettomissa ensimmäisenä epäillys, että toimiiko niissä jarrut yhtä hyvin kuin kuolaimissa. Kokemuksesta voin sanoa, että jarrut toimivat paremmin kuin kuolaimilla.

Syyslomalaisen hevosen kuulumiset

Loma ei ole oikeastaan edes ollut kovin kiireinen, mutta en ole vain jaksanut kirjoitella tänne blogiin. Muuten olen sitten istunut koneen ääressä liikaakin... Nytkään en jaksaisi kirjoittaa, mutta jospa minä muutaman lauseen heittäisin kuvan ja videon tueksi. :)

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa maastossa kuolaimettomien kanssa. Jarrut toimivat vähintäänkin yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kuolaimien kanssa. Pään viskominen, suun aukominen ja muu aiempi pään häiritsevä toiminta on loppunut kuolaimettomien käyttöön oton jälkeen. Sanomista tulee kuitenkin siitä, ettei Ukko käänny niin hyvin kuin kuolaimien kanssa. Ehkä se ei ole vielä täysi ymmärtänyt niiden kääntäviä apuja. Harjoitellaan, harjoitellaan!

Maastoon lähdössä, jei! :D

Pelasimme myös alkuviikosta Ukon kanssa jalkapalloa. Se tajusi heti, kun otin jalkapallon esiin, mistä oli kysymys. Ukko oli aivan innoissaan ja alkoi vieritellä palloa ihan mielissään ympäriämpäri. En ehtinyt aina välissä edes antaa namia, kun herra oli jo tökkimässä palloa. :D Näette videolta, miten olemme edistyneet.

Tylsän aamun porinoita

Ensin täytyy intoilla, että nyt on SYYSLOMA, jes! :D Siitä huolimatta menin illalla aiemmin nukkumaan kuin muu perhe, joten myös heräsin aiemmin. Nyt ei siis ole mitään tekemistä, joten päätin aloittaa aamun roikkumalla täällä netissä.

En vihtinyt kertoa viimeisimpään postaukseen eilisestä maastosta, sillä postaus oli muuten niin iloisen pirteä. Maasto sinänsä oli oikein onnistunut, mutta olipa taas täpärä onnettomuuden välttäminen liikenteessä. Auto kolisevinen peräkärryineen tuli takaa ja pyysimme käsieleellä autoilijaa hidastamaan. Eipä hidastanut kehotuksesta huolimatta ja peräkärryn kolistessa Ukko melkein hyppäsi auton kylkeen. Onneksi mitään ei sattunut, mutta on niitä kaikenlaisia tonttuja liikkeellä! 


Vielä aiemmasta postauksesta. Hevosagility/temppujen opettaminen hevoselle on todellla hauskaa, suosittelen lämpimästi! Ukko ainakin nauttii touhusta ihan hirveästi.  Ostin aikanaan Koikka Loikka Hevosagility -kirjan, mutta sille ei ole hirveästi ollut käyttöä, koska olemme aika pitkälti opettaneet asiat Ukolle omalla tavallamme. Lisäksi meillä ei ole kunnollisia puitteita hevosagilitin harrastamiseen, joten olemme pysyneet Ukon kanssa lähinnä temppujen opettelussa. Opetteluvaihe on varmaan hauskinta koko hommassa, kun näkee, miten hevonen pähkäilee ja lopulta iloitsee, kun tajuaa jutun juonen. :)

Laitan vielä loppuun videon hevosagilitystä, jota se voi parhaimmillaan olla. Ei mitään narusta kiskomista esteeltä toiselle vaan hevonen omasta vapaasta tahdostaan tekee tehtävät irti ollessaan. :)

 

Jalkapallon alkeita

Hih! Pelattiin eilen Ukon kanssa jalkapalloa tai pikemminkin vasta opetettiin Ukkoa pelamaan sitä. Herra oli turhankin innoissaan, minkä takia homma meni vähän höseltämiseksi. Normaalisti Ukko pohtii rauhallisesti, mitä sen pitäisi tehdä saadakseen herkkupalan, kun nyt se touhotti ihan hirveästi. Ukko pyörähti välillä minun luonani helpommin saatavan herkun perässä. :D Käteni olivat tiukasti puuskassa, mistä Ukko tietää, ettei luokseni ole asiaa.

Tempun tavoite:

Heitämme pallon kauemmaksi, osoitamme sitä sormella ja sanomme: "Töks!" Sitten Ukon täytyy kierittää pallo luoksemme saadakseen palkan. (tempun taivote voi muuttua)

Videolta näettekin, miten olemme edistyneet. Ukko osaa jo entuudestaan koskea esineisiin käskystä (tavoitteena oli saada Ukko nostelemaan erilaisia esineitä ja ojentamaan niitä meille. Tempun opettelu sitten jossain vaiheessa lopahti toistaiseksi tuntemattomasta syystä ;)).

 

Kooste kuolamettomien suitsien kokeilusta

Toivottavasti jaksoitte katsoa, sillä video on aika pitkä. :)

Kavioista

Eläinlääkärin sanoin: "Jalaton hevonen ei ole hevonen ollenkaan." Tämä asia tuli puheeksi Ukon kaviokuumen yhteydessä. Hän kertoi, että hevonen, joka ei kaviokuumeen takia enää liiku ja sitä täytyy seisottaaa karsinassa on parempi lopettaa. Kyseessä on jo menetetty tapaus ja sellaisen hevosen hengissä pitäminen on jo eläinrääkkäystä. Hevonen on jaloillaan melkein koko ajan. Onneksi Ukon tilanne ei ollut niin paha ja se toipuukin kovaa vauhtia.

Olen puhunut blogissa Ukon siirtämisestä kengättömyyteen mutta se ei olekaan niin yksinkertainen juttu. Siirtymisen tarvitaan kunnolliset puitteet; esim. tarha, jossa on erilaisia alustoja. Perinteisesti suomalaiset tarhat ovat hiekkatarhoja, jotka ovat nyt syksyisin märkiä kuten nykyiselläkin tallilla. Märkä pohja ei ole hyväksi kavioille, sillä se tekee kavioaineksesta pehmeän. Ukolla se on jo tehnytkin ja siksi alammekin syöttämään Ukolle joka päivä  noin 5 porkkanaa. Porkkanassa on A-vitamiinia, joka parantaa kavioiden kuntoa.Tässä siis pitää kunnolla miettiä, miten ja milloin kengättömyyteen voisi siirtyä vai siirtyykö ollenkaan...?

+ Tulossa videopostaus kuolaimettomien suitsien kokeilusta. :)

Omena! :D