Kesä on täällä!

Viime viikonlopulla alkaneiden helteiden jälkeen luonto puhjennut vehreyteen. Kesä tuli ryminällä!

Pihalta.

Varma kesän merkki on myös se, että kissaneiti ei juurikaan enää näytä nokkaansa sisällä, vaan viihtyy ulkona köllötellen. Toki se joutuu olemaan silloin sisällä, kun kukaan ei ole kotona, koska narun päähän sitä ei oikein yksin uskalla jättää. Tosin olihan Siru joutunut kissatappeluun muutama viikko sitten, vaikka olimme kotona. Huomasimme vasta myöhemmin päivällä, että kissa on ontuu ja sen ulkoilualueella on hirveästi karvoja -ei kylläkään sen omia. Onneksi mitään pahempaa ei ollut tapahtunut, vaikka Siru on altavastaajana narussa kiinni olleessaan ja naapurin kissa on kaiken lisäksi kaksi kertaa meidän neitiä isompi pitkäkarvainen uroskolli. No onhan se tiedetty, että Siru on tiukka emäntä. Mitä pienempi koko, sitä ärhäkämpi tapaus. Onhan se todettu hevosten kanssa. Muistan, että eräänkin hevoslauman johtajanpaikan oli ottanut koko lauman pienin poni. :D








Siruhan täytti huhtikuun alussa jo 7 vuotta. Ei uskoisi, että se on niin kauan meidän taloudessa oleskellut. Muistan vieläkin, kun 9 vuotiaana tyttösenä jankutin vuoden päivät ennen kuin vanhemmat uskoivat, että tosissani haluan kissan.

Kesäkuu 2007; Siru oli tuolloin 8 viikkoa vanha, kun kävimme katsomassa sitä.





Ukkokin on jo päässyt maistelemaan vihreää, kun olemme käyttäneet sitä syöttelemässä. Eilen lähdimme yhteensä neljän hevosen voimin syöttelemään erään laitumen päähän. Ukko käyttäytyi todella esimerkillisesti, vaikka tilanne oli aika jännittävä, kun muut hevoset vähän ilakoivat taluttajiensa narun päässä. Koulutuksesta on selvästi ollut hyötyä. Olemme nimittäin opettaneet Ukolle, että, jos se antaa meille huomiotaan, se saa syödä, kun annamme siihen luvan. Pyydämme kesken syömisen sitä nostamaan päätään ja annamme sen sitten taas syödä. Saatamme myös vaihtaa paikkaa, jolloin se ei voi koskaan tietää, milloin lopetamme syöttelemisen kokonaan. Tämä on osoittautunut todella toimivaksi. Emme halua, että Ukko oppii, että aina, kun pyydämme sen huomion, ruohon syöminen loppuu ja lähdemme pois. Ukko käyttäytyy myös paljon rauhallisemmin syöttelytilanteessa, koska sen ei tarvitse pelätä, että, milloin nuo vievät minut pois, koska se ei voi tietää sitä.

Toukokuu 2013