keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kuolaimet suussa ja irtojuoksutuskuvia

En olisi uskonut, että palaisimme vielä joskus takaisin kuolainten käyttöön tai, että Ukko suhtautuisi niihin niin supeasti. Minulla oli toissapäivänä valmennus. Valmentaja-hierojamme katsoi kuolaimet ennen valmennusta ja ne vaikuttivat oikein hyviltä. Jouduimme tilamaan kuolaimet erikseen, koska kaupassa ei ollut myynnissä riittävän pitkää kolmipalakuolainta.

Vielä kaksi vuotta sitten Ukko suhtautui kuolaimeen aika ynseästi. Se nyki ja aukoi suutaan. Todennäköisesti syy oli silloin liian lyhyt kuolain ja liian epävakaa käsi.

Kesä 2012
Ukko hyväksyi kuolaimen todella nopeasti. Aluksi se hieman vehtasi suullaan ennen kuin saimme säädöt kohdalleen. Tuntuma hevoseen oli kuolaimella aika toisenlainen kuin kuolaimettomallamme. Kuolaimella kättä ei tarvinnut käyttää oikeastaan lainkaan, vaan ratsastus lähti ennen kaikkea istunnasta ja pohkeista. Pelkästään se, että kuolain vain oli suussa, oli Ukolle jo itsessään jarru. Kuolaimettomien kanssa tilanne oli toisin päin; pidätteet eivät aina menneet kunnolla läpi. Kuolaimella Ukko kulki ryhdikkäämminen ja taivutukset onnistuivat huomattavasti helpommin. Kaiken kaikkiaan tuntuma hevosen suuhun oli todella kevyt ja ohjasavut tulivat todella tarkasti.


Kännykkäkuva valmennuksesta. Ei itse otettu.



Kolmipala tuntuu olevan Ukolle hyvä vaihtoehto. Suu oli koko ratsastuksen ajan rauhassa ja rento (ei turpahihnaa). Muutaman kerran se yritti väsymyksen takia ikään kuin kiskoa ohjia käsistä, mutta sitä se tekee välillä myös kuolaimettomilla, kun ruuna haluaisi jo päästä kävelemään pitkin ohjin. Laukatessa Ukko ei nojannut ohjaan kuten kuolaimettomilla.

Kuolaimettomat eivät tietenkään mihinkään katoa, vaan käytämme myös niitä esimerkiksi maastolenkeillä (ellei mennä todella kovaa). Yhteenvetona on todettavana, että on ensisijaisen tärkeää, että varusteet sopivat hevoselle. Hevonen osaa sen parhaiten kertoa.

Lopuksi vielä kuvia yhteisirtojuoksutuksesta viime torstailta:

Taidekuva, eiku oikeasti tarkentui vahingossa aitaan.

Ukosta olisi saanut mahtavan kuvan, jos taas en olisi harrastanut "taidekuvausta"



Yhdessä rintarinnan

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)