lauantai 18. lokakuuta 2014

Kehitystä on tapahtunut

Vitsi, nyt tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että voisin vaikka kirjoitella tänne blogiin. Taukoa onkin ollut jo useamman kuukauden ajan. Blogin jatkosta en kuitenkaan osaa sanoa, koska lukion toisen vuoden alettua olemme käyneet Satun kanssa vain yksinämme tallilla. Näin molemmille jää aikaa läksyjen tekoon ja muuhun toimintaan vapaa-ajalla. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei minulla ole oikeastaan koskaan kuvaajaa tallilla mukana. Nyt minulla on kuitenkin pitkästä aikaa materiaalia, kun hierojamme kävi muutama viikko sitten ratsastamassa Ukolla. Hän siis käy pitämässä meille tunteja ja ratsuttamassa Ukkoa säännöllisesti.


Ukko on kehittynyt aivan älyttömästi viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ratsastustunneista on ollut ihan älyttömästi hyötyä sekä minulle että Ukolle. Istunta on kehittynyt ja olen lopettanut sen ylimääräisen veksaalamisen siellä selässä. Selässä usein tekee ihan liikaa; useimmiten hommat alkaa sujua paremmin, kun tekee itse vähemmän ja antaa hevosen työskennellä rauhassa.

Ukkohan on käynnissä jo ihan oikea ratsu! Se hakeutuu itse pyöreään, kauniiseen muotoon. Silloin ei tarvitse muuta kuin nautiskella kyydistä. Pyydämme Ukkoa myös pikkupätkissä kokoamaan itseään, kunnes päästämme sen taas hetkeksi lompsimaan pidempänä. Olemme saaneet paljon kehuja pohjatyöstä, sillä Ukko on todella herkkä ratsastajan avuille.

Hei, me laukataan!












Ravi ja laukka vaativat vielä aika paljon työstämistä, mutta eiköhän niistäkin vielä hyviä askellajeja saada, kun hommat tehdään käynnistä alkaen huolella. Ukko väsyy todella paljon laukkaamisesta, vaikka se siitä kovasti tykkääkin, Ravissa ruuna jaksaa muutaman askeleen ajan kulkea lyhyempänä.

Minä en ole vielä laukan makuun päässyt. Olen kahdesti yrittänyt nostaa Ukolla laukkaa huonolla menestyksellä. Lähden heti laukan nostamisen jälkeen veivaamaan (ikään kuin laukkaamaan) yläkropallani, minkä takia Ukko tiputtaa laukan heti pois. Tuntuu niin turhauttavalta, kun en osaa istua siellä, vaikka kuinka sanon itselleni, että ÄLÄ veivaa. En tosin myöskään opi istumaan siinä laukassa, kun en edes pääse laukkaan asti... Siitä on aivan älyttömän kauan, kun olen viimeksi laukannut, joten ruutini on aivan kadoksissa. Siksi olenkin ajatellut, että voisin lainata jonkun tallikaverin hevosta, joka jo osaa laukkahommat. Niin voisi keskittyä vain omaan istuntaani ja saada sen kuntoon.




Ukon viikko-ohjelmaan sisältyy paljon jumppaa, maastoilua ja maastakäsittelyä. Poitsulla ei taroituksenmukaisia vapaapäiviä pidetä, koska se ei niitä tarvitse. Liikunta ei kuitenkaan ole niin raskasta ja viikkoon mahtuu niitä todella kevyitäkin päiviä. Tämä on osoittautunut hyväksi järjestelyksi, sillä Ukko on pysynyt todella hyvässä kunnossa. Iho ei kuki eikä lanneranka juurikaan vaivaa. Tosin jokin aika sitten ensimmäisten kylmempien päivien (yhtenä päivänä tuuli pohjoisesta) jälkeen lannerangalla meinasi jotain jumia olla, joten olemme päätyneet loimittamaan Ukkoa jo nyt pikkupakkasilla niin ei ainakaan kylmän ilman takia pääse jumiutumaan. Jotain pientä mahaongelmaa Ukolla oli laidunkauden päättymisen jälkeen, mutta sekin asia on jo hoidossa.

Ukon kokema muutos konkretisoituu tässä nähtävillä olevassa uusimmassa rakennekuvassa, joka on otettu 28.9.2014. Vertailukohteena heinäkuussa 2013 otettu rakennekuva sekä viime maaliskuussa otettu rakennekuva.

Syyskuu 2014

Heinäkuu 2013
Maaliskuu 2014
Jo maaliskuun rakennekuvan ero heinäkuun rakennekuvaan on aika mittava, vaikka Ukko oli ollut tuohon asti lähes yksinomaan käyntiliikunnalla. En voi muuta kuin ylistää käyntiä askellajina, vaikka sitä usein aliarvoidaan. Käynti on todella tehokas ja haastava askellaji, jos siihen huolella paneutuu.

Kuten varmaan tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvista, meillä on uudet ratsastusvehkeet käytössä. Hommasimme lampaankarvasatulan ja uudet kuolaimettomat. Ukkohan ei tosiaan enää sietänyt BB-kuolaimettomien aiheuttamaa painetta niskassa, joten vaihdoimme lyhytvartiseen hackamoreen. Kokeilimme myös sidepullia ja LG:tä, mutta kumpikaan ei oikein sopinut käyttöömme. Jarru ei kummassakaan ollut tarpeeksi tehokas erityisesti maastoilua ajatellen. Lisäksi sidepull oli jotenkin todella epätarkka ja hidas.

2 kommenttia:

  1. Mulla on niin sama ongelma tuon laukan kanssa. Itsellä ex ravuri joka kyllä osaa laukan joten kuten mutta minä en osaa nostaa sitä kun yläkroppa laukkaa ihan eri tahtiin. Vaikeaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei tätä ongelmaa aiemmin ole ollut. Laukkasin Ukon kanssa todella paljon ennen sen sairastelua.

      Poista

Kommentoithan asiallisesti, kiitos! :)