Uusia oivalluksia hieronnassa + kerro kokemuksiasi LG-kuolaimettomista!

Tänään minullakin (ja Satulla) alkoi vihdoin oikeasti loma kesätyön päätyttyä. Voin sanoa, että 60 tuntia risusavottaa oli jo ihan riittävästi. Työn aikana sai tuntea useamman kerran olevansa mukana jossakin Avarassa luonnossa. Tuli nähtyä lähietäisyydeltä monenlaisia pikkulintuja, kurkia, jänis, linnunpoikasia sekä kauriita. Yksi tapaus on jäänyt erityisen kirkkaana mieleeni, kun keräillessämme risuja kasaan minusta alkoi tuntua, kuin meitä kiertävällä pikkulinnulla olisi jotain asiaa. Sen lenteli ympärillämme ja laskeutui välillä risukasaan ikään kuin kertoakseen, ettei risuja saa kerätä. Ensin ajattelin, että, olenkohan tulossa aivan höperöksi täällä metsikössä, kun kuvittelen jo eläinten puhuvan minulle. :D Noh, kiinnitimme huomiomme lintuun. Se tuli pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta se laskeutui aivan eteemme maahan ja "katosi". Satu meni lähemmäksi ja näki, kuinka lintu tallusti ulos maassa olevasta kolosta, katsasti ylös meitä kohti ja lähti lentoon. Kolossa oli linnunpesä pienini poikasineen! Onneksi emo kertoi, missä pesä on, koska muuten olisimme saattaneet talloa pesän työn touhussa ja repiä pesän yläpuolella suojana olleet risut, jolloin poikaset olisivat jääneet taivasalle.

Olette myös varmaan miettineet, mitä niille elätikseni ottamilleni harakan poikasille kuuluu. Valitettavasti ei kovin hyvää; ne kuolivat. Vaikea sanoa, mikä kuolemaan lopulta johti; kylmä yö, huonosti sulava ruoka. Poikaset olivat kuitenkin vielä niin kovin pieniä. 

Mennään sitten Ukon kuulumisiin. Iho tosiaan alkoi oireilla taas viime viikon maanantaina. Puimme Ukolle ötökkäloimen, mutta siitä huolimatta iho meni koko ajan vain pahempaan kuntoon.

Jokunen päivä sitten otetut kuvat. Iho on mennyt tästäkin pahemmaksi.

Eilen hieronnassa Ukko oli päästä, kaulalta, kyljistä sekä vasemmalta puolelta pepusta jaguaarikuvion peitossa. Eihän ruunaa voinut oikeasti hieroa - ja sen se kyllä ilmoittikin hyvin selkeästi nähdessään hierojan -, vaan sitä hoidettiin muuten. Päädyimme hieronnassa siihen lopputulokseen, ettei Ukon nokkosrokko ole allergia- vaan stressiperäistä. Ihon oireilu ei mitenkään voi johtua ötököistä, koska se ei ole verrannollinen ötököiden yleisyyden kanssa, sillä iho oireili myös talvella. Lisäksi muutama päivä sitten nokkosrokko paheni juuri sellaisena päivänä kuin ötököitä EI ollut (satoi lunta, oli kylmä ja tuuli). Ruokinnan suhteen taas mikään ei ole muuttunut.

Nokkosrokko siis johtuu mitä todennäköisemmin kivun aiheuttamasta stressistä. Kivut taas ovat peräisin satulan uudelleen laukaisemmasta tai pahentamasta hermokivusta. Ihon oireilu on selkeästi yhteydessä Ukon hermotusongelmaan, jonka siis on aiheuttanut hyvin todennäköisesti viime kesänä olkaniveleen tullut potku. Iho alkoi oireilla pian potkun jälkeen.

Ihon oireilu ei ole missään vaiheessa ollut se ainut ongelma, vaan sen kanssa on ilmenyt aina muitakin ongelmia. Nytkin Ukko käyttäytyi kummallisesti ennen ihoon puhjennutta nokkosrokkoa ja käytös on vain pahentunut pattien lisääntyessä. Viime joulukuussa iho oli todella huonossa kunnossa. Ukko oli muutenkin todella kummallinen, sillä se ei oppinut uusia asioita ja aina helpommasta vasemmasta kierroksesta tulikin sille se vaikeampi kierros. Lisäksi Ukosta tuli kärttyisä ja levoton. Se aloitti näykkimisen ja happamen naaman näyttämisen. Toki näitä ongelmia oli myös ollut jo pienimmässä määrin aiemmin syksyllä, jolloin iho myös oireili jatkuvasti, mutta joulukuussa ongelmat kärjistyivät. Aluksi hoidimme Ukon ihoa ja yritimme löytää siihen syyn. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ainakaan ruoka-aineista. Syötimme Ukolle kortisoonikuurin helmikuussa. Kun iho rauhoittui, aloimme nähdä muut Ukossa olevat ongelmat. Kutsuimme hierojan paikalle. Pikkuhiljaa ongelma, eli hermostovaurio, alkoi löytyä. Samaan aikaan, kun vaivaa alettiin hoitamaan, iho-ongelmat katosivat.

Nyt nokkosrokko, kuten myös hermovauriosta johtuvat ongelmat, ovat palanneet. Satula on todennäköisesti ollut se laukaiseva tekijä, koska mikään muu ei ole muuttunut. Takapää liikkuu nihkeästi, vasen kierros on taas selkeästi huonompi, Ukon yleisilme on kärttyisä jne.

Sovimme nyt niin, että kokeilemme pitää Ukon ilman ötökkäloimea pihalla. Vaikka Ukon iho-oireilu ei johdukaan ötököistä, se on ollut loimen kanssa huomattavasti rauhallisempi. En kuitenkaan usko, että hermostuneisuus johtuu suoraan ötököistä. Ukko on ollut nyt muutenkin tavallista levottomampi, joten luulen, että ötökät ovat ns. piste i:n päälle. Jos se alkaa hermoilla, pitää keksiä jotain, koska lisästressi ei tee sille ollenkaan hyvää. Ötökkäloimessamme on kuitenkin nyt se ongelma, että se valuu taakse tai oikeammin Ukko saa sen valumaan taaksepäin kävelemällä päin puita. Ruuna yrittää hieroa itseään. Loimen valuminen taas ei ole hyvä juttu, koska se hankaa sään etuosaa ja pahentaa itse alkuperäistä ongelmaa.

Juttelimme myös hierojan kanssa siitä, että meidän olisi hyvä hankkia toisenlaiset kuolaimettomat, joissa paine ei kohdistuisi niin paljon niskaan kuin näissä leuan alta "siksak" menevissä kuolaimettomissa. Niskaan tuleva paine pahentaa hermosto-ongelmia varsinkin nyt, kun Ukolle on joutunut antamaan tavallista kovempia pidätteitä kuumumisen takia. Olen miettinyt LG bridlejä, koska olen kuullut niistä paljon hyvää eikä painetta tule niin paljon niskaan. Kerro ihmeessä kokemuksistasi kyseisistä kuolaimettomista kommenttiboksiin ja huikkaa, jos sinulla olisi antaa sellaiset kokeiluun. :)