lauantai 30. maaliskuuta 2013

Päivän piristys lukijoille


Hevosta kuunnellen

Olen viime päivinä miettinyt aika paljon omaa tapaani pitää hevosta. Ajatukseni siihen liittyen ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana todella paljon ja ne tulevat varmasti jatkossakin muuttumaan. Ensinnäkin täytyy todeta, miten umpimätä hevoskulttuuri on vai pitäisikö sanoa, miten aikaansa jäljessä se on. Kaikki vanhat toimintamallit ovat automaattisesti oikeita, koska niin on tehty aina. Jos haluaa toimia hevosystävällisemmin, se on heti "ihmehömpötystä".

Hyvänä esimerkkinä on hevosten pelleily tai esittäminen, jota minusta ei ole olemassakaan. Sellainen toiminta vaatisi aika pitkälle kehittynyttä suunnitelmallisuuteen kykenevää aivotoimintaa. Hevosella on aina jokin syy käytökselleen ja ensisijaisesti se syy olisi löydettävä. Usein kuitenkin vain poistetaan syyn seuraus eikä syytä. Hyvänä esimerkkinä, vaikka suun aukominen. Sen sijaan, että mietittäisiin, miksi hevonen aukoo suutaan, kysellään keinoja, miten hevosen suu saadaan sidottua, ettei se pysty avaamaan sitä.

Stereotyyppistä käytöstä kitketään esimerkiksi imppauksen kohdalla niin, että hevosta vain estetään erilaisten päävehkeiden avulla olemaan imppaamatta. Omasta mielestäni se on väärin, koska käytös voi olla hevosen ainoa pakotie pois stressistä. Haluan kuitenkin tähän väliin huomattaa, että käytös voi jäädä helposti tavaksi, vaikka stressitekijä olisikin poistettu. Olisi kuitenkin hyvä selvittää, onko käytös vain huono tapa vai syyn seurausta.

 Hevonen vain pelleilee, koska se ei mene traileriin. Heti ovat viisaimmat neuvomassa, että harjalla persauksille niin oppii, ettei ihmiselle pistetä vastaan. Kyllähän se hevonen varmaan tulevaisuudessa sinne koppiin menee, jos toinen vaihtoehto on jotain vielä pahempaa. Tuskin kopissa matkustamisesta kuitenkaan kovin kiva juttu hevoselle tulee - mutta sillähän ei ole merkitystä, jos laustas sujuu ongelmitta.

Rangaistuksen käyttö koulutusmuotona ei ylipäätään ole kovin kannattavaa. Hevosen on todettu oppivan paremmin, jos huono käytös jätetään huomiotta ja oikeasta palkitaan. Hevonen oppii, että on kannattavampaa toimia näin, koska siitä saa palkinnon. Lisäksi rangaistuksen käytössä on se huono puoli, että rangaistuksen saatuaan eläin ei edelleenkään tiedä, miten sen tulisi käyttäytyä, ettei sitä rankaistaisi.

Rangaistustakin voi perjaatteessa käyttää yhtenä koulutuskeinoista, mutta sen käyttämiseen tarvitaan taitoa. Ensinnäkin rangaistuksen täytyisi tulla juuri oikealla hetkellä (alle sekunnin sisällä). Esimerkiksi esteillä kieltämisestä rangaistus tulee lähes poikkeuksetta myöhässä. Hevonen vain oppii, että se este on huono juttu eikä se kieltäminen. Lisäksi rangaistuksen käytössä tunteiden tulisi olla aivan jäässä. Ihminen usein käyttää rangaistusta kiukuspäissään, mikä ei ole hyvä asia.

On surullista huomata, ettei osa näe sen oma ideologiansa lisäksi mitään muuta vaihtoehtoa pitää hevosia. Voin itsekin myöntää, että olen aiemmin suhtautunut joihinkin asioihin aika fanaattisesti. Esimerkiksi hevosten yksintarhaaminen oli minun korvaani kauhea "kirosana". Ukon aiemmassa tallipaikassa hevosia pidettiin isossa laumassa. Olimme aivan varmoja, että Ukko on varmasti nyt tyytyväisempi kuin koskaan, koska se pääsi laumaan. Mutta mitä sitten kävikään? Ukko oli onnettomampi kuin koskaan. Eihän se poloinen osanut laumassa olla, kun oli koko elämänsä tarhannut yksin tai korkeintaan kahden kaverin kanssa. Yritimme tuudittaa itseämme siihen, että kyllä se sopeutuu, sillä "lauma on hevosen ainoa tie onneen". Vaihdoimme kuitenkin tallipaikkaa ja Ukko on tällä hetkellä yksin ja tyytyväinen.

Jokainen hevonen oma ainutlaatuinen yksilönsä. Hevonen kyllä kertoo, mikä sopii sille parhainten, jos sitä vain kuunnellaan. Minä en ole aina osannut tai halunnut kuunnella.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tassukas kohteena

Eli vaihteeksi kuvia ihanaisesta kissastani Sirusta. :)

Veljen koira Elvis ja Siru kyyräilevät toisiaan.
"Pitäähän se oma haju näihin risuihin jättää."

"Oo, siellä on vettä!"

Lenkille lähdössä. Siru istuu kiltisti ja odottaa, että ovi avataan.
Siru tarkkana.

Kaikin keinoin pitää yrittää välttää, ettei astu upottavaan lumeen.
Siru jänisten polulla.

Topakka neiti kiipesi puuhun.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Höpötysvideo

Ja videolla kaikki oleellinen. ;)


Laittakaapa kommenttia, että haluatteko vastaisuudessakin tällaisia. :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Demona jälleen

Tämän postauksen olisin voinut kirjoittaa jo eilen, mutta jostain syystä inspiraatio on ollut aivan hukassa. Viime postauksestakin on jo viisi päivä aikaa! Kun kirjoitan postauksen, olen tyytyväinen seuraavan päivän, mutta, kun päiviä alkaa karttua... Äää! Tulee sellainen olo, että nyt täytyisi äkkiä kirjoittaa. Ehkä otan vähän liikaa stressiä postaustahdistani. Minä nyt vain olen tällainen stressiherkkä ihminen. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä, jos lukijoita kaikkoaa sen takia, etten kirjoittele tarpeeksi usein? Bloggaan kuitenkin vain omaksi ilokseni, ja siinä sivussa toivon, että myös lukijat saavat blogistani jotain iloa.

Tähän väliin olisi kuitenkin ihan asiaakin. Ukolla oli nimittäin sunnuntaina hieronta. Hierojan lisäksi paikalla oli jälleen myös kymmenkunta hierojaopiskelee kuten tammikuussakin. Ukko oli demo eli "opetus-" tai "mallikappale", jolla opettettiin, miten opiskelijoiden tulisi hieroa myöhemmin päivällä omia "harjoituskappaleitaan".

Hieronta oli aikaisin aamulla, joten Ukko ei päässyt ennen sitä ulos. Se varmaankin osaltaan teki Ukosta hieman levottoman hieronnan yhteydessä. Varmasti myös ihmispaljous ja pitkä seisomisaika yhdessäkohdin opetustilanteen takia hermostuttivat sitä hieman. Tilanteeseen nähden Ukko oli kuitenkin todella nätisti.

Hieroja kävi ensin Ukon läpi suhtnopeasti ja aloitti sitten lymfaneste-elvytyksen. Aluksi voisi luulla, ettei Ukko ole hoidon tarpeessa, sillä se on kuiva eikä esimerkiksi nesteinen jaloistaan. Hoito oli kuitenkin hyvinkin tarpeellinen, sillä Ukko varmaan on juuri sen takia niin kuiva, koska nesteet eivät kierrä kunnolla. Se ei pysy lihoissaan, koska ravinteet eivät kulje lihaksiin. Lymfanesteiden liikkumiseste kertoi ihon lämpeneminen erityisesti kaulalta.

Lymfaneste-elvytyksen jälkeen Ukolle tehtii vielä mobilisointi. Notkeus sai taas paljon kehuja. :) Vasemman puolen jalkoihin siirtyessä hieroja kuitenkin huomasi, että Ukon vasen etunen on huomattavasti huonompi kuin oikea. Olen huomannut tämän itse asiassa myös venyttelyiden yhteydessä, kun Ukko ei ole antanut vasenta etustaan niin helposti. Lisäksi selkä oli taas kipeämpi kuin, mitä se on pitkään aikaan ollut.

Ukko oli siis nyt kokonaisuudessaan verrattain huonompi kuin aiemmin. Ensimmäinen syy tähän, mikä hierojalla tuli mieleen ovat hokit. Voi olla, että ne ovat noin suurelle hevoselle liian lyhyet, jolloin pito ei ole tarpeeksi hyvä. Jalka mahdollisesti lipsuu (ei välttämättä niin, että sen selkeästi näkisi) ja hevonen joutuu jännittämään itseään, mikä taas kipeyttää lihaksia. Maaneesissahan hokeilla ei ole mitään merkitystä, mutta me ratsastammekin useita kertoja viikossa maastossa.

Ukolla on tällä viikolla kengitys, joten on tarkotus jutella kengittäjän kanssa ja kysyä häneltä mielipidettä tähän hokkiasiaan. Jännä, ettei Ukon ratsastettavuus ole muuttunut sitten viime  hieronnan, ehkä jopa parantanut. Kipeytymiseen voi toki myös vaikuttaa se, että olemme nyt hieronnan jälkeen alkaneet taas hyppäämään lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Olemme yrittäneet hypätä maltillisesti ja pieniä esteitä, mutta Ukkohan hyppää ne pienetkin isoina. :D

Seuraillaan tilannetta ja palataan myöhemmin asiaan! 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Ilottelua ja "halittelua" -kuvapostaus

1. Laku ja Ukko leikkipuuhissa. Harmi, että on aita välissä.
2. Laku tykkää kiskoa loimea, mutta Ukko ei tykkää olla kiskottavana.

3. Välissä piehtarointia.
4. Lumessa on ihana köllötellä.
 
5. Takaisin ylös! Huomaa vasemmalla aidan takana ilotteleva hevonen.
6. Laukkaa
7. Pukki!
8. Loikalla eteenpäin.

9. Ravia
10. Jolkottelua

11. Ja taas loimesta kiskotaan.

12. Leikkituokio olikin jo ohi. Huomaa, miten Ukon loimi on mennyt Lakun kiskomisesta ihan vinoon.

13. Sitten olikin vuorossa hieman rauhallisempi hetki rapsuttelun merkeissä.

14. "Tuntuupa hyvältä, kun korvien välistä hierotaan..."
Mikä on suosikkikuvasi ja miksi? Kuvat on numeroitu.

Suosikkiblogini

Ajattelin nyt ihan huvin vuoksi listata tähän muutaman suosikkiblogini. Ehkä joku löytää niistä itselleen uutta luettavaa ellei jo lue niitä.

Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

Kaktun ja Futuran blogi

Kuten moni muukin, minäkin luen Kaktun ja Futuran blogia. Se on itse asiassa ensimmäinen blogi, jota olen koskaan lukenut. Siisti ulkoasu ja monipuoliset postaukset, joissa on vaihtelevasti tekstiä, laadukkaita kuvia ja videoita. Blogin parasta antia on ehdottomasti mielestäni kirjoitukset. Teksti on sujuvaa ja mieluisaa luettavaa. Pidän todella paljon Kaktun kirjoitustyylistä. Hänen ei tarvitse käyttää hymiöitä, koska teksti on jo itsessään niin elävää. 

"Futura on kokenut valtavan muodonmuutoksen niin henkisesti, kuin fyysisestikin ja lopulta siitä on tullut kiltti, kaunis ja aina parhaansa yrittävä hevonen, joka aina uudelleen ja uudelleen pystyy yllättämään omistajansa piilevällä rohkeudellaan ja loputtomalta tuntuvalla hyppykapasiteetillaan." 

Skyfighter -hevosen ja omistajan yhteiseloa

Blogin kirjoittaja eli Bessie on lukijana myös minun blogissani. Bessie on ahkera kommentoimaan, joten kävin alunperin kurkkaamassa hänen blogiaan ikään kuin ottaakseni selvää, kukas tämä tyyppi on. ;) Liityin lukijaksi, koska olen kiinnostunut raudattomasta elämäntavasta. Blogissa ei ole kovin laadukkaita kuvia tai videoita, mutta yleistunnelma on mukavan leppoisa.

"Elämä potkii päähän, ja Skinny kantaa minua -niin henkisesti kuin konkreettisestikin. Minulla on ollut onnea, kun Skinny on vielä hengissä ja se kuuluu nyt päivittäiseen elämääni. Se olisi saattanut aivan hyvin olla menetetty ikuisiksi ajoiksi, mutta sain sen takaisin. Se on yksi elämäni tärkeistä asioista."

My Little Pony 

Blogin päätähti Viola on pörröinen ja suloinen ponitamma. Kisaponin ura on vaihtunut raudattomaan ja varusteettomaan elämäntapaan, kun omistajan ponivuodet loppuivat muutama vuosi sitten. Kaksikon välistä ystävyyttä on ihana seurata.

"Tatuointi on sitten vähän enemmänkin, kuin rakkaan ponin nimi. Mun parhaimmat ystävät tietää kuinka paljon Viola on vaikuttanut mun elämään. Näitä juttuja en blogissa levittele, mutta olisin varmaan aika hunningolla ilman Violaa. Mä saan olla sille niin paljosta kiitollinen<3"

Näiden blogien lisäksi luen muitakin blogeja, jotka ovat myös tutustumisen arvoisia.

Luetko listaamiani blogeja tai löysitkö niistä itsellesi uutta luettavaa?


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Video jakoon

Tämä on yksi suosikkivideoistani! Suosittelen katsomaan, jos et ole vielä sitä nähnyt. Hyh, tulee ihan kylmät väreet noista musiikeista.


Huomaan kiinnittäväni nykysin entistä enemmän huomiota ihmisten käytökseen hevosten seurassa. Ratsastuskoululla ei ollut mitään ihmeellistä, jos hevoselle hudetaan tai sitä mäiskitään esimerkiksi silloin, kun se yrittää näykkiä satulavyötä kiristäessä. Oikei, olen aina katsonut hevosten lyömistä pahalla silmällä, mutta huutaminen ja ärähtely ovat olleet ihan peruskauraa.

Nykyisin olen mennyt niin herkäksi, että jo hevoselle huutaminen kuulostaa korvaani ikävältä. Olenkohan yliherkkä? Hevosen käytökselle on aina jokin syy eikä se ole koskaan tarkoituksella ilkeä. Käytöksellään se yrittää kertoa meille jotain. Hevoset osaavat puhua, jos niitä kuunnellaan.

Hevoskulttuuriin pitäisi kyllä saada muutosta aikaan. Isoa hevosta pystyy kyllä käsittelemään ilman väkivaltaa. Toisaalta ehkä pitäisi ensin ratkoa vähän suurempia ongelmia eli selkeät eläinrääkkäystapaukset. Nämä jutut ovat niiden rinnalla aika pieniä... Joku kerran ehdotti, että eläimen ottamiseen pitäisi hankkia autokortin tapainen kortti. Olisiko siinä mitään ideaa? ;)

torstai 7. maaliskuuta 2013

Huippu estetunti!

Eilisen estetunti oli kyllä vauhtian täynnä. Itseäni hirvitti, vaikka olinkin vain kuvaushommissa ja Satu ratsasti. Toisaalta olin samaan aikaan aivan innoissani. :D Ja ennen kaikkea Ukko oli innoissaan. Olin oikeassa sen suhteen, että se tykkää enemmän korkeammista esteistä.

Menimme tallille neljän jälkeen. Hevoset oli jo otettu sisälle kauhean lumimyräkän takia. Ukko pötkötti karsinassaan, joten kipaisin nopeasti rehukeittiöön hakemaan Ukolle leipää, jotta voisimme palkita sitä. Haluaisimme siis opettaa Ukon menemään käskystä makuulleen. Täytyy vain odottaa, että se menee sattumalta makoilemaan kuten nyt ja muutaman kerran aikaisemmin. Syöttelin Ukolle leivät ja hain kameran. Nappasin yhden ihanan kuvan Sadusta ja Ukosta. :)

Laitoimme Ukon rauhassa kuntoon ja lähdimme maneesiin. Siellä olikin jo neljä estettä valmiina tötsien kanssa. Alkukäyntien aikana raahasin kahden esteen tötsien tilalle tolpat. Ukko oli alkuraveissa jälleen todella tahmea. Satu yritti aikansa herätellä Ukkoa, mutta otti lopulta koulupiiskan käteen ja pyysi Ukkoa ravamaan muutaman kierroksen kunnolla eteen. Vasta silloin ruuna syttyi ja vauhtia alkoi löytyä liikaakin. Satu alkoi hidastaa ravia ja hakemaan lyhyempää askelta. Lopulta Ukko liikkui oikein hyvin.

Ukko hyppäsi esteet alusta lähtien kovaa ja korkealta. Vaikka Ukon hyppytyyli onkin todella massiivinen, kyydissä on helppo pysyä. Ukko hyppäsi myös ensimmäistä kertaa elämässään laukassa esteen! :D Herra nosti esteellä laukan eikä Satu ehtinyt sitä enää seuraavalle hiljentämään. En selosta hypyistä nyt sen enempää, koska näette ne videollakin. :)

Ratsastuksen jälkeen venyttelimme Ukon huolellisesti sekä kylmäsimme jalat "jääpatjoilla" ja laitoimme niihin vielä lopuksi Arnikaa. Ukko oli kyllä tosi hieno eilen. ♥

Kylmäys meneillään.
Tänään oli vuorossa rennompi päivä temppuilun merkeissä. Ukko töni jalkapalloa hienosti. Taitava poika! ♥  Ennen temputtelua kävimme kävelyllä ja kohtasimme matkan aikana peräti kolmea autoa.  Jännitin kovasti, kun kuulin ja näin auton tulevan, mutta sain pidettyä hermot kurissa. Onneksi Satu oli siinä lähellä ja kuskit ajoivat tosi fiksusti. Olen ylpeä itsestäni!

Sellainen huomautus vielä videosta, että hyppäsimme kyllä tasapuolisesti kumpaankin kierrokseen, mutta olen kuvannut aika paljon vain vasemman kierroksen hyppyjä. Tämä johtuu siitä, että aloitimme oikealla kierroksella ja siinä kierroksessa oli enemmän ongelmia, joten en ehtinyt kameran kanssa heilumaan.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Eilisen hyppelyt

En ehdi nyt sen kummemmin selostamaan, koska olen lähdössä vartin päästä tallille, joten päästän teidät katsomaan eilisen estetunnin koostetta. Ukko oli oikea tahmatassu pitkästä aikaa. Esteet eivät tunnu sitä kauheasti sytyttävän. No onneksi mekään emme ole mitään estehirmuja. ;) Yritettiin kerran temppuillessa kannustaa Ukkoa menemään namin voimalla puomi yli, mutta herra vain luimisteli ja kiersi puomin. :D Toisaalta Ukko on ollut alusta lähtien innostuneenpi oikeista esteistä kuin maahan kaivetuista risuista. Ehkä se innostuisi enemmän, jos estekorkeutta nostettaisiin..?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Muut kuulumiset

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että on hieman ikävämpiä kuulumisia tai murheita Ukkoon liittyen. Oli tarkoitus kirjoittaa jo eilen, mutta en lopulta ehtinytkään...

Juttu on nyt niin, että Ukko ei pysy lihoissaan. Se on ollut koko ajan hoikka, mutta se on ilmeisesti viime aikoina pudottanut lihaksiaan entisestään. Se ei pysty ylläpitämään lihasmassaa tai kasvattamaan sitä. Niinpä tallinpitäjä ehdotti, että Ukkoa alettaisiin loimittamaan enemmän, jotta sen energia ei kuluisi vain itsensä lämpimänä pitämiseen. Tässä on kuitenkin muutamia ongelmia ja huolia.

Meillä on vain kaksi loimea, jotka ovat sade- ja 300 gramman toppaloimi, joka on alunperin ostettu kovia pakkasia varten. Loimitus menee käytännössä niin, että pikkupakkasilla se saa sadeloimen niskaansa ja, kun pakkanen lähenee kymmentä, sille laitetaan paksu toppaloimi. Meidän pitäisi ostaa erivahvuisia loimia eri keleille.

Ukko toppis päällä. Pakkasta -9 + kylmä tuuli.
Lisäksi nykyinen sadeloimi on Ukolle epäsopiva. Se ei istu kunnolla, mikä on ikävää varsinkin, kun se joutuu pitämään sitä niin usein. Aiemminhan Ukko on saanut sadeloimen niskaansa vain sateella tai kovalla tuulella. Loimet eivät ole koskaan täysin sopivia, joten ne tekevät kovalla käytöllä lapoihin hankaumia.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat loimittaa hevostaan vain tarvittaessa. En näe loimea kovin mielyttävänä hevoselle. Siitähän kertoo jo hevosten luimiminen, kuopiminen yms., kun loimi laitetaan sen päälle. Kyllähän Ukko tottuu ja on tottunut loimen pitämiseen eikä se siitä varsinaisesti kärsi, mutta silti tuntuu ikävältä. Tilanne nyt kuitenkin on, mikä on ja loimitus on tässä tapauksessa aika tarpeellinen.

Loimitukselle on ehkä olemassa toinen vaihtoehto. Sain nimittäin toissapäivänä mahtavan älynväläyksen. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja olen varmistellut asiaa vanhoja kuvia katsomalla.

Syyskuu 2011

Maaliskuu 2012
Maaliskuu 2012
Syyskuussa 2011 Ukko on laiha ja isopäinen ilmestys. Puoli vuotta myöhemmin se on aivan eri hevonen. Ukko on muhkea ja ratsun mallinen eikä missään nimessä liian lihava.

Helmikuu 2013
Helmikuu 2013

Eilen. Valo korostaa kylkiluita entisestään.
Lähes vuoden myöhemmin Ukko on mennyt takaisinpäin. Mistä tämä voisi johtua? Miksi Ukko oli viime talvena niin hyvässä kunnossa?

Viime talvena Ukko söi heinää samoissa määrin kuin nyt, mutta se sai enemmän kauraa (nyt ei pysty enenpää antamaan, koska Ukko kuumuu), sitä loimitettiin vähemmän ja se söi proteiinia. Siinä se ratkaisu on! Ukko söi syyskuusta 2011 toukokuuhun 2012 saakka Krafftin Groov 90 -rehua. Uuteen talliin muutettuamme lopetimme proteiinin antamisen kokeeksi, että pärjääkö se ilman, kun se on vapaalla heinällä.

Tällä tallilla asiat lähtivät kuitenkin hyvin nopeasti menemään huonoon suuntaan. Ukko kärsi stressistä, mikä aiheutti laihtumisen lisäksi monia muitakin ongelmia. Vaihdoimme tallia ja Ukko alkoi lihoa.

Ukko on lihonut, minkä on heinän turvin pystynyt lihomaan eikä se tästä paremmaksi muutu. Emme muistaneet koko proteiinia ennen, kuin nyt. Luulemme, että se on ratkaisu Ukon tilanteeseen! Tänään on tarkoitus porista asiasta tallinpitäjän kanssa.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ukko ja jalkapallon alkeet osa 4


OSA 1
OSA 2
OSA 3

Aiemmat osat on julkaistu hyvinkin tiuhaan tahtiin, kun nyt tämän neljännen ja kolmannen osan välille tulee eroa peräti kolme kuukautta! Ei tunnu ollenkaan, että siitä olisi niin kauan. Olemme olleet kymmeniä kertoja aikeissa kuvata, mutta aina se on jostain syystä siirtynyt.

Oli ihana päästä katsomaan Ukkoa viikon tauon jälkeen! En ole edelleenkään täysissä sielun voimissani, joten tyydyin vain temputtamaan Ukkoa. Satu nappasi myös muutaman kuvan videopätkien lisäksi.

Minulla olisi myös hieman ikävämpiä kuulumisia (tai murheita ?) Ukkoon liittyen, mutta taidan säästää ne vasta seuraavaan postaukseen. Tämä postaus saa luvan olla mahdollisimman positiivinen. Nythän alkoi hiihtoloma! :D